Työryhmä: Seksuaalirikollisille hoito-ohjelma

Ohjelmaa on käytetty pitkään Britanniassa, missä hoitoon osallistuneista vangeista 12-13 prosenttia uusi rikoksensa. Hoitoon osallistumattomilla uusimisprosentti oli 25:stä 42:een. Seksuaalirikoksista tuomitaan vankilaan Suomessa vuosittain noin 50 henkilöä. Vankeinhoitolaitoksen ylijohtaja Markku Salmisen mukaan todellinen uusiutumisriski on luultavasti suurempi, koska suuri osa seksuaalirikoksista ei tule julki. Seksuaalirikoksista tuomittujen vankien toiminta- ja hoito-ohjelmia selvittänyt projektiryhmä luovutti mietintönsä Salmiselle tänään.

Ohjelma perustuu kognitiivisen eli tiedollisen ehdollistumisen teoriaan. Helsingin keskusvankilan ylilääkärin Viljo Kuuselan mukaan hoidossa on tärkeintä saada eliminoitua poikkeava seksuaalinen kiihottuminen sekä raiskaajilla, insestirikollisilla että pedofiileillä. Ohjelmassa opitaan mm. tunnistamaan ja muuttamaan ajatus- ja käyttäytymisvääristymiä. Seksuaalirikollisten hoidosta vastaa koulutuksen jälkeen vankilahenkilökunta, mikä on osoittautunut toimivaksi malliksi. Ohjelman on tarkoitus alkaa ennen vuoden 1999 alkua.

Kansainvälisesti tehokkaimmaksi hoidoksi on Kuuselan mukaan havaittu kirurginen kastrointi, vaikka sekään ei paranna potilasta kokonaan. Myös hormonihoitona annettu kastrointi estää tehokkaasti rikosten uusimista seksuaalirikollisilla, mutta näitä keinoja ei pidetä nykyaikaan sopivina eikä niitä esitetä sovellettavaksi Suomeen. Kirurginen kastrointi on käytössä mm. Tshekissä.

Vapaaehtoinen hoito

Tuomittuja seksuaalirikollisia ei voida Suomessa pakottaa hoitoon eikä siihen osallistuminen lyhennä vankeusrangaistusta. Silti puolet seksuaalirikollisista ilmoitti kyselytutkimuksessa haluavansa mukaan ohjelmaan.
-Hoitomalli perustuu vapaaehtoisuuteen ja kestää hieman yli neljä kuukautta. Uskon, että näin saamme mukaan rehellisemmin motivoituneita henkilöitä, Kuusela sanoo. Hän on mietintöä valmistelleen projektiryhmän puheenjohtaja.

Työryhmä ehdottaakin, että Suomen vankiloissa hoitoon otettaisiin aluksi vankeja, jotka ovat myöntäneet rikoksensa. Toisaalta kaikille seksuaalirikollisille otettaisiin käyttöön myös motivoivan haastattelun menetelmä.
-Motivoivalla haastatellulla voisi saada mukaan joitakin rikoksensa kieltäviä vankeja, Kuusela arvioi. Kognitiiviseen teoriaan perustuva hoitomalli on peräisin Kanadasta ja sitä on kehitelty ja käytetty useissa Euroopan maissa, mm. Saksassa ja Norjassa. Salmisen mukaan Suomeen haluttaisiin myöhemmin erillinen hoito-ohjelma myös niille vangeille, jotka kieltävät seksuaalirikoksensa.

Suurin osa raiskaajia

Seksuaalirikoksista vankeusrangaistusta istuvat vangit saavat tälläkin hetkellä apua, jos hakevat sitä. Hoito perustuu yksilöterapiaan, jota antaa yleensä vankilapsykologi tai -lääkäri. Ammattiapua voi saada myös vankilan ulkopuolelta. Suurin osa seksuaalirikoksista vankilaan tuomittuja on raiskaajia. Pedofiliasta tai insestistä tuomittuja on vähän, mutta erityisesti pedofiileillä voi Kuuselan mukaan olla satoja uhreja. Varsinaisia mielisairaita seksuaalirikollisista on Kuuselan mukaan vain murto-osa.

Kuuselan arvion mukaan esimerkiksi raiskauksista vankeusrangaistusta istuu vain osa tuomituista. Moni selviää ehdollisella tuomiolla tai jätetään tuomitsematta. Kuuselan mukaan ongelma on huomattavasti suurempi. Raiskauksesta tehdään maassamme vuosittain noin 400 rikosilmoitusta ja lapseen kohdistuvasta haureudesta noin 500.