Niin sanotut alustatalousyritykset ovat muokanneet työelämän luonnetta. Firmat markkinoivat työtään joustavuudella, mutta toimenkuvaan liittyy epämääräisyyksiä, jotka nakertavat työn suorittajan oikeusturvaa.
Nyt samaan ongelmaan on törmätty myös sähköpotkulautojen kerääjien keskuudessa.
Suomen suuriin kaupunkeihin kevään ja kesän aikana ilmestyneet sähköpotkulaudat ovat olleet viime aikoina otsikoissa milloin kätevyytensä, milloin vaarallisuutensa takia.
Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, minne virrasta tyhjentynyt, kadunvarressa nököttävä sähköpotkulauta viedään latautumaan.
Ja mikä tärkeämpää: kuka sen vie?
Asialla on niin sanottu alustataloustyöläinen: VOI Hunter, kuten ruotsalainen potkulautayhtiö VOI kerääjiään nimittää.
Alustatalous perustuu digitaalisten alustojen kuten älypuhelinsovellusten kautta toimiville tahoille, jotka välittävät palveluita kolmansien osapuolten välillä. VOI on juuri tällainen yritys. Toinen useampaan kaupunkiin levinnyt potkulautafirma on saksalainen Tier.
Suomessa näkyvimpiin alustatalousyrityksiin ovat kuuluneet myös esimerkiksi taksiyhtiö Uber sekä ruuanvälitysfirmat Foodora ja Wolt.
Alustatalousyhtiöissä epämääräistä henkilöstöpolitiikkaa
Potkulautojen lisäksi otsikoissa ovat olleet myös joidenkin alustatalousfirmojen henkilöstöpoliittiset epämääräisyydet. Työn teettämisen tapa jää usein epäselväksi, jos työn suorittaja ei toimi työsopimuksella.
Asiaa ovat pitäneet esillä esimerkiksi ammattiliitot PAM ja Pro sekä ruokalähettien aloittama kampanja Justice4Couriers.
Erikoisuuksista on saanut osansa myös MTV Uutisten haastattelema turkulainen ”hunter” Hanna. Hän pyrki VOI:lle töihin, koska oli saanut kuulla, että se ottaa kerääjiä töihin työsuhteella.
Aiemmin hän on toiminut myös ruokalähettinä.

