Niin sanotut alustatalousyritykset ovat muokanneet työelämän luonnetta. Firmat markkinoivat työtään joustavuudella, mutta toimenkuvaan liittyy epämääräisyyksiä, jotka nakertavat työn suorittajan oikeusturvaa.
Nyt samaan ongelmaan on törmätty myös sähköpotkulautojen kerääjien keskuudessa.
Suomen suuriin kaupunkeihin kevään ja kesän aikana ilmestyneet sähköpotkulaudat ovat olleet viime aikoina otsikoissa milloin kätevyytensä, milloin vaarallisuutensa takia.
Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, minne virrasta tyhjentynyt, kadunvarressa nököttävä sähköpotkulauta viedään latautumaan.
Ja mikä tärkeämpää: kuka sen vie?
Asialla on niin sanottu alustataloustyöläinen: VOI Hunter, kuten ruotsalainen potkulautayhtiö VOI kerääjiään nimittää.
Alustatalous perustuu digitaalisten alustojen kuten älypuhelinsovellusten kautta toimiville tahoille, jotka välittävät palveluita kolmansien osapuolten välillä. VOI on juuri tällainen yritys. Toinen useampaan kaupunkiin levinnyt potkulautafirma on saksalainen Tier.
Suomessa näkyvimpiin alustatalousyrityksiin ovat kuuluneet myös esimerkiksi taksiyhtiö Uber sekä ruuanvälitysfirmat Foodora ja Wolt.
Alustatalousyhtiöissä epämääräistä henkilöstöpolitiikkaa
Potkulautojen lisäksi otsikoissa ovat olleet myös joidenkin alustatalousfirmojen henkilöstöpoliittiset epämääräisyydet. Työn teettämisen tapa jää usein epäselväksi, jos työn suorittaja ei toimi työsopimuksella.
Asiaa ovat pitäneet esillä esimerkiksi ammattiliitot PAM ja Pro sekä ruokalähettien aloittama kampanja Justice4Couriers.
Erikoisuuksista on saanut osansa myös MTV Uutisten haastattelema turkulainen ”hunter” Hanna. Hän pyrki VOI:lle töihin, koska oli saanut kuulla, että se ottaa kerääjiä töihin työsuhteella.
Aiemmin hän on toiminut myös ruokalähettinä.
– Messengerin välityksellä firman edustaja kuitenkin kertoi, ettei heillä tällä hetkellä ole tarvetta huntereille Suomessa.
Hanna selvitti asiaa eteenpäin ja sai tietää, että VOI on pestannut yrityksiä lautakerääjien alihankkijoiksi. Sellaisia löytyi Turusta ainakin kaksi: ensimmäinen oli yhteiskäyttövälineiden huoltoyhtiö ja toinen niin ikään alustatalousperiaatteella toimiva muuttofirma.
– Jälkimmäisestä vastattiin, että tarvetta kerääjille on. Käskivät jopa vinkkaamaan työstä myös kaverille.
Työn taksaksi paljastui euro per kerätty lauta
Hanna sopi tapaamisen alihankkijan edustajan kanssa. Paikalle tuli pakettiauto, jonka kyljessä luki ”ihan toisen firman” nimi. Auton kuski kertoi olevansa Hannan esimies.
– Vaikutti siltä, että myös tämä muuttofirma toimii alihankintaperiaatteella.
Hanna keräsi ensimmäisen työvuoronsa aikana 27 lautaa. Työstä maksettiin euro jokaisesta kerätystä laudasta, eli Hannan bruttopalkkioksi tuli 27 euroa. Homma hoidettiin ilman työsuhdetta.
VOI:n asiakaspalvelu oli Messengerin kautta väittänyt, että sen listoilla oleville kerääjille maksetaan jokaisesta laudasta viisi euroa. Tällöin palkka olisi ollut 135 euroa.
– Näin laskien alihankkijafirma otti siis välistä 80 prosentin provision. Sanoin esimiehelle, että eikö se ole aika paljon. Hän vastasi, että prosentuaalisesti se on pienempi osuus kuin vaikkapa kiinteistövälittäjällä.
VOI:n edustaja vastaa: ”Tässä on sattunut väärinkäsitys”
VOI:n Suomen operaatiojohtaja Max Thelen näkee kuvankaappauksen Hannan välittämästä keskustelusta, ja selventää tilannetta.
– Tässä on sattunut väärinkäsitys.
Hän kertoo, ettei VOI palkkaa Suomessa omia huntereita. Kymmenessä maassa toimivan firman henkilöstölinjaukset ovat hänen mukaansa maakohtaisia.
– Hoidamme tätä Suomessa ainoastaan yhteistyökumppaneidemme kautta heidän kanssa solmittujen sopimusten mukaan. Nettituki ei ole nyt ollut ihan perillä asioista.
Thelenin mukaan VOI:lla on tällä hetkellä neljä yhteistyöfirmaa. Niihin kuuluvat Hannan mainitsemat tahot. Hän ei kommentoi niiden maksamia keräys- ja latauspalkkioita.
– Mehän emme tietenkään voi sanella, minkälaista palkkaa yhteistyökumppanimme maksavat työntekijöilleen.
Hän kuitenkin vakuuttaa, että VOI:n yhteydet kumppaneihinsa ovat kunnossa.
Hallitusohjelma vaatii tilanteeseen muutosta
Silti alustataloustyössä työn tilaajan ja suorittajan välinen suhde on kiistanalainen. Tämä käy ilmi esimerkiksi tutkija Maija Mattilan Kalevi Sorsa -säätiölle tekemästä raportista.
– Keskeistä näissä työsuhteissa on, että ne tehdään johdon valvonnassa, tutkija kertoo.
Silti tällaiset työt teetetään yrittäjätyönä.
– Nämä työn suorittajat eivät kuitenkaan neuvottele, paljonko palkkaa saavat tekemästään työstä, toisin kuin oikeat freelancerit tai yrittäjät.
"Hallitusohjelman kirjaus tärkeä"
Myös lakiteknisesti tilanne on hankala. Jos joku päättäisi viedä asian oikeuteen nyt, tulisi käsittelyn tulos vuosien päästä, Mattila arvelee.
– Sinä aikana aika monet työntekijät ehtivät työskennellä alustojen kautta.
Siksi asiaa edistetään hallitusohjelmaan kirjatulla tavoitteella. Siinä pyritään vähentämään työelämän epävarmuutta siten, että työsopimussuhteen naamiointi muuksi kuin työsopimukseksi estetään.
– Tarkoituksena ei ole vastustaa näitä alustatalousfirmoja sinällään, vaan sopia yhteisistä pelisäännöistä, hän korostaa.
Myös VOI:n Max Thelen on sitä mieltä, että lauta-huntereiden työturvasta on pidettävä kiinni.
– Tuo hallitusohjelman kirjaus on tärkeä. Noudatamme aina voimassa olevaa lainsäädäntöä.
Hyvä niin. Toteutuessaan lakimuutos laittaa kuitenkin alustatalousfirmat miettimään henkilöstölinjauksiaan uusiksi.
VOI-hunter Hannan nimi on muutettu hänen asemansa suojelemiseksi.