Osteoporoosiin liittyviä luunmurtumia todetaan Suomessa vuosittain noin 30 000–40 000.
Arviolta 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia – suuri osa tietämättään. Osteoporoosiin liittyviä luunmurtumia todetaan Suomessa vuosittain noin 30 000–40 000.
Yli 50-vuotiaista suomalaisista joka toinen nainen ja joka kuudes mies sairastaa loppuelämänsä aikana vähintään yhden osteoporoottisen murtuman, kertoo Mehiläisen yleislääketieteen erikoislääkäri Ari Rosenvall.
– Naisten luut ovat pienemmät kuin miesten, minkä vuoksi ne haurastuvat herkemmin. Myös vaihdevuosi-iässä tapahtuva estrogeenihormonin lasku saa aikaan luumassan menetystä, mikä nopeuttaa osteoporoosin kehittymistä. Hoikat ja hauraat sairastuvat herkemmin kuin ”suuriluiset” ja vantterat, Rosenvall sanoo.
Osteoporoosi on yleisintä vanhuksilla, sillä ikääntyessä luuston rakenne heikkenee. Osteoporoosi on täysin oireeton sairaus, joka yleensä todetaan vasta ensimmäisen luunmurtuman yhteydessä. Sairaus on usein alkanut kehittyä jo paljon aikaisemmin.
Osteoporoosin tunnistamisessa alueellisia eroja
Suomen Luustoliiton toiminnanjohtajan Ansa Holmin mukaan osteoporoosi tunnistetaan Suomessa edelleen huonosti erityisesti niillä alueilla, joiden terveydenhoitojärjestelmässä ei ole pienenergisten murtumien seulontaa.
Seulonnassa tutkitaan perusteellisesti kaikki pienenergiset murtumat – eli murtumat, jotka ovat syntyneet tavallisen kaatumisen tai alle metrin putoamisen seurauksena.
– Edelleen valitettavan usein murtumien yhteydessä ei ymmärretä ottaa huomioon osteoporoosin mahdollisuutta, ja vain murtumat hoidetaan asianmukaisesti. Tällä tavalla osteoporoosin hoito viivästyy.