Perheenäiti sai paniikkikohtauksen kauppakeskuksessa, mutta sivullisten oivallinen toiminta toi avun.Shutterstock
Julkaistu 21.02.2020 05:59
Sanni Mattila
sanni.mattila@mtv.fi
Kauppakeskukseen lähteminen on valtaosalle arkinen rutiini, joka toistetaan sen kummempia miettimättä. Paniikkihäiriöstä kärsivälle tilanne on tyystin toinen.
Paniikkihäiriöstä kärsii myös räppäri Uniikki. Videolla Uniikki kertoo, miten hänen elämänsä ensimmäinen paniikkihäiriö iski.
1:49
Sen tietää sipoolainen perheenäiti Briitta, 31, joka lähti 7-, 6- ja 4-vuotiaiden lastensa kanssa Vantaalle kauppakeskus Jumboon ostoksille maanantaina alkuiltapäivästä.
– Toisinaan tällaiset reissut eivät juuri tuota mitään hankaluuksia pientä ahdistuksen tunnetta lukuunottamatta. Nyt jouduin jo edeltävänä iltana tekemään ajatustyötä ja tsemppaamaan itseäni, että ostosreissu menisi mukavasti kaikin puolin, hän kertoo.
"Tulee selkeä tunne, että kuolen" – Paniikkihäiriö valtasi perheenäiti Briitan, 31, kesken kauppareissun: sivullisten sydämellinen toiminta pelasti ahdistavasta tilanteesta
Valmistautumisesta huolimatta kaikki ei kuitenkaan sujunut toivotulla tavalla.
Lapset vilistivät kauppakeskuksessa touhukkaina, eikä äiti alkuun kokenut itseään erityisen streessaantuneeksi.
– Yleensä kohtaus minun kohdallani alkaa levottomuudella, vapinalla ja ahdistavalla olotilalla.
Marketin leikkiosastolla perheenäiti sai migreenityyppisiä oireita, joissa puolet näkökentästä muuttui kirkkaaksi valoksi ja puolet sumeaksi uduksi. Hän alkoi hengittää pinnallisesti, jalat menivät helliksi ja huimaus otti vallan.
– Paniikkikohtauksessa minulle tulee selkeä tunne, että kuolen. Tunnetta voimistaa se, etten näe kunnolla. Syntyy sellainen noidankehä, Briitta kertoo.
Paniikkihäiriö on terveyskirjasto Duodecimin mukaan selvästi yleisempi naisilla kuin miehillä. Häiriön kehittymisen taustoille ei ole olemassa täsmällistä selitystä.
Kohtauksista kärsii noin 1–3 prosenttia aikuisväestöstä jossakin vaiheessa elämäänsä.
Toinen äiti auttoi
Kun olo paheni, äiti osasi varautua tilanteeseen ennakoiden. Mielessä kasvoi huoli siitä, kuinka lapset selviäisivät pelottavasta tilanteesta.
Lähistöllä olleen toisen äidin apua osoittautui kullanarvoiseksi. Briitta hoiperteli hänen luokseen ja pyysi apua.
Nainen haki paikalle marketin työntekijän, kaksi vartijaa ja lupasi katsoa Briitan lasten perään. Hänelle tarjottiin vettä ja suklaata.
– Tämä äiti pysyi lähelläni koko ajan silmäillen minua ja lapsiani. Muistan hänen sanoneen, kuinka hän kokee olonsa voimattomaksi, kun ei voi tehdä sen enempää. Äitinä en oikeastaan ajatellut muuta, kuin että onhan siinä joku joka katsoo lapsiani. Toinen äiti, joka varmasti tiesi huoleni.
Ambulanssi paikalle
Apurit olivat hälyttäneet paikalle ambulanssin.
Kun hoitohenkilökunta saapui, Briitta pystyi jo istumaan ja hengittelemään tasaisesti. Olotila helpottui, kun häntä vaadittiin keskittymään oireittensa kuvailuun.
Myös Briitan puoliso ennätti paikalle. Ensihoitajien kanssa todettiin yhteistuumin, että olo oli riittävän hyvä kotiin siirtymiselle.
Kaupassa sattunut tilanne osoitti perheenäidille, miten tärkeää toisten ihmisten tuki on hädän hetkellä.
– Toivon, että paikalla ollut äiti saisi kaikki kiitoksemme, sillä mielestäni henkinen tuki on paniikkikohtauksissa melkeinpä pääosassa. Kaikki eivät sitä välttämättä tiedä, jos törmää kohtauksen saaneeseen ihmiseen.
Briitta on saanut paniikkihäiriönsä aisoihin säännöllisten terapiakäyntien avulla. Kohtaukset ovat harventuneet huomattavasti vaikkakaan eivät poistuneet kokonaan.
– Tilanteissa itsessään ei välttämättä aina ole mitään tiettyä syytä. Minulla ihmispaljous, hajut ja valot sekä melu yhdessä aiheuttavat stressaavia hetkiä. Tällä hetkellä perheellämme on menossa stressaava talonrakennusprojekti, joka voi olla osasyynä vointiini.
Paniikkihäiriön itsehoidossa painotetaan, ettei kohtauksen laukaisevia tekijöitä, kuten yleisillä paikoilla liikkumista tule vältellä.
Elämäänsä ei siis saa ruveta kaventamaan pelon vuoksi, ja tätä neuvoa myös Briitta pyrkii noudattamaan.
– Jo tästä tapauksesta kertominen aiheutti minussa hieman ahdistavia tunteita, mutta senkin sietäminen on eräänlaista paniikkihäiriön siedätystä, perheenäiti toteaa päättäväisesti.
