Viime vuosi oli maastopalojen vuosi niin Kaliforniassa ja Amazonin sademetsissä kuin Espanjassa ja Venäjälläkin.
Australiassa marraskuussa syttyneet, suurkaupunki Sydneytäkin uhkaavat suurpalot eivät ole vieläkään lähellä sammumista. Lisää loimuavia metsiä on luvassa ilmaston lämmetessä.
– Olemme tehneet paljon skenaariolaskelmia ja tutkineet ilmastonmuutoksen vaikutusta metsäpaloihin. Kaikki viittaa siihen, että lämpötilojen noustessa ja kuivuusjaksojen lisääntyessä metsäpaloriski kasvaa myös meidän havumetsävyöhykkeellämme, Euroopassa ja muualla maailmassa, kertoo erikoistutkija Ari Venäläinen Ilmatieteen laitokselta.
Korkean lämpötilan saavuttavista liekehtivistä maastopaloista myös vapautuu lämpöä sitovia eli absorboivia pienhiukkasia, jotka lämmittävät ilmakehää, Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Antti Hyvärinen kertoo. Metsiin on myös sitoutunut paljon hiiltä, joka vapautuu paloissa hiilidioksidina kiihdyttäen ilmastonmuutosta entisestään.
Pienhiukkaset myös huonontavat ilmanlaatua katupölyn ohella, ja niillä on ikäviä terveysvaikutuksia.
– Kun puhutaan pienhiukkasiin ennenaikaisesti Suomessa kuolevista ihmisistä, puhutaan noin 4 000 ihmisestä vuodessa. Kun sitä vertaa vaikka liikenteessä kuolleisiin, pienhiukkaset ovat isompi uhka.
Elämän pyörä pyörii
Luonnon kannalta suuretkaan maastopalot eivät kuitenkaan ole ennenkuulumattomia.
– Luonto ja eläimet tietysti kärsivät niistä, mutta metsäpalot ovat myös luontainen osa kiertokulkua, joka on uudistanut metsää jo silloin, kun ihmistä ei ole ollut olemassakaan, erikoistutkija Venäläinen sanoo.
Lue myös: Australian metsäpalot tuhoavat rajusti koalakantaa – joka kolmas koala on saattanut kuolla
Trooppisen metsänhoidon professori Markku Kanninen Helsingin yliopistosta on samalla kannalla. Esimerkiksi Australiassa nyt palavat alueet ovat hänen mukaansa luonnostaan kuivia ja palot ovat osa niiden luontaista elinkiertoa, johon alueen puut ovat sopeutuneet.
– Jotkin puut kasvattavat paksun kaarnan tai kuoren pysyäkseen hengissä, kun maastopalo menee alueesta yli. Toisten lajien kävyt ovat niin vahvoja ja massiivisia, että siemenet eivät pääse putoamaan maaperään, elleivät kävyt kuumene, hän sanoo.
Maailman kosteat trooppiset sademetsät taas ovat Kannisen mukaan historiallisen kiertokulun kannalta katsottuna poikkeuksellisen laajoja tällä hetkellä, ja ne olisivat muutenkin menossa kuivempaan suuntaan. Tämä muuten luontainen muutos voi kuitenkin nopeutua ihmisen aiheuttaman metsätuhon takia. Ylivoimaisesti suurin osa maastopaloista syttyy ihmisten tulenkäsittelyn vuoksi.
"Luonto kyllä selviää"
Kannisen mukaan Australian Uudessa Etelä-Walesissa nyt riehuvat palot ovat kuitenkin kymmenen kertaa laajempia kuin keskimäärin. Vastaava tilanne on koettu viimeksi 1970-luvulla.
Maastopalot eivät välttämättä johda erilaisten lajien häviämiseen heti, mutta lajien esiintymisalueiden pienentyminen voi vaikeuttaa niiden selviytymistä jatkossa. Kuivien alueiden kasvit taas voivat hyötyä tästä palodynamiikasta.
Kanninen sanoo luonnon kyllä selviävän, mutta suurin välitön vahinko maastopaloista syntyy ihmisiin kohdistuvista ongelmista.
– Esimerkiksi savu aiheuttaa isoja terveysriskejä tuhansille ihmisille, jotka asuvat näillä alueilla. Ihmisen rakentamien talojen ja kaiken muun infrastruktuurin menettäminen on lyhyellä tähtäimellä suurempi tragedia kuin se, että puut menetetään. Puut kyllä palaavat, jos ihminen ei niitä hävitä ja kun luonnon olosuhteet ovat suotuisat, Kanninen sanoo.
Lue myös: Australian maastopalot tekevät karmaisevaa jälkeä: Lämpötila noussut lähes 50 asteeseen, lomakohteet muuttuneet aavekaupungeiksi – osassa maata julistettu hätätila
Suomalaisen metsätalouden erikoispiirteet ehkäisevät valtavien maastopalojen syttymistä
Laajoja maastopaloja on nähty niinkin lähellä Suomea kuin Ruotsissa ja Venäjällä, mutta Suomi on säästynyt niiltä poikkeuksellisen hyvin.
Ero johtuu muun muassa siitä, että Suomen tehometsätaloudessa niin sanottu kuviorakenne on esimerkiksi pienempi kuin Ruotsissa ja metsämaasto tasaisempaa, kertoo tutkija Ilkka Vanha-Majamaa Luonnonvarakeskuksesta. Lisäksi metsäautotieverkosto on tiheä, eli koko maan kattava vapaapalokuntajärjestelmä pääsee sammuttamaan paloja mahdollisimman tehokkaasti.
Kuviokoko tarkoittaa sitä, kuinka suuri alue on yhtenäistä, kasvupaikkatyypiltään samanlaista metsää. Ruotsissa esimerkiksi kerralla avohakattavat alat ovat suurempia kuin Suomessa, jolloin hakkuun jälkeen kasvaa laajempia juuri tietynikäisistä puista koostuvia metsiä. Myöskään maan sammutusjärjestelmä ei ole yhtä tehokas kuin Suomessa.
– Venäjän Karjalassa metsiä taas ei ole hoidettu niin tehokkaasti, joten yksittäisen metsäpalon koko on kymmenen kertaa suurempi kuin Suomessa. Jos metsää ei hoideta, paloriski kasvaa, kun palokuormaa (palavaa ainesta) kertyy eri tavalla, Vanha-Majamaa kertoo.
Lue myös: Luonto katastrofin partaalla: Lähes puoli miljardia eläintä menehtynyt Australian rajuissa maastopaloissa – palot ovat pyyhkäisseet pois kokonaisia lajeja
Suomi Amerikkaa edellä
Palojen määrään Suomessa on vaikea vaikuttaa, kun ilmasto muuttuu ja paloriskit kasvavat. Vanha-Majamaan mukaan Suomessa on käytännössä jo tehty metsätaloustoimin kaikki, mitä voidaan tehdä.
Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa pyritään ennaltaehkäisemään suuria maastopaloja poistamalla aluskasvustoa ja vähentämällä metsien palokuormaa metsätaloustoimin. Suomessa näin on kuitenkin jo tehty hyvin monissa osissa maata, ja laajimmat yhtenäiset metsäalueet ovat lähinnä Itä-Suomessa ja Lapissa.
– Vaikka Suomessa paloja syttyy suhteessa paljon enemmän kuin aiemmin, palojen keskikoko on vain noin 0,4 hehtaaria. Se johtuu juuri tehokkaasta ennaltaehkäisystä, varoitusjärjestelmästä ja sammutustoiminnasta. Tehometsätalous on saanut aikaan tällaisen rakenteen, Vanha-Majamaa kertoo.