"Tämä uskonto on hidastanut liikenneturvallisuustyötä yli 10 vuotta" – kukistetaanko teidemme todelliset möröt peltisten poliisien armeijalla?

0:17
Helsinkiläisen Henrik Karstenin auton kojelautakameraan tallentui perjantaina 5.3.2021 Kehä III:lla Vantaalla hurja tilanne, jossa Skodan ja Audin kuljettajat väänsivät kättä vaarantaen muuta liikennettä.

Liikenneonnettomuus on liikennelääketieteen professorin mukaan moniriskinen ilmiö, jota ei voi hallita vain yhdellä muuttujalla, kuten nopeudella. Silti Suomen liikennevalvonta on varsinkin liikkuvan poliisin lopettamisen jälkeen keskittynyt hänestä liikaa nopeuden automaattiseen pistevalvontaan monen muun muuttujan ja tien päällä tapahtuvan valvonnan kustannuksella.

Liikennelääketieteen professori Timo Tervo on julkisuudessa kritisoinut näkyvästi maamme liikennevalvonnan nykytilaa.

Tervon mukaan valvonnan toteuttamisessa on menty pitkälti sieltä, missä aita on matalin, ja valvonta pyörii liian paljon pienten ylinopeuksien automaattivalvonnan ympärillä törkeiden ylinopeuksien lisääntyessä. Tervo näkee tilausta ennaltaehkäisevälle työlle sekä paremmalle, monipuolisemmalle ja koordinoidummalle tiedottamiselle.

– Suomen valvonta on näytetysti epäonnistunutta. Meitä yli kaksi kertaa turvallisemmat Ruotsi ja etenkin Norja käyttävät eri strategiaa ja sakottavat automaattivalvonnasta alle puolet Suomen luvuista. Liikennevalvonnan strategiaa tai liikenneturvallisuussuunnitelmaa ei ole vuosiin tehty, Tervo kertoo.

Myös naapurimaissamme poliisi käyttää automaattisia nopeusvalvontakameroita eli tuttavallisemmin peltipoliiseja.

– Siellä pistevalvontaa suoritetaan etenkin taajamien riskipaikoissa ja valvonnasta ilmoitetaan ennen joka kameraa, jotta nopeus saataisiin alas. On myös näyttöä siitä, että näin saadaan parempi turvallisuusvaikutus, Tervo kertoo.

Tervo alleviivaa, että paraskaan kamera ei löydä alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena autoilevia, eikä muitakaan todellisia riskikuskeja. Kameroilla saadaan sen sijaan tehokkaasti rahat pois pientä ylinopeutta ajaneilta. Tervon mukaan kameroilla voisi valvoa myös esimerkiksi varastettuja ajoneuvoja tai yhdistää data partioautoihin.

– Siis jos aidosti haluttaisiin. Meillä päämääränä näyttäisi olevan mahdollisimman iso sakkokertymä, jota joissakin poliisin esitelmissäkin on esitelty kustannustehokkuuden mittarina.

Kameravalvonnassa tulisi Tervon mukaan panostaa enemmän keskinopeusvalvontaan.

– Keskinopeusvalvonta toimii Euroopan turvallisimmassa maassa Norjassa. Se on tehokkaampi kuin pistevalvonta suurilla väylillä. Se ei kuitenkaan onnistu meillä, ja osasyy lienee valitsemamme ruotsalainen Sensysin kamerajärjestelmä, johon se on kallis rakentaa.

"Erittäin suuri riskitekijä"

Tervon on joskus otsikoissa maalailtu puolustelevan ylinopeutta ajavia tai pitävän pientä ylinopeutta ajavia syyttöminä omaan toimintaansa. Siitä ei hänen mukaansa ole missään nimessä kyse.

– Nopeus on aina riski ja ylinopeus on laitonta.

Myös nopeusvalvonta on hänestä tärkeää.

– Jos nopeusrajoituksia ei valvota, niitä ei noudateta.

– Mutta nopeus, sisältäen nopeuden riskin ilman ylinopeutta, on riski noin 40 prosentissa kuolonkolareita. Näistä kuljettajista 65–70 prosenttia on riskikuskeja, eli taustalla on päihteitä, psyykeen ongelmia tai itsetuhoisuutta.

Näiden kuskien ajon ennalta ehkäisy, tunnistaminen ja pysäyttäminen olisi Tervon mielestä tärkeää.

– Kuljettajan terveydentila on erittäin suuri riskitekijä. Sitä voi valvoa vain tarkistamalla kuskin kunto ja estää ennalta terveydenhuollon kautta.

Tervon mukaan myös tiedottaminen siitä, että välillä olisi ajettava huomattavastikin alle nopeusrajoituksen, on heikkoa. Hän pitää tilanneylinopeusriskiä yllättävänkin suurena niin sanotuilla normikuskeilla.

– Nopeusriskistä 10 prosenttia on tilanneylinopeuksia, eli ei varsinaista ylinopeutta, mutta olosuhteisiin nähden liikaa nopeutta, Tervo sanoo.

Mitä pitäisi tehdä toisin?

Tervo korostaa, että onnettomuus on moniriskinen ilmiö, eikä sitä voida hallita yhdellä muuttujalla.

– Ylinopeus on ylikorostunut suhteessa kuljettajan ajokunnon merkitykseen.

Tervon mukaan Suomessa luotetaan liiaksi Elvikin käyrään eli niin sanottuun yhden riskin teoriaan, joka kuvaa liikennevirran muutoksen korrelaatiota onnettomuusriskiin.

– Tämä uskonto on hidastanut liikenneturvallisuustyötä yli 10 vuotta.

Tervo peräänkuuluttaa riskikuljettajien tunnistamiseen ja heidän ajonsa pysäyttämiseen tähtäävää liikennevalvontaa, tiedottamista ja osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun.

– Yhteiskunnan asenteiden muutokset heijastuvat liikennekäyttäytymiseen. Ylipäänsä työ on moniammatillista.

– Kameroita tulisi integroida tiellä oleviin partioihin, parantaa viranomaisten yhteistyötä ja lisätä tien päällä tapahtuvaa valvontaa. Se on myös rikollisuuden torjuntaa ja raskaan liikenteen kilpailukyvyn ylläpitoa.

– Käytännössä jokaisessa onnettomuudessa on monta samanaikaisesti vaikuttavaa riskitekijää, eikä ole oikein valita vain yhtä niistä toimien kohteeksi.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja