Terapeutin löytäminen ei ole aina helppoa. Joskus syynä on se, ettei vapaita terapeutteja yksinkertaisesti tunnu olevan riittävästi – esimerkiksi psykoterapeuteista on Suomessa pula.
Joskus terapeutin löytämistä hankaloittaa se, että ihmisillä on mahdollisesti hieman liian suuret odotukset terapeutin suhteen, kertoo Helsingin psykoterapiayhdistyksen puheenjohtaja Heli Paatero.
– Jos terapeutin etsiminen tuntuu kovin vaivalloiselta, riskinä on, että ihminen luovuttaa ja ajattelee, ettei hänelle sopivaa terapeuttia olekaan. Joskus taas hyvin kuormittava elämäntilanne voi saada aikaan sen, etteivät ihmisen voimavarat riitä terapeutin etsimiseen.
Paatero pitää kuitenkin yleisesti ottaen hyvänä asiana sitä, että moni tapaa vähintään muutaman terapeutin ennen valinnan tekemistä. Jo ensimmäisellä tapaamiskerralla yleensä huomaa, saako terapeutti omista ajatuksista kiinni.
Myös terapeutin vaihtaminen on Paateron mukaan melko yleistä.
– Joskus tämä voi olla täysin aiheellista ja ratkaisevaa terapian onnistumisen kannalta, mutta joskus taustalla voi olla sekin, että potilas välttelee ratkaisua tai pakenee ongelmaansa, jolloin vaihtamisesta ei todennäköisesti olekaan apua.
Suomalaiset ohjautuvat terapiaan usein perusterveydenhuollon tai työterveyshuollon kautta tai hakeutuvat sinne itse joko täysin omakustanteisesti tai vakuutuksen turvin.
Paatero kertoo, että esimerkiksi yksi psykoterapiakäynti kustantaa pääkaupunkiseudulla keskimäärin 100–120 euroa ja terapiassa käydään yleensä kerran viikossa. Muualla Suomessa käynnit voivat olla edullisempia.
Lyhytpsykoterapiaan riittää usein 10 kertaa, mutta pidempi psykoterapia kestää usein vuosia. Jos terapia on Kelan korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa, Kela korvaa 57,60 euroa per käynti.
Onnistunut terapiakokemus on monen asian summa
Aina terapia ei tuo toivottua tulosta. Asiantuntijan mukaan on ratkaisevaa, millaiselle terapeutille hakeutuu. Suomessa kuka tahansa voi nimittää itseään terapeutiksi, sillä ammattinimikettä ei ole suojattu.
Terapiassa käyminen on Suomessa yleistä ja yleistyy koko ajan. Osa potilaista kokee, että terapia on ollut hyödytöntä tai siitä on ollut jopa haittaa.
Terapian onnistumisen kannalta on aivan ratkaisevaa, millaiselle terapeutille hakeutuu, sillä Suomessa terapeuttinimikettä ei ole suojattu. Kuka tahansa voi siis nimittää itseään terapeutiksi, kertoo Hus Psykiatrian linjajohtaja Jan-Henry Stenberg STT:n haastattelussa.
Sen sijaan psykoterapeutti on suojattu ammattinimike.
– Psykoterapia on lähtökohtaisesti erittäin turvallista, ja vakavat haittavaikutukset ovat hyvin harvinaisia.
Psykoterapiaa valvoo sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira. Myös muilla sosiaali- tai terveysalan ammattilaisilla, jotka ovat saaneet laadukkaan lyhytterapeuttikoulutuksen, on Stenbergin mukaan hyvät valmiudet antaa terapiaa.
Jos terapeutilla ei ole oikeaa, syvällistä tietoa psyykkisistä häiriöistä, on tehottomuuden, haittavaikutusten ja jopa tietoisten väärinkäytösten riski huomattavasti suurempi.
Terapian onnistumiseen vaikuttavat Stenbergin mukaan kolme elementtiä. Niistä ensimmäinen on terapeutin ja potilaan välinen suhde. Esimerkiksi epäluottamus tai yhteisen ymmärryksen katkokset häiritsevät tavoitteellista työskentelyä ja vaikuttavat siten terapian lopputulokseen.
Toinen olennainen elementti on terapeutin osaaminen: osaako hän hyödyntää juuri tämän potilaan tarpeisiin sopivimpia toimintatapoja.
– Kolmas elementti on sattuma: jos terapian aikana sattuu hyviä asioita, potilaan oireet voivat väistyä tai kohentua, tai toisaalta, jos elämä tuo eteen kovia vastoinkäymisiä, on mahdollista, että mikään terapia ei juuri sillä hetkellä auttaisi.
Aina ei päästä syvälle
Kun potilas kertoo olevansa tyytymätön terapiaansa, usein käy ilmi, että lopputulos on jäänyt potilaan toiveisiin nähden vajaaksi. Terapiassa ei ole esimerkiksi päästykään riittävän syvälle tai oire, josta potilas olisi toivonut pääsevänsä kokonaan eroon, ei olekaan hävinnyt, kuvailee Heli Paatero STT:lle.
Paateron mukaan on melko tavanomaista, että ihminen ymmärtää vasta terapian jälkeen, ettei olekaan osannut puhua oikeista asioista.
– Varsinkin nuorilla ihmisillä tietynlainen auktoriteettikunnioitus voi tavallaan estää olemasta aidosti omana itsenään terapiasuhteessa.
Vaikka terapia ei olisi poistanut vaivaa, josta potilas olisi halunnut päästä eroon, terapiasta on voinut olla välttämätön ja oleellinen apu. Paatero huomauttaa, että jo aidosti kuulluksi tuleminen usein helpottaa ihmisen oloa.
Miten ylipäätään voi tunnistaa osaamattoman terapeutin tai hyödyttömän tai haitallisen terapian? Stenberg antaa muutamia vinkkejä.
Hyvä, asianmukaisesti koulutettu terapeutti ei dominoi tai ylitä potilaan rajoja, vaan kuuntelee ja antaa potilaalle tilaa puhua. Hän asettaa yhdessä potilaan kanssa selkeät tavoitteet terapialle ja seuraa tavoitteiden etenemistä. Toimiva terapia johtaa ajan kuluessa positiiviseen edistykseen ja muutokseen.
– Jos epäilee terapeutin osaamista tai terapian tehokkuutta, kannattaa ottaa huolenaiheet puheeksi terapeutin kanssa. Hyvä terapeutti osaa keskustella terapiasuhteen hankaluuksista ja korjata niitä tarpeen mukaan, Stenberg toteaa.