Sanna-Kaisa kirjoitti kirjan siitä, millaista terapiassa oikeasti on – tätä kaikki eivät tiedä: "Oleellinen asia siinä, että terapia toimii"

7:04
KATSO MYÖS: Tällainen terapia auttaa nuoria – haastattelussa Helsingin yliopiston psykologi Vera Gergov.

Toimittaja Sanna-Kaisa Hongisto kirjoitti tietokirjan terapiasta, jossa ääneen pääsevät asiantuntijoiden lisäksi terapiassa käyneet.

Terapia liippaa läheltä lähes meitä kaikkia jossain kohtaa elämää. Terapiassa saattaa käydä itse, siitä saattaa kertoa joku läheinen tai tuttu tai aihepiiri saattaa vain yleisesti ottaen kiinnostaa.

Toimittaja Sanna-Kaisa Hongistolle aihe on omakohtainen, sillä hän on käynyt itsekin kaksi pitkää psykoterapiaa.

Kun toimittajatuttu tarjosi tietokirjan aiheeksi juuri terapiaa käsittelevää teosta, Hongisto tarttui ideaan oitis.

– Jotenkin se aihe oli muhinut omassa mielessä ja ymmärsin, että tässä on paljon sellaista, mitä kaikki eivät tiedä, mutta mikä voisi tällä hetkellä kiinnostaa, Hongisto kertoo.

Ajatuksesta syntyi teos Mitä terapiassa tapahtuu – Terapiassa käyneet ja asiantuntijat kertovat (Nemo 2023).

Mihin tarkoitukseen kirja vastaa?

Hongisto kertoo lähteneensä liikkeelle kirjan teossa vaatimattomasti "kaikki terapiasta" -idealla. Kirjassa puhutaan aiheen rajauksen vuoksi kuitenkin juuri psykoterapiasta, eikä esimerkiksi epävirallisemmista terapioista.

Kirjassa asiantuntijoiden lausunnot limittyvät terapiassa käyneiden ihmisten kokemuksiin, ja vastauksia saadaan muun muassa kysymyksiin, kuka pääsee terapiaan, miten terapiassa ollaan, miten terapeutin löytää, miksi terapia toimii ja kuinka kalliiksi se tulee sekä voiko terapiasta olla haittaa.

Hongisto kokee, että kirjalla on oikeastaan kolme eri kohderyhmää: terapiaan hakeutuvat, ilmiöstä kiinnostuneet uteliaat sekä henkilöt, jotka ovat käyneet terapiassa ja joille on jäänyt mietityttämään, toimiko oma terapia sillä tavalla kuin piti.

Ehkä eniten kirja vastaa Hongiston mukaan sellaisten ihmisten tarpeisiin, jotka ovat hakeutumassa terapiaan. Siinä kohtaa, kun terapiaan hakeutuva pohtii terapeuttien ja eri terapiasuuntausten välillä, auttaa kun ymmärtää, mistä terapiassa on kyse.

– Tavallaan tarkoituksena oli antaa kansalaistaitoja terapiassa käymiseen, koska terapiassa käyminen on jo niin yleistä, että todella moni tarvitsee jossain elämänsä vaiheessa terapia-apua. On hyödyllistä tietää, miten terapiasta saa irti sen, mitä sieltä menee hakemaan, Hongisto kertoo.

Puhtaasti uteliaasti terapiaan suhtautuvat lukijat saavat kirjasta toisaalta selville, mitä siellä terapiassa oikeastaan tapahtuu ja miksi ennen "pärjättiin" ilman terapiaa?

Erilaiset terapiasuuntaukset

Kirjassa esitellään muun muassa erilaisia terapiamuotoja ja -suuntauksia.

Vaikka tutkimusten mukaan kaikki terapiasuuntaukset (esimerkiksi kognitiivinen, psykodynaaminen, ratkaisukeskeinen, traumapsykoterapia) ovat yhtä tehokkaita, Hongisto oivalsi kirjaa tehdessä, ettei ole aivan sama, minkä suuntauksista valitsee.

Eri suuntauksissa psykoterapian menetelmät eroavat lopulta aika paljon toisistaan ja kokemus terapiasta voi olla hyvin erilainen riippuen siitä, minkä suuntauksen valitsee.

– Kannattaa valita sellainen suuntaus, jonka menetelmät puhuttelevat ja kiinnostavat itseä, ja joskus kannattaa myös ottaa vaarin ammattilaisten vinkeistä. Tosin silloin, jos vaikkapa lääkäri ohjaa aivan erilaiseen terapiaan kuin mihin itse haluaisi mennä, kannattaa kuunnella omaa fiilistä ja rohkeasti valita oman mielen mukaan, Hongisto neuvoo.

Yksi terapiamuodoista, ryhmäterapia, saa Hongiston tutkimusten perusteella osakseen muita enemmän ennakkoasenteita.

– Varsinkin asiantuntija toi esiin, että ihmisillä on ryhmäterapiaa kohtaan ennakkoluuloja, että se ei auta yhtä hyvin kuin yksilöterapia, koska "minä saan siinä vain kahdeksasosan terapeutin huomiosta".

Ryhmäterapia toimii kuitenkin toisella tavalla kuin yksilöterapia, sillä apua ja tukea saa myös ryhmän muilta jäseniltä.

Hongiston yllätti myös se, kuinka paljon ennakkoluuloja psykoterapeuteilla on toistensa suuntauksia ja menetelmiä kohtaan.

– Näistä psykoterapia-alan sisäisistä ristiriidoista ei ole kovin paljon puhuttu julkisuudessa. Onneksi nykyään kuitenkin koko ajan vahvistuu myös integratiivinen työskentelytapa, jossa terapeutit ammentavat aineksia eri suuntauksista. 

Terapiasta puhutaan avoimesti, mutta ei työelämässä

Kirjaa varten Hongisto haastatteli reilua kolmeakymmentä terapiassa käynyttä tai käyvää henkilöä. Hongistoa yllätti se, että hänen haastateltavakseen tuli paljon sellaisia ihmisiä, joilla oli taustalla melko vakavia traumakokemuksia.

– Terapiasta puhutaan nykyään julkisuudessa vähän siihen tyyliin, että se on hyvinvoinnin hoitoa. Mutta kirjaan tekemieni haastattelujen perusteella se mielikuva ei pidä paikkaansa, vaan ihmiset hakevat terapiasta apua aika vaikeisiin oireisiin ja monilla on taustalla tosi raskaita elämänkokemuksia, Hongisto kertoo.

Terapiassa käynnistä on tullut jo melko valtavirtaa, eikä se ole enää samanlainen tabu kuin se on ehkä aikaisemmin ollut.

– Yksityiselämän kohtaamisissa ihmiset kertovat siitä jo melko vapautuneesti, mutta ei se sellainen asia ole, mitä esimerkiksi työelämässä voisi kauhean avoimesti vielä sanoa.

Tämä on Hongiston mukaan jopa hieman ristiriitaista, sillä esimerkiksi työnohjaajakoulutuksen voisi hyvillä mielin laittaa CV:hen, mutta samankaltaisia valmiuksia antavaa terapiaa ei kuitenkaan.

Hongiston mukaan on kuitenkin hyvin luonnollista säädellä sitä, mitä kertoo ja kenelle.

– Mielestäni terapiasta on ok puhua, mutta siellä voi käydä myös kaikessa hiljaisuudessa.

Katso myös: Voiko pariterapiaan mennä yksin? Asiantuntija vastaa. Juttu jatkuu videon alla.

1:15
Toisinaan yksi olisi valmis terapiaan, mutta toinen hankaa vastaan. Pariterapiaan voi toki mennä yksinkin, mutta kummallakin suhteen osapuolella pitäisi olla yhteinen tahto parantaa asioita, kertoo pappi ja Parisuhdekeskus Kataja ry:n puheenjohtaja Marianne Heikkilä.

"Terapiashoppailu" – terapeutin valinta on tärkeä prosessi

Moni kirjaa varten haastatelluista henkilöistä oli ottanut ensimmäisen terapeutin, kenellä oli käynyt haastattelussa.

– Ajattelin, että ihmiset olisivat nykyään tarkempia. Myös asiantuntijat puhuivat jonkin verran "terapiashoppailusta", että ihmiset valikoivat terapeuttinsa hirveän tarkasti, Hongisto kertoo.

Hongiston mielestä ennen terapeutin valintaa kannattaisi käydä juttelemassa parin tai jopa kolmen terapeutin kanssa ja vertailla sitten omaa fiilistään – kenen kanssa tuntui luontevimmalta olla?

– Toisaalta jos terapeutti tuntuu kokonaisvaltaisesti todella hyvältä – tuntuu, että tässä se on, niin totta kai sen ensimmäisen voi ottaa. Mutta jos on yhtään sellainen olo, että voisin vielä testata jotakuta toista, niin kyllä sitten kannattaa testata.

– Se, miten terapia tehoaa, riippuu terapeutin ja asiakkaan välisestä terapiasuhteesta.

Moni haastateltavista oli käynyt elämänsä aikana myös monta terapiajaksoa.

– Se, että oli käynyt kolme pitkää terapiaa, ei ollut mitenkään tavatonta. Terapiasta on ehkä sellainen luulo, että se parantaa jotenkin loppuelämäksi. Tai että kun sen käy, niin automaattisesti joku todella ratkaiseva asia olisi muuttunut niin paljon, ettei enää koskaan tarvitsisi terapiaa.

Asia ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti näin, vaikka terapia voikin tuoda elämään ratkaisevia muutoksia ja yksikin terapiajakso voi kannatella ihmistä pitkään.

Terapiassa saa kiukutella

Mitä terapiassa tapahtuu -kirjasta löytyy muun muassa vinkkejä siihen, miten terapiasta saa irti parhaan hyödyn. Yksi tärkeimmistä vinkeistä on Hongiston mielestä se, että elämästä kannattaa varata riittävästi aikaa terapialle.

Terapiassa käydessä aikaa kannattaa varata myös ajatusten ja tunteiden muutokselle.

Hongiston mukaan terapiassa kannattaa aina myös sanoa, jos jokin asia tai vaikka itse terapeuttikin ärsyttää, jos jokin asia vaivaa, epäilyttää tai tekee olon epämukavaksi.

– Tämä on sellainen, mitä kaikki eivät tiedä, mutta se on ihan oleellinen asia siinä, että terapia toimii. Tosi monet ovat kilttejä ja ajattelevat, että ei se mitään auta, jos nyt valitan tästä. Terapiasuhteen lähentymisen kannalta on oleellista, että voit puhua terapeutille myös negatiivisista tunteista, Hongisto toteaa.

Hongiston mukaan ihminen kuvittelee helposti, että terapiassa tulisi käyttäytyä samalla tapaa kuin lääkärissä.

– Ihminen ajattelee, että kun hän asioi jossain palvelussa, että siellä pitää käyttäytyä jotenkin myötämielisesti – sillä tapaa saa parempaa palvelua. Terapiassa on kuitenkin oikeus olla vähän lapsen tasolla: on oikeus vähän kiukutella.

Katso myös: Miten hoitaa masentunutta lihavaa?

1:06
Lihavuuteen liittyvä masennus iso kuluerä – miten hoitaa syyllistämättä? Vieraana professori Kirsi Pietiläinen Helsingin yliopistosta sekä Suomen Painoklinikan ylilääkäri André Heikius.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja