Korona-pandemian aikana isoja yhteiskunnallisia päätöksiä tehtiin tilanteessa, jossa tietoa taudin luonteesta oli vielä niukasti. Asiantuntijoiden mukaan pandemia-aikaa olisi nyt syytä tarkastella pienen etäisyyden päästä ja ottaa virheistä opiksi. Kriisinkestävä Suomi -keskustelutilaisuudessa puhuttiin siitä, mitä Suomi voi oppia koronakriisistä.
Apulaisprofessori Anu Mutanen Tampereen yliopistosta arvioi, että pandemian aikana tehdyt ennennäkemättömät rajoitukset vaikuttivat eri ihmisryhmiin eri tavoin, ja oikeus terveyteen ja elämään sai päätöksissä suuren arvon esimerkiksi liikkumisvapauden yli.
Terveyden suhteen painotettiin hänen mukaansa fyysistä terveyttä esimerkiksi mielenterveyden yli, ja oikeuksien oikeudenmukaisesta rajoittamisesta käytiin jo pandemian aikana keskustelua.
Tilaisuuden asiantuntijaraati arvioi, että pandemian ensivaiheessa tietopohja, jolla päätöksiä tehtiin, oli hyvin ohut. Näin arvioi muun muassa oikeuskansleri Tuomas Pöysti.
– Oli yritettävä nopeassa aikataulussa ylläpitää säädyllistä tasapainoa perusoikeuksien välillä, ja punnittava oikeutta terveyteen ja elämään ottaen huomioon myös sosiaaliset oikeudet ja vapausoikeudet. Paperit eivät olleet siinä kunnossa jossa niiden pitäisi olla, ja lainsäädännössä on aukkoja, joten piti löytää vähiten haitallinen ja huomattavat rajoitteet huomioonottava, oikeusvaltiota lähinnä oleva ratkaisu.
Oliko tietopohja riittävä?
Pöysti tarkentaa tarkoittavansa papereilla valtioneuvoston päätösten perusteena olleita asiakirjoja. Pöystin mukaan isoimpia virheliikkeitä pandemian alussa oli todeta myös taloudellinen poikkeusolo, joka perustui käsitykseen, että taloudelliset tuotantoketjut voisivat katketa.
