Vaikeasti psyykkisesti sairaita nuoria pompotellaan Suomessa hoitopaikasta toiseen ja sillä voi olla kalliit seuraukset.
Niuvanniemen sairaalan erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten tutkimus- ja hoito-osaston ylilääkäri Liisa Eloranta kantaa huolta hyvinvointialueiden kyvystä puuttua vaikeasti sairaiden lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöihin riittävästi.
Hän on työskennellyt NEVA-osastolla jo 16 vuotta ja nähnyt, miten sekavaa ja repaleista lapsen ja nuoren hoito on pahimmillaan saattanut olla ennen Niuvanniemeen tuloa. Sairaalan osasto on viimesijainen hoitopaikka mieleltään vakavasti sairaille lapsille ja nuorille.
– Helppo tässä viisastella, kun Niuvanniemen NEVA-osasto ei ole osa mitään hyvinvointialuetta, mutta kannan huolta järjestelmän pirstaleisuudesta.
– Osastoilla tekijöitä on vähän, paikkamääriä on vähennetty ja osastolla ollaan lyhyen aikaa. Koska työ on hektistä, siellä kuormitutaan ja yhden pienen potilaan kohdalle pysähtyminen on sitä, että kun itsetuhoisuus helpottaa, lapsi heti palautetaan [kotiin tai lastensuojeluun], Eloranta istuu osaston vierailuhuoneen lepotuolilla ja pohtii järjestelmän kuormittuneisuutta.
Kun nuori tulee osastolle, hänellä saattaa olla takanaan jopa kymmenen vuoden ajalta erilaisia hoitoyrityksiä psykiatrian hoitopaikoissa ja pompottelua lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon välillä.
– Suurinta osaa tänne asti päätyvistä on tutkittu erittäin runsaasti, tutkimusjakso tutkimusjakson perään, eikä varsinainen hoito ole koskaan päässyt alkamaan, koska heitä on siirretty paikasta toiseen.
– Tyypillistä on, että heillä saattaa olla kymmenen lastensuojelun sijoituspaikkaa taustalla ja he ovat kiertäneet ympäri maan lastensuojelulaitoksia. Ja koska lapsella ja nuorella on oikeus saada hoitoa sillä paikkakunnalla missä he ovat, heillä on hoitoyrityksiä ja tutkimusjaksoja Suomen aika monella lasten ja nuorisopsykiatrian poliklinikalla, Eloranta kuvailee.
Miksi psyykkistä hoitoa tarvitseva päätyy lastensuojeluun?
Vaikeasti sairaiden alaikäisten osastolla hoidetaan etenkin psykoosisairauksista kärsiviä nuoria. Usein he voivat niin huonosti, että he ovat vaaraksi itselleen tai muille.
Miten on mahdollista, että näin sairaita nuoria pidetään lastensuojelulaitoksissa eikä psykiatrian osastolla?
– Se onkin erittäin tärkeä kysymys, Eloranta alustaa.
Hän pohtii, että on syy osin siinä, miten psykiatrinen hoito on järjestetty. Ydinasia kuitenkin on, miten vaikeita häiriöitä tunnistetaan, mielenterveyden häiriöiden esiintyvyyden tiedetään kaksinkertaistuvan väestössä nuoruusikään tultaessa.
Lue myös: Byrokratiaan väsynyt äiti kertoo taistelusta vakavasti masentuneen poikansa puolesta – nyt riittää jo se, että poika pysyy elossa
Lasten ja nuorispsykiatrian hoitopaikkoja vuosikymmenten saatossa vähennetty ja hoidossa suositaan avohoitoa. Eloranta kuvailee nuorisopsykiatrian osastohoitoa ”kriisipysähdykseksi”, joka ei vakavien mielenterveysongelmien kanssa ole riittävää.
– Aika monet osastot ovat kriisiosastoja tai akuuttiosastoja, joissa ollaan erittäin lyhyitä jaksoja. Niissä kolmekin viikkoa voi olla pitkä aika. Siinä ajassa eivät sellaisten lasten asiat hoidu, joilla on vaikeat ongelmat ja taustat.
Kun nuoren tilanne hieman rauhoittuu, osastolla on kova paine siirtää lapsi takaisin kotiin tai lastensuojeluun.
– Usein tulee esille vanhemmilta ja lastensuojelulta, että he ovat yrittäneet saada tälle lapselle apua jo aiemmin, mutta aina on palautettu lastensuojeluyksikköön ja todettu, että pitäisi pystyä hoitamaan siellä.
Video 29.1.2019: Psykoosista toipuminen vie aikaa: "Psykoosissa olemisen kokemus on kauhistuttava monelle"
2:27
Lapsen psykoosisairaus oireilee eri tavoin kuin aikuisen
Toisaalta kyse on oikean diagnoosin ja sitä myötä oikeanlaisen hoidon löytämisen vaikeuksista.
– Vaikeasti oireilevat lapset ja nuoret voivat kohdistaa väkivaltaa itseensä ja toisiin ihmisiin, joko ikätovereihin tai aikuisiin. Heillä on niin paha olla, ettei käyttäytymistä hallita mitenkään. Hankalan väkivaltaisen käyttäytymisen taustalla voi olla vakava psyykkinen sairaus, jota ei ole huomattu.
Lapsen tai nuoren psykoosit ja skitsofreniat eivät välttämättä oireile samalla tavalla kuin aikuisella.
– Lääkärit eivät juurikaan näe lasten psykooseja koska ne ovat todella harvinaisia. Uskaltaisin kuitenkin sanoa, että suurimman osan psykiatrian puolella työskentelevien lääkäreiden kohdalla tällainen lapsi jossain vaiheessa tulee esiin.
Elorannan mukaan oireet voivat olla monimuotoisia. Lapsella ei välttämättä ole alkuvaiheessa harhoja. Lapsi saattaa viipyä mielikuvituksessaan, arjen asiat ja koulunkäynti eivät suju. Usein lapsi on levoton ja hänellä on vaikeuksia nukkumisessa.
Siksi psykoosisairaus saatetaan tulkita väärin esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriöksi. Tästä seuraa usein lisää ongelmia.
– Jos taustalla onkin jotain muuta, voi olla, että aloitettu lääkitys pahentaakin tilannetta.
Niuvanniemessä tehdään vuosittain myös muutamia kehitysvammadiagnooseja lapsille ja nuorille.
– Nykytrendi on sellainen, että monessa asiassa nähdään aktiivisuuden- ja tarkkaavaisuuden häiriöitä, oppimisvaikeuksia, Aspergerin oireyhtymää ja neuropsykiatrisia ongelmia. Ehkä kouluympäristö ei myöskään tue siihen suuntaan, että [kehitysvammainen] lapsi jäisi haaviin. Myös muualla lasten- ja nuorten psykiatrian hoitopaikoissa tehdään näitä diagnooseja.
– Kehitysvammaisuus ei kuitenkaan ole kadonnut minnekään.
MTV Uutiset Live 25.4.2021: Nuorten avuntarve on niin suuri, että jonot paisuvat paisumistaan – näin vanhempi voi edistää nuoren mielenterveyttä
6:30
Paksut seinät lähellä kotipaikkakuntaa
Suomen nuorisopsykiatrioiden kuormittumisesta on luettu myös uutisissa viime aikoina.
Esimerkiksi keväällä aluehallintoviraston yllätystarkastus paljasti Oulun nuorisopsykiatrialla ylipaikkojen ja potilasturvallisuuden vaarantumisen olleen jatkuvaa. Potilaita on pahimmillaan ollut osastolla jopa kaksinkertainen määrä paikkoihin nähden ja heitä on jouduttu majoittamaan patjoille lattialle ja tapaamishuoneisiin.
Eloranta toivoisi lisäpanostuksia vaikeasti hoidettavien alaikäisten mielenterveyden hoitoon hyvinvointialueilta. Hän muistuttaa, etteivät pelkät seinät hoida ketään.
– Hyvä olisi, jos valtakunnalliset erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten osastot voisivat tehdä itsensä tarpeettomiksi. Näitä paikkoja voisi olla omilla hyvinvointialueilla: arviointia, hoitoa ja kuntoutusta voitaisiin toteuttaa lähempänä alaikäisen omaa lähiverkostoa.
– Olisi paksut seinät ympärillä, enkä tarkoita pelkkiä ulkoisia seiniä, vaan että olisi resursoituja yksiköitä, joissa olisi monenlaista osaamista.
Hän pohtii, miten tärkeää olisi, että hyvinvointialueilla ehdittäisiin pysähtyä vaikeasti sairaiden lasten ja nuorten äärelle nykyistä paremmin. Muutoin heistä uhkaa tulla ”kalliita lapsia”, kuten hän asiaa kuvailee.
– Kannan huolta siitä, että näiden lasten ja nuorten kohdalla uudelleenarviointi usein unohtuu. Jos todetaan, että joku asia ei ole auttanut, niin ei yritettäisi sitä enää uudelleen, vaan arvioitaisiin kaikessa rauhassa, vaikka kiirettä monella paikkaa onkin. Punainen lanka tulisi pystyä säilyttämään, ja perustelemaan, miksi tiettyihin ratkaisuihin päädytään tai muutos tehdään. Hätäratkaisuja tulisi välttää. Hyvä olisi muistaa, että ns. diagnostinen pysyvyys on alaikäisten, kehittyvien lasten kohdalla heikkoa, ja tämän vuoksi uudelleenarviointi hoidossa ja hoitoratkaisuissa on tarpeellista.
Pahimmillaan edessä voi olla syrjäytymisen ja rikollisuuden kierre.
– Jos ajatellaan heidän tulevaisuuttaan, niin heittely ja pompottelu syrjäyttää heidät. Jos pompottelu jatkuu eikä tule oikeanlaista apua, voi myös tulla rikollisuutta ja he voivat syrjäytyä. Yhteiskunnan näkökulmasta heistä tulee niin sanottuja kalliita lapsia, heidän omasta inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan, Eloranta painottaa.
Onko sinulla kokemusta aiheesta? Jos haluat antaa haastattelun aiheesta, voit ottaa yhteyttä MTV Uutisiin joko sähköpostitse osoitteeseen uutiset@mtv.fi tai WhatsAppilla numeroon 0405785504.