Tuore väitöskirjatutkimus kertoo, millainen terapia pahoinvoivia nuoria auttaa. Asiaa selvittänyt Vera Gergov Helsingin yliopistosta avasi Uutisaamun haastattelussa onnistuneen terapiasuhteen elementtejä.
Tutkija ja psykologi Vera Gergovin tuoreen väitöstutkimuksen mukaan tiiviisti annetut psykoterapeuttiset hoidot vähentävät nuorten oireilua ja parantavat toimintakykyä. Käytännössä tiiviys tarkoittaa terapiaa vähintään kahdesti viikossa.
Toinen terapian onnistumisen kannalta merkittävä asia on nuoren oma aktiivinen rooli – hoitoa ei voi vain kaataa teinin päälle ja odottaa sen tehoavan. Vanhempien kannattaa motivoida nuorta kertomalla, että valtaosa voi paremmin hoitoa saatuaan. Toivoa siis on.
Olennaista on lisäksi psykoterapeutin ja nuoren hyvä suhde. Gergov kertoo, että hyvä terapiasuhde lähtee rakentumaan luottamuksesta.
– Nuorella on olo, että ollaan yhdessä rinnakkain tekemässä sitä työtä. Että hänellä on olo, että tulee kuulluksi ja nähdyksi.
Nuorelle pitää antaa paitsi tukea myös tilaa. Vanhempien on hyvä tiedustella nuoren tuntemuksia terapeutista ja hoitosuhteesta, mutta tarjota samalla rauhaa ja yksityisyyttä kahdenkeskiselle työlle.
Gregov arvioi, mistä nuorten mielenterveysongelmat kumpuavat. Juttu jatkuu videon alla.
0:50
Entä jos terapia ei tepsi?
Tutkimuksessa havaittiin olevan tärkeää, että nuoren ja terapeutin arviot hoidosta ovat yhteneväiset. Vaikka psykoterapeutinkin näkemykset painavat vaakakupissa, on oleellisempaa kuunnella nuoren kokemuksia. Mikäli ongelmia ilmenee, kannattaa ne ottaa rohkeasti puheeksi.
– Usein saattaa johtaa hyväänkin terapiasuhteeseen, jos niitä hankaluuksia pystytään terapeutin kanssa käsittelemään ja fokusoimaan, että suhde saadaan kuntoon, Gergov sanoo.
Tutkimuksessa suurin muutos nuoren oireilussa nähtiin ensimmäisen puolen vuoden terapiajakson aikana. Gergov suosittelee käymään vähintään puolivuosittain läpi sitä, miten asetetut tavoitteet ovat toteutuneet.
Terapeutin vaihtaminen toiseen ei ole ensisijainen ratkaisu, mikäli tavoitteita ei ole saavutettu. Sen sijaan voi miettiä, mitä terapian sisällä voisi muuttaa. Auttaisiko nuorta, jos rinnalla tarjottaisiin muuta hoitoa? Onko käytössä oikea terapiamuoto vai voisiko sitä muuttaa?
Keskusteluvetoinen terapia ei ole ainut tarjolla oleva mahdollisuus. Terapia voi sisältää myös toiminnallisia elementtejä, jotka ovat usein nuorelle hyödyllisiä. Tällaisia terapiamuotoja ovat esimerkiksi kuvataide-, musiikki- tai ratsastusterapia.
Mikäli nuoren vointi ei ala muutosten jälkeenkään parantua, voi kyseeseen tulla uuden hoitosuhteen etsiminen.