Molemmat maat arvostavat varhaiskasvatusta.
Vaikka sekä Kiina että Suomi arvostavat varhaiskasvatusta, ne lähestyvät sitä osin eri lailla. Tuoreen kasvatustieteen alan tutkimuksen mukaan Kiinassa opetusta ohjaa ikäryhmiin sidottu, opettajajohtoinen malli, kun taas Suomessa korostuvat lasten oma-aloitteisuus ja erityistarpeet.
Huolimatta eroista kulttuuritaustoissa ja koulutusjärjestelmistä Kiinan ja Suomen varhaiskasvatusmalleissa on yhteisiä piirteitä.
– Molemmat maat arvostavat suuresti varhaiskasvatusta, kertoo 11-henkiseen suomalais-kiinalaiseen tutkimusryhmään kuulunut tutkijatohtori, dosentti Jenny Niu Helsingin yliopistosta.
Sekä Kiinassa että Suomessa kiinnitetään huomiota lapsen kehitystä tukevaan oppimisympäristöön, monipuolisen oppimisen edistämiseen ja erilaisten pedagogisten menetelmien käyttöön. Perustavoitteita ovat kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin edistäminen.
Yhteistä on myös leikillinen oppiminen, joka edistää lasten luovuutta ja sitoutumista.
Tutkijat vertailivat Kiinan kansallisia varhaiskasvatusohjeita ja Suomen varhaiskasvatussuunnitelman perusteita.
Kiina ohjeistaa ikäryhmittäin
Toisin kuin Suomessa, Kiinassa pedagogiikan lähtökohtana ovat kokonaiset ikäryhmät.