Vain yhdeksän prosenttia Pohjoismaihin sotaa paenneista ukrainalaisista haluaa palata kotimaahansa, selviää tuoreesta tutkimuksesta. Zhanna Loichenko kuuluu vähemmistöön.
Iltapäivä on jo pitkällä, kun ukrainalainen Zhanna Loichenko, 38, lopettaa työnsä marjoja pakkaavassa yrityksessä Suonenjoella. Alun perin juuri marjat toivat Loichenkon perheineen Suomeen.
Ennen Venäjän laajamittaista hyökkäystä Ukrainaan Loichenko oli käynyt seitsemänä kesänä Kuopiossa poimimassa mansikoita.
Loichenkon perheen kotikaupunki, Chernihiv, oli yksi ensimmäisistä, jonka Venäjä miehitti. Niinpä Loichenko otti yhteyttä Kuopion kesätyönantajaansa ja huhtikuussa 2022 pakeni poikansa Ilya Loichenkon ja miehensä Anatoly Loichenkon kanssa Suomeen.
– Anatoly työskenteli silloin Puolassa, joten koukkasimme pakomatkalla Puolan kautta ja tulimme sitten kaikki kolme Suomeen, Pohjois-Savon Vesannolla nykyään asuva perhe kertoo.
Lue myös: Sodan käänne hämmentää Alonaa, joka pakeni Venäjän pommeja Kokkolaan: "Toivon, että voimme palata kotiin"
Ikävä kotimaan lämpöä
Kun sota Ukrainassa aikanaan loppuu, perheenäiti haluaisi palata takaisin Ukrainaan.
– Se on kotimaani, siellä olen kasvanut.
Vaikka Zhanna Loichenko on suurimmaksi osaksi viihtynyt Suomessa, pitkä pimeä jakso talvisin ja jatkuva kylmyys masentavat.
– Chernihivissa meillä on hyvin lämpimät kesät, nytkin siellä on 35 astetta. Talvet ovat leutoja eikä lunta juuri ole. Sellaiseen ilmastoon olen tottunut. Vesannolla oli viime talvena 40 astetta pakkasta ja se oli hirveää, Loichenko sanoo.
Metsän raivauksen parissa työskentelevä Anatoly Loichenko puolestaan tahtoisi jäädä Suomeen pysyvästi. Hän rakastaa pientä Vesannon kuntaa, jossa ilma on puhdas ja ihmisiä vähän.
– Harrastan kalastusta, ja siihen on täällä loistavat mahdollisuudet. Luonto on myös upea.
Avioparin 18-vuotias lapsi Ilya Loichenko on tällä hetkellä epävarma ajatuksistaan palata Ukrainaan. Hän opiskelee etänä ukrainalaisessa yliopistossa juristiksi ja lisäksi työskentelee äitinsä tavoin marjayrityksessä.
– Paluuajatukset ovat fifty–fifty, en ole vielä päättänyt.
Lue myös: Kiovassa ihmiset käyvät keskellä sotaakin päiväkodissa, koulussa ja töissä – "Eksistentiaalinen kysymys"
Vain yhdeksän prosenttia haluaa palata
Norjalaisen Oslo Metropolitan -yliopiston vetämän tutkimuksen mukaan ainoastaan yhdeksän prosenttia Pohjoismaihin paenneista ukrainalaisista kertoi halustaan palata Ukrainaan heti sodan loppumisen jälkeen. Zhanna Loichenko kuuluu siis vähemmistöön ja hänen miehensä enemmistöön.
Tutkimukseen vastanneista ukrainalaisista 40 prosenttia oli epävarmoja ja 50 prosenttia oli ehdottomasti sitä mieltä, etteivät halua palata kotimaahansa sodan loputtua.
Tutkimuksessa haastateltiin Suomeen, Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan tilapäisen suojelun nojalla tulleita ukrainalaisia. Tutkimus toteutettiin syksyllä ja talvella 2024–2025. Vastaajia oli yhteensä 3 379, joista 856 Suomesta.
Laajamittainen sota Ukrainassa on jatkunut jo 3,5 vuotta. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR mukaan 6,9 miljoonaa ukrainalaista on paennut ulkomaille, heistä yli viisi miljoonaa Eurooppaan.
Pohjoismaissa on tällä hetkellä noin 350 000 ukrainalaispakolaista.
Rankka jälleenrakentaminen
Ukrainalainen Olena Melnyk työskentelee palvelusuunnittelijana Mutkatonta kotouttamista -hankkeessa Suonenjoella ja sen lähikunnissa.
Hän kertoo MTV Uutisille, ettei juuri kukaan hänen sadoista asiakkaistaan ole kiinnostunut palaamaan Ukrainaan sodan loputtua.
– Suurimmalla osalla asiakkaistani on Suomessa joko vakituinen tai määräaikainen työ. Moni on ajanut suomalaisen ajokortin ja ostanut asunnon. He ovat todellakin kiinnostuneita jäämään Suomeen, Melnyk sanoo.
Syitä sille, miksi ukrainalaiset eivät halua palata kotimaahansa, on lukuisia.
– Monet heistä eivät halua kasvattaa lapsiaan sodanjälkeisessä maassa. He eivät luota Putiniin. Vaikka rauhansopimus solmittaisiin, ukrainalaiset eivät välttämättä usko sen toteutumiseen, sanoo toinen tutkimuksen tekijöistä, vanhempi tutkija Vilde Hernes norjalaisesta Oslo Metropolitan -yliopistosta.
82 prosenttia vastaajista suhtautuu kielteisesti paluuseen Ukrainaan, jos he eivät voi palata entiseen kotikaupunkiinsa. Suuri osa paenneista ukrainalaisista on kotoisin miehitetyiltä alueilta, eikä heillä ole siellä enää mitään. Koti on tuhottu, lähi- ja ystäväpiiri paennut muualle. Jälleenrakentaminen on rankkaa ja vie aikaa.
Zhanna Loichenko puolestaan kertoo, että perheen koti Chernihivissa on yhä pystyssä, joten sodan loputtua hänellä olisi paikka, johon palata. Hänellä on myös edelleen sukulaisia alueella. Muun muassa sisko ja äiti jäivät Chernihiviin.
Loichenko pitää heihin paljon yhteyttä ja on huolissaan heidän turvallisuudestaan, sillä Chernihivissa käydään edelleen taisteluja. Hän toivoo näkevänsä heidät sodan loputtua.
– Toivon todella, että Ukrainaan saadaan pian rauha. Seuraan aktiivisesti uutisia rauhanneuvotteluista, mutta toivo valitettavasti hiipuu pikkuhiljaa.
Lue myös: Ei rauhaa näkyvissä, sanovat entiset Moskovan-suurlähettiläät: "Venäjän asenne ei ole muuttunut"
Ukrainalaiset eivät luota kotimaahansa
Ukrainan poliittista järjestelmää kohtaan on paljon epäluottamusta ukrainalaisten keskuudessa.
Hernesin mukaan tutkimuksesta kävi ilmi, että ukrainalaisilla on hyvin alhainen luottamus Ukrainan poliittiseen järjestelmään, mutta todella korkea luottamus pohjoismaiseen yhteiskuntaan ja poliittiseen järjestelmään.
Suomessa usein nähdään Ukraina demokratiana, joka oli hyvää vauhtia matkalla Euroopan unionin jäseneksi, kunnes Venäjän laajamittainen hyökkäys helmikuussa 2022 pilasi kaiken. Todellisuudessa asiat eivät ole tutkijan mukaan niin yksiselitteisiä, koska Ukrainalla oli paljon ongelmia jo ennen Venäjän hyökkäystä.
– Ukraina oli hyvin korruptoitunut jo ennen sotaa ja tutkimusten valossa jopa yksi neljästä ukrainalaisesta suunnitteli lähtöä kotimaastaan ennen Venäjän hyökkäystä, Hernes havainnollistaa.
Keitä ukrainalaispakolaiset ovat?
Monen mielikuvissa ukrainaiset turvapaikanhakijat ovat usein naisia, koska miehiä tarvitaan rintamalla. Oslo Metropolitan -yliopiston tutkimus kuitenkin osoittaa, että vaikka sodan alussa kaikki Pohjoismaat ottivat vastaan suhteellisen suuren määrän naisia, sukupuolijakauma on tasoittunut ajan myötä.
Tilapäistä suojelua hakeneista noin 60 prosenttia on naisia ja 40 prosenttia miehiä.
Aikaisempiin suojelua hakevien maahanmuuttajien ryhmiin verrattuna ukrainalaisilla sotaa paenneilla on myös yleensä korkea koulutustaso. Yli 60 prosentilla on korkeakoulututkinto ja lisäksi 14 prosentilla keskeneräinen korkeakoulututkinto.
Zhanna Loichenkolla on Ukrainasta korkeakoulututkinto finanssialalta. Anatoly Loichenko puolestaan valmistui aikoinaan ammattikoulusta hitsaajaksi.
Olena Melnykin mukaan suurella osalla hänen asiakkaistaan on korkeakoulututkinto, mutta useimmat joutuvat tekemään Suomessa töitä koulutuksensa ja ammattitaitonsa ulkopuolella.
– Usein kieli on kynnyskysymys. Ukrainalainen tutkintotodistus ei myöskään kelpaa sellaisenaan Suomessa, Melnyk sanoo.
Loichenkoa oman alan ulkopuolinen työ ei haittaa.
– Minusta tärkeintä on se, että ylipäätään on töitä. Viihdyn ihan hyvin, korkeakoulutettuna marjayrityksessä työskentelevä Loichenko sanoo.
Katastrofi Ukrainalle
Euroopan komissio tiedotti kesäkuussa jatkavansa ukrainalaispakolaisten oleskelulupia Euroopan unionin alueella maaliskuuhun 2027 asti. Ukrainalaisten pakolaisstatus on siis määräaikainen.
Hernesin mukaan tulevaisuudessa Ukrainasta paenneista ihmisistä tulee hyvin merkittävä poliittinen kysymys niin Pohjoismaissa kuin koko Euroopassakin.
Kun rauhansopimus jossain vaiheessa syntyy, ukrainalaisten väliaikainen suojelu ulkomailla päättyy. Rauhanneuvottelujen jälkeen esiin nousee väkisinkin kysymys siitä, voivatko ukrainalaiset jäädä kohdemaihinsa vai onko heidän palattava Ukrainaan.
– Tietenkin tähän vaikuttaa myös se, kuinka pitkään sota vielä kestää ja minkälainen rauha Ukrainaan saadaan lopulta aikaiseksi, Hernes sanoo.
Hernesin mukaan Ukrainaa uhkaa todennäköisesti demografinen katastrofi, jos ylivoimaisesti suurin osa Eurooppaan paenneista ihmisistä ei palaa takaisin. Maata pitää jälleenrakentaa, eikä se onnistu, mikäli miljoonat ukrainalaiset jäävät ulkomaille.
– Voisi siis sanoa, että Ukrainan tulevaisuuden näkökulmasta olisi hyvä pakottaa ukrainalaiset palaamaan kotimaahansa. Sitten on tietenkin inhimillinen näkökulma ja vuosia ulkomailla asuneiden ukrainalaisten yksilölliset tarpeet, Hernes summaa.