Lännessä täytyy miettiä, kuinka pitkälle Venäjän punaisia linjoja pitää kybersodankäynnissä kunnioittaa. Sotilasasiantuntijalla on selvä mielipide.
Joku on vuotanut Yhdysvaltojen erityislähettilään Steve Witkoffin ja presidentti Vladimir Putinin ulkopoliittisen kärkineuvonantajan Juri Ushakovin välisen keskustelun.
Kuka, sitä ei tiedetä tai ei ainakaan kerrota.
Vuoto ei vaikuta yllättäneen maanpuolustuskorkeakoulun apulaissotilasprofessori, majuri Juha Kukkolaa.
Mitä kansainvälisen politiikan vaikutusyrityksiin tulee, ei kenelläkään ole puhtaat jauhot pussissa, Kukkola totesi kybersotataidon seminaarissa.
Puheluvuodon pääepäiltyjen lista ei ole kaiken kattava, mutta kolme valtiota nousee väistämättä esille: Ukraina, Yhdysvallat ja Venäjä.
Puhelussa Yhdysvaltojen Witkoff neuvoo Venäjän edustajaa, miten maan presidenttiä Donald Trumpia kannattaa käsitellä. Valkoinen talo on väittänyt, ettei se näe mitään kritisoimisen aihetta Witkoffin toiminnassa.
Tiistaina Witkoff ja Venäjän presidentti tapasivat Moskovassa. Keskustelunaiheena oli, jälleen kerran, Ukrainan sodan tulevaisuus.
Vladimir Putin
Maanpuolustuskorkeakoulun Kukkolan mukaan Venäjällä on "informaatioylivoima" kotikentällään ja vahva asema myös maailmanlaajuisesti, mutta ei "ylivoimaa niin kuin he itse sen ymmärtävät".
Suomalaistakin mediaa on kritisoitu siitä, että Venäjän viesti menee usein läpi sellaisenaan. Sanoma toistetaan, mutta sen tarkoitusta tai kontekstia ei aina avata.
Seuraus on usein jotain, jota kutsutaan Venäjällä pelotteluksi.
Venäjä on jalostanut kybertoimiaan ja viestintäänsä pian neljä vuotta. Lännen on pakko pysyä Kremlin uusimpien keinojen perässä, Kukkola sanoo.
– Siinä ei voi herpaantua, koska se osuu omaan nilkkaan hybridivaikuttamisen muodossa. Ja osuu jo koko ajan, hän jatkaa.
1:49Tällaisissa paikoissa Suomen kyberturvallisuutta valvotaan. Juttu joulukuulta 2024.
Tätä rajaa ei pidä ylittää
Jo Ukrainan suurhyökkäyksensä alussa Venäjä sai lännen vakuutettua siitä, että kaikki suora vaikuttaminen sotaan katsotaan hyökkäykselliseksi toiminnaksi Venäjää vastaan, Kukkola sanoo.
Tämän Venäjä on tehnyt selväksi myös kybersodankäynnissä eli esimerkiksi iskuissa verkkosivustoja, sairaalajärjestelmiä tai vaikka energiaverkkoja vastaan.
Tästä Kremlin länteen iskostamasta ajatuksesta on ollut vaikea päästää irti, Kukkola jatkaa.
– Niissä reunaehdoissa on pitänyt pyristellä ja tukea Ukrainaa, hän sanoo.
Vaikka länsimaat, Yhdysvallat etunenässä, ovat auttaneet Ukrainaa tiedustelutiedoilla, on varsinkin materiaalituessa paljon aikaa kulunut viivyttelyyn.
Lännessä onkin nyt syytä miettiä, kuinka pitkälle Venäjän punaisia linjoja pitää kyberissä kunnioittaa.
Annetaanko Venäjän säännellä lännen toimintaa ja sen potentiaalista suunnittelua?
Jossain määrin pitäisi, Kukkola katsoo.
Kaikessa Venäjän-vastaisessa toiminnassa on muistettava se tosiasia, että Kreml hallitsee valtavaa ydinasearsenaalia, apulaissotilasprofessori katsoo.
Näin sekä perinteisillä aseilla että kyberkeinoilla tehdyt hyökkäykset ydinasejärjestelmiä vastaan pitäisi Kukkolan mielestä "kaiken inhimillisen järjen" mukaan jättää tekemättä.
– Se on raja, jota ei kannata ylittää. Sitä kannattaa kunnioittaa, mutta jos sotaan jouduttaisiin, kaikki muu olisi vapaata riistaa, Kukkola sanoo.
Venäjä on käyttänyt kybersodankäynnissä jotakuinkin kaikkia mahdollisia keinoja.
Kreml on vakoillut, nostanut "kohinatasoa", tehnyt valeoperaatioita ja tuhoavia kyberiskuja erityisesti Ukrainan energiainfrastruktuuria vastaan.
Välillä kyberiä ja kineettistä voimaa, kuten ohjuksia ja drooneja, on käytetty yhteistyössä.
Tulostakin on tullut. Ukraina on jälleen viime kuukausina kärsinyt laajoista sähkökatkoista.
Maanpuolustuskorkeakoulun Kukkolan mukaan Venäjän toiminnassa näkyy "mielenkiintoinen, tai ehkä enemmänkin surullinen ilmiö" eli kostoiskut.
– Venäläisessä sotastrategiassa on tapa, että räätälöityjä ja pitkälle valmisteltuja kyberhyökkäyksiä käytetään kostamaan Ukrainalle joitain sen Venäjää vastaan tekemiä toimia, Kukkola sanoo.
"Täysin ratkaisevaa"
Länsi voi myös oppia Venäjältä.
Näin siksi, että Venäjän aloitettua suurhyökkäyksen helmikuussa 2022 sen kyberoperaatiot sujuivat samalla tavalla kuin maahyökkäyskin.
Ne epäonnistuivat.
Kukkola ei mene yksityiskohtiin, mutta toteaa lännen tuen Ukrainalle kyberissä olleen tutkitun tiedon perusteella "täysin ratkaisevaa".
Seminaarissa Kukkolalta kysyttiin vielä erikseen, olisiko Venäjän sodan alkuvaiheen kyberhyökkäys voinut onnistua paremmin ilman lännen apua.
– Lyhyt vastaus on: Olisi, Kukkola sanoo.
Vaikka verkkoiskujen potentiaalia on verrattu jopa ydinaseisiin ja puhuttu mahdollisesta "kyberkaaoksesta", ei tällaista ole Ukrainassa tai Venäjällä sodan aikana koettu.
– Siinä missä Ukrainan maalittamista on lännessä tuettu, kyberpuolella voi olla, että maalittamisen tukeminen on ollut rajallisempaa, Kukkola sanoo.
Sodankäynnissä maalittamisella tarkoitetaan kohteiden, kuten vaikka tykkien tai energialaitosten, tunnistamista hyökkäysten kohteiksi.
Selvää on, ettei Ukraina ole onnistunut tekemään Venäjälle "kriittistä vaikutusta", Kukkola sanoo.
– Voi olla, että venäläiset ovat niin hyviä kyberpuolustuksessa, ettei laajempia vaikutuksia ole saatu aikaiseksi. Sitä pitää tulevaisuudessa tutkia, hän jatkaa.
2:58Kyberhyökkäys ruuhkautti Berliinin lentokentän syyskuussa.
Venäjällä "tehokas" malli
Maanpuolustuskorkeakoulun apulaissotilasprofessori Kukkola painottaa, ettei tiedossa ole tietoa siitä, mitä kaikkea Venäjä ja Ukraina ovat tarkalleen ottaen yrittäneet toisilleen kyberiskuilla tehdä.
Näin ollen osapuolten onnistumisia ja epäonnistumisia on vaikea tarkasti arvioida.
Muutakin tarkasteltavaa riittää.
Koska länsimaatkin haluavat käydä "lyhyitä, napakoita ja teräviä sotia", täytyy Venäjän suurhyökkäyksen alkua tarkastella myös kybersodan näkökulmasta.
Koska Venäjä ei onnistunut kybertavoitteissaan, voi siitä osaltaan oppia, miten asioita voisi tehdä toisin.
Kyberpuolustuksessa Venäjästä on vaikea ottaa oppia, sillä Venäjän ja Kiinan malli ei voi olla Suomen ja länsimaiden malli. Ei, jos halutaan pitää kiinni nykyisenkaltaisista avoimista yhteiskunnista, Kukkola katsoo.
– Venäjän ja Kiinan malli on kuitenkin suhteellisen tehokas, hän jatkaa.
Suomessa avoimuus on välillä ollut sillä tasolla, että kuntien verkkosivuilla on jaettu huomattavan paljon yksityiskohtaista tietoa kriittisestä infrastruktuurista.
Aukottomia Venäjän ja Kiinan mallit eivät kuitenkaan ole, Kukkola katsoo. Järjestelmiin päästään aina sisälle ja mitä pidemmälle Venäjä digitaalisesti kehittyy, sitä enemmän tulee aukkoja.
Venäjä jatkanee omalla tiellään eli käytännössä sen kansalaisten netti on rajun sensuurin ja valvonnan alla.
Kukkola näkee tässä "valopilkun" lännen kannalta.
– Se vaikuttaa jo innovaatio- ja keskusteluilmapiiriin, kulttuuriin. Synnyttää järjestelmän, joka rapauttaa itseään. Henkisesti ilmapiiri kuolee, Kukkola sanoo.
– Se voi tuottaa vaarallisia ilmiöitä, mutta jos (Venäjä) jatkaa tuolla tiellä, se alkaa maksaa enemmän kuin siitä on hyötyjä, hän jatkaa.
Maanpuolustuskorkeakoulun Kukkola pitää selvänä, että Venäjä pitää kybersotaa tärkeänä osana työkalupakkiaan.
– Salaaminen on ollut venäläisten kyberkeinojen kehittämisessä tärkeää. Jos he ovat nähneet suorituskykyjen kehittämisen salaamisen tärkeäksi, on sen pakko olla heidän ajattelussakin tärkeää, hän jatkaa.
