Suomalaisten yleisin sydänsairaus voi kehittyä vuosien ajan huomaamatta. Sydänlääkäri kertoo, mitkä merkit on syytä ottaa vakavasti ja miten riskiä voi pienentää.
Sepelvaltimotauti on Suomen yleisin sydänsairaus ja yksi merkittävimmistä kansansairauksista, kertoo Terveyskirjasto.
Siinä sydämen omiin verisuoniin eli sepelvaltimoihin kertyy vähitellen rasva- ja kalkkikertymiä, jotka ahtauttavat suonia ja heikentävät sydänlihaksen verenkiertoa.
– Aluksi verisuoniin kertyy pehmeää kolesteroliplakkia, joka alkaa myöhemmin kovettua ja kalkkeutua ja muuttuu pahimmillaan betonintapaiseksi seinämäksi, THL:n sydänrekisterin vastaava kliinikko, kroonisen sepelvaltimotaudin Käypä hoito -suosituksen puheenjohtaja ja sydänlääkäri Pekka Porela kuvaa Huomenta Suomen haastattelussa.
Lopulta suoni voi tukkeutua äkillisesti ja seurauksena on sydäninfarkti.
– Toisaalta tilanne saattaa jatkua pitkälle loppuikään hyvin stabiilina eikä aiheuta kovin suurta haittaa ihmiselle.
Lue myös: Yksi seikka ennustaa sydänriskejä paremmin kuin painoindeksi yksinään
Ennaltaehkäisy tärkein teko
Ennaltaehkäisy on Porelan mukaan tärkein osa valtimotautien hoitoa.
– Valtimotautien ennaltaehkäisy on sitä, että noudatetaan hyviä elämäntapoja ja ruokavaliota ja hoidetaan riskitekijät eli kolesterolit ja verenpaineet kuntoon. Miehillä erityisesti vielä suolan käyttöä pitäisi saada vähennettyä, Porela listaa.
Porela muistuttaa myös liikunnan merkityksestä.
– Riittävän tehokkaalla liikunnalla saadaan estettyä se, että tautia ei pääsisi syntymään, tai jos se on jo syntynyt, että se ei pääsisi etenemään.
Lue myös: Kolesterolin voi saada laskuun jo muutamassa viikossa – viisi helppoa muutosta!
Kannattaako mitata "turhaan"?
Porelan mukaan kaikkien olisi hyvä tietää omat kolesteroliarvonsa ja verenpaineensa.
– Kyllä riski tarvitsisi jollain muotoa selvittää. Mutta se, että tarkastuksessa käydään, ei vielä auta, vaan nykyään ajattelun pitäisi olla enempi niin päin, että käydään tarkastamassa, ja jos on kohonnut riski, vaikka kohonneet kolesterolit ja verenpainet, ne hoidetaan – eikä siis vain käydä tarkastamassa.
– Ja sen jälkeen, kun on saatu hoidettua riski oikealle, matalalle tasolle, jatketaan hoitoa ja kontrolloidaan, että riski saadaan myös pidettyä matalana.
Lue myös: Tutkijoilta selkeä suositus: Arkinen valinta voi olla hyväksi sydämelle
Porela sanoo, että suomalaisilla pelkät hyvät elämäntavatkaan eivät geeniperimän takia tahdo riittää siihen, että huonolaatuisen LDL-kolesterolin tasot saataisiin laskuun.
– Siinä tarvitaan usein myös lääkehoitoa. Jos on niin onnellinen henkilö, että ei ole riskitekijöitä, sitten muutaman vuoden välein katsoo, että ei riskitekijöitä pääse syntymään ja että eivät verenpaineet nouse.
Porela peräänkuuluttaa omaa aktiivisuutta asiassa.
– Meidän terveydenhuoltomme ei ole semmoinen, että se kutsuu kovia aktiivisesti tarkastuksiin, hän muotoilee.
Sydänkohtaus vei Teron kuoleman porteille ennen viisikymppisiä. Juttu jatkuu videon alla.
Mitä merkitystä sukupuolella?
Sekä naiset että miehet voivat sairastua sydämen tauteihin, mutta erojakin on.
– Miehet sairastuvat nuorempina enemmän ja eläköityvätkin hiukan enempi sydänsairauksien takia. Siihen saakka, kun naisilla on menopaussi, estrogeenit tavallaan suojaavat heitä, mutta menopaussin jälkeen suojaetu katoaa. Sen jälkeen sukupuoliero vähenee oikein merkittävästi.
Porela kertoo, että jos nainen saa sydäninfarktin ennen vaihdevuosia, taustalla täytyy olla erittäin merkittävä "riskitekijäkasaantuma". Miehet voivat saada kohtauksen jopa ilman riskitekijöitä alle 50-vuotiaanakin.
– Epätasa-arvo on miehen kannalta siinä mielessä huono, että me saamme nuorempina taudin kuin naiset, mutta tasa-arvo tulee sitten myöhemmin. Kokonaisuudessaan naisilla ja miehillä on yhtä paljon tautia, kun mennään vanhaan ikäluokkaan saakka.
Lue myös: Suomalaisten terveydestä karua tietoa
Huomaa nämä vaaran merkit!
Mitkä sitten ovat ne vaaran merkit, jotka sydämen sairauden puolesta pitäisi tunnistaa? Mistä esimerkiksi erottaa tavallisen rintakivun ja närästyksen hengenvaarallisesta kivusta?
Porelan mukaan yleisin tunnusmerkki on se, että esimerkiksi närästys tuntuu melko paikallisesti keskellä rintakehää.
– Valtimoperäinen kipu ja puristus tahtovat heijastua käsiin, leukaan, takahampaisin tai ylävatsalle asti. Toinen on se, että närästys ei liity mitenkään rasitukseen, liikkumiseen, mutta sepelvaltimoperäinen kipu tahtoo lisääntyä, kun lähtee lenkille, ja kun hidastaa, se lähtee pois. Ja se kestää joitain minuutteja, kymmenen minuuttia, kun närästys voi kestää puoli tuntia.
Porelan mukaan ihmiset tuppaavat panemaan valtimoperäiset oireet liian helposti närästyksen piikkiin.
– Mutta se on karhunpalvelus itselle.
