Suomalaiset Länsi-Afrikassa: Ebolan saaneita haetaan väkisin pois sairaalasta

Sierra Leonen maajohtaja Ben Malinen ja Liberian Suomen-kunniakonsuli sekä maajohtaja Markku Vesikko kertovat tilanteista, joissa paikalliset ovat hakeneet väkivalloin ebolaan sairastuneet omaisensa pois sairaalasta.

– Jos joku on mennyt klinikalle ja hänellä on todettu ebola, omaiset menevät väkivalloin sinne ja ottavat potilaan pois sieltä ja vievät kotiin, Malinen kertoo.

– Viime viikolla poliisi joutui ampumaan kumiluoteja ja käyttämään kyynelkaasua, hän tarkentaa.

Malisen mukaan monet eivät ymmärrä ebolaa eivätkä tiedä siitä tarpeeksi, mikä ajaa viranomaiset käyttämään äärikeinoja.

Sairastuneeksi epäilty käsirautoihin

Malisen mukaan Sierra Leonessa itää edelleen voimakas kieltäminen ja pelko sairaudesta. Kansanparantajiin luotetaan usein enemmän kuin lääkäreihin. Jopa tietoa levittäviä terveysviranomaisia epäillään.

– Kun eräällä naisella epäiltiin ebolaa, hänet pantiin käsirautoihin ja poliisi vei hänet pois, mikä entisestään lisää epäluuloa. Ihmiset salaavat ja peittelevät sairastumisia, Malinen kertoo.

– Jos joku sairastuu, häntä ei haluta viedä klinikalle, koska on kuultu, että potilaat viedään jonnekin muualle ja pannaan eristyksiin, eivätkä omaiset enää näe heitä. Jos joku kuolee, terveysviranomaiset hautaavat hänet, ja täällä hautajaiset ovat tärkeitä.

Vesikon mukaan yhteenottoja on ollut myös Liberiassa. Hän uskoo, että väkivaltaisuudet lisääntyvät.

– Presidentti määräsi eilisessä puheessaan, että sellaiset yhteisöt, joissa ebolaa esiintyy enemmän, eristetään. Usein slummiutunut tai muuten asuinolosuhteiltaan kehnompi kaupunginosa on juuri sellainen, jossa ebola pääsee leviämään. Siinä vaiheessa ihmiset alkavat varmaankin purnata ja purkaa mieltään ja välivaltaisuuksiakin saattaa syntyä, hän arvelee.

– Mutta uskoisin, että siihenkin ollaan varustautumassa ja toivottavasti siinä käytetään apuna myös YK:n rauhanturvajoukkoja, jos ei väkivaltaisuuksia taltuttamaan niin antamaan tukea paikallispoliisille, hän jatkaa.

Liberian napsahduskättely hiljeni

Länsi-Afrikassa kokonaisia kyliä on autioitunut, kun joukkokuolemat ovat ajaneet ihmiset liikkeelle.

– Niin tauti leviää kylästä kylään, Malinen kertoo.

Vaikka maaseudulla ollaan pitkälti tietämättömiä, kaupungeissa pyritään jo ehkäisemään taudin leviämistä.

Niin Sierra Leonen Bon kaupungissa kuin Liberian pääkaupungissa Monroviassa on julkisten tilojen edessä kloorisanko käsien pesua varten.

Vesikon mukaan ebola-tuotteet näkyvät myös katukaupassa.

– On suojakäsineitä ja muita. Kolmen-neljän dollarin ämpäreistä on tehty ebola-ämpäreitä, joita myydään 25 dollarilla. Presidentti antoi eilisessä puheessaan määräyksen kauppaministeriölle puuttua kovalla kädellä tilanteisiin, joissa yritetään tehdä voittoa tilanteesta.

Vesikon mukaan ihmiset pysyttelevät pitkälti kotonaan. Moni on ottanut töistä lomaa. Myös hallituksen työntekijät jäävät joukolla lomalle, ja kaupunki on hiljentynyt.

– Liberiassa on mukava, tuttavallinen napsahduskättely. Enää ei kätellä, mutta kaikki tervehtivät toisiaan paljon enemmän ohi kävellessään. Ihmisillä on ilmiselvästi solidaarisuuden tunne tässä tilanteessa, Vesikko kuvailee.

Silti perheitä, joissa on ebola-tapauksia, kartetaan. Niin Malinen kuin Vesikko harmittelevat leimaa, jonka sairaus jättää jälkeensä.

Lentokentällä tarkka seula

Myös Vesikon Liberian-toimistolta halukkaat ovat lähteneet lomalle. Malisen toimisto Sierra Leonessa Bon kaupungissa puolestaan suljettiin varotoimenpiteenä.

– Teemme nuorten kanssa töitä ja olemme heidän kanssaan koko ajan tekemisissä, hän selventää.

– Otetaan varman päälle tässä tilanteessa, kun ei ole mitään niin pakottavaa tarvetta projektien kannalta pitää toimistoa auki.

Malisen mukaan muutkin länsimaalaiset toimivat samoin, ja pyrkivät joukolla pois maasta.

Malinenkin on parhaillaan matkalla takaisin kotimaahan. Lentokentällä on tarkat turvatoimet ebolan varalta.

– Ensimmäisenä kaikille oli pakollinen käsienpesu kloorivedellä jo ulkona. Sen jälkeen vastassa olivat terveysviranomaiset. He antoivat lomakkeen, jossa kysyttiin, missä on matkustanut ja missä liikkunut. Onko päänsärkyä ja niin edelleen.

– Sen jälkeen kaikilta mitattiin kuume. Minultakin mitattiin ja tulos merkattiin kaavakkeeseen, joka annettiin lentoyhtiön virkailijalle. Koneeseen tuskin pääsee, jos on kuumeessa, Malinen kertoo.