Mikkelin Jukureiden Petrus Palmu ja Pelicansin IIkka Kangasniemi ovat hyviä osoituksia siitä, että jääkiekkoilua kannattaa jatkaa, vaikkei pienikokoisella pelaajalla ei ole aina helppoa. Molemmat ovat nousseet SM-liigan pistepörssin kärkikymppiin. MTV Urheilu esitti taiturikaksikolle jykevän kysymyspatteriston.
LUE MYÖS: Katsoja vaati Olli Jokista laukomaan – kapteeni hyppäsi askiin ja sitten alkoi tapahtua
Palmulla on mittaa 168 senttiä ja Kangasniemellä 170 senttiä, mikä on vähän jo ihan yleisessäkin katsannossa. Suomalaisten miesten keskimitta on 179 senttimetriä.
Mutta kun kiekko tiputetaan jäähän, alkaa tapahtua.
Sekä Jukureiden että Pelicansin kausi on ollut myönteinen. Palmu ja Kangasniemi ovat siihen isoja tekijöitä. Pisteitä on tullut ja otteista paistaa peli-ilo.
Nyt puhutaan siitä koosta ja paljon muustakin.
Jalkakikka parempi kuin "bulgarialainen"
Iikka Kangasniemi, miten todennäköisenä pidät, että tässä haastattelussa puhutaan koostasi?
– Olen pomminvarma, että ainakin mainitaan.
Palataan siihen myöhemmin. Miten arvioisit Pelicansin kautta?
– Kokonaisuudessaan olemme pelanneet hyvin, vaikka väliin on mahtunut huonompiakin jaksoja. Parhaimmillaan pystymme pelaamaan ihan kokonaisvaltaisesti ja homma toimii läpi kentän. Ehkä puolustuspeliä pitäisi vähän parantaa.
Päävalmentaja Tommi Niemelä on hymyilevän miehen maineessa. Millainen on hänen tiukempi puolensa?
– Kyllä hän osaa vaatia pelaajilta asioita, vaikka lähestymistapa on positiivinen. Hyvä niin.
Pelasit hyvin jo viime kaudella, mutta nyt tahti on parantunut entisestään. Mikä sen takana on ollut?
– Tämä on jo seitsemäs kausi SM-liigassa, ja olen aika hyvin pystynyt tekemään koko ajan tulosta. Kokemuksen myötä otteisiin on tullut tasaisuutta.
Minkä tyyppisen sentterin kanssa pelaat mielellään?
– Sellaisten, jotka tykkäävät tuoda kiekkoa omasta päästä ja jakavat kiekkoa keskialueessa. Sekin on iso juttu, että sentteri voittaa aloituksia.
Ketkä ovat urasi parhaita ketjukavereita?
– On ollut paljon hyviä, mutta viime aikoina näiden tshekkikavereiden (Lukas Jasek ja Jiri Smejkal) on toiminut hienosti. HIFK:ssa Tommi Santalan kanssa meni hyvin ajatukset yhteen.
Nyt kun sanot, niin Jasekissa ja Santalassa on paljon samaa vanhan koulukunnan rightin sentterin vivahdetta?
– Pitää paikkansa. Santala ei ollut ehkä ihan yhtä hyvin liikkuva, mutta vastaavasti isokokoisempi.
Olet jo osoittanut tasosi SM-liigassa, mutta EHT:lle ei ole käynyt kutsua. Mikä mättää?
– Sitä en osaa sanoa, kun en itse tee päätöksiä. Olen yrittänyt keskittyä lähinnä oman joukkueen peleihin.
Millaisia selviytymiskeinoja olet kehitellyt jäällä isompien puristuksessa?
– Olen aika vahva vääntämään pienessä tilassa, vaikka olenkin pienikokoinen. Pitää olla ovelampi ja kroppa oikeassa asennossa, kun menee tilanteeseen.
Pystyt tekemään ihan maailman kärkiluokan teknisiä temppuja ja repimään sitä kautta vastustajan puolustusta auki. Keneltä olet ottanut mallia?
– Nuorempana seurasin Peter Forsbergia ja Jaromir Jagria, vähän vanhempana Patrick Kanea ja Linus Omarkia. Siinä on pari aika ovelaa pelaajaa.
Tuleeko vastustajalta joskus kuittia koosta?
– Varmaan joskus aikaisemmin vähän, mutta ei sitä mielestäni paljon kuule.
Kumpi on hienompi, jalkakikka vai selän takaa annettu ”bulgarialainen”?
– Kumpaakaan en käytä hirveästi, mutta varmaan jalkakikka, jos sen saa onnistumaan hyvin.
Vaikka olet taitopelaaja, käyt kovaa vastustajan iholle kiinni tarvittaessa. Tuleeko se luonnostaan vai oletko joutunut puskemaan itseäsi?
– Kyllä se tulee ihan luonnostaan jo sieltä junnuajoilta. Silloin kokoerot olivat isoja, ja jouduin antamaan kaikkeni.
Luistelun merkitys on kasvanut jääkiekossa. Miten paljon se on auttanut sinua?
– Varmasti paljon. Luistelutekniikalla ja nopeudella voi erottua muista. Siitä on varmasti etua.
Et ole vielä pelannut ulkomailla kuin lyhyen pätkän Ruotsissa. Haluatko sinne jossain vaiheessa?
– Tottakai haluaisin. On se ollut mielessä.
Olit TuTossa pelatessa NHL-maalivahti Kaapo Kähkösen kämppäkaveri. Antoiko hän parempia vinkkejä kokkaukseen vai maalintekoon?
– Muistaakseni emme tehneet mitään viiden tähden kokkauksia. Eli varmaan maalintekoon.
Ismo Lehkonen valmensi sinua TuTossa. Jäikö Ikasta jotain värikkäitä muistoja?
– Ei mitään yksittäistä, mutta oli hän vaativa koutsi ja suu kävi. Tykkäsin kyllä hänen tyylistään, sain pelata nuorena poikana paljon.
Avoimet ranteesi ovat puhuttaneet, ja muun muassa C Moren asiantuntijat ovat ihmetelleet niitä. Oletko jo saanut hommattua niihin suojat, niin kuin aiemmin kaavailit?
– Itse asiassa nyt sellaisia on jo vähän ajettu sisään. Eiköhän ne laiteta siihen ranteeseen.
Mitä mieltä olet Petrus Palmusta?
– En ole nähnyt pelejä ihan hirveästi, mutta hän on hyvin luisteleva ja taitava kaveri. Kokoisekseen hän on vahva pelimies.
Juttu jatkuu kuvan alla
Palmu kalastaa vain vapaa-ajalla
Petrus Palmu, mitä ajattelet Iikka Kangasniemestä pelaajana?
– Todella taitava. Arvostan kyllä sitä tyyliä, jolla hän pelaa. Kangasniemi on hyvä syöttelijä ja osaa lukea peliä. Hänkin on pienempänä pelaajana löytänyt keinot ja avut pärjätä.
Kumpi voittaisi luistelu- ja taitokisan?
– Vaikea sanoa, aika tasan varmaan menisi.
Haittaako sinua, että tässä haastattelussa puhutaan koostasi?
– Ei, onhan asian mielenkiintoinen.
Palataan siihen myöhemmin. Jukurit on päässyt vauhtiin hyvän alkukauden jälkeen. Mikä siinä on taustalla?
– Päivittäinen tekeminen ja koko joukkueen usko yhteiseen juttuun. Olemme oppineet ymmärtämään mitä voittaminen vaatii.
Millainen valmentaja Olli Jokinen on?
– Vaativa, kun ollaan töissä, mutta samalla silmäkulmassa on pilkettä. Kenenkään ei tarvitse puristaa liikaa mailasta. Se on iso juttu, että pelaajat ovat sitoutuneita.
Jokinen on antanut julkisuudessa välillä tiukkaakin kommenttia pelaajien asenteesta. Mitä ajattelet asiasta, ja tuleeko kopissa samaa palautetta?
– En ole niin seurannut haastatteluja, mutta kyllä kopissa ainakin tulee palautetta huonojen hetkien jälkeen.
Jokinen kritisoi alkukaudesta joukkueen maalineduspeliä. Onko se parantunut paljon, kun voittoja on alkanut tulla?
– On. Se oli iso ongelma, kun teimme helppoja virheitä puolustuspäässä ja päästimme maaleja liikaa. Virheiden minimointi on tuonut tulosta.
Mikä on omien hyvien pisteiden takana?
– Päivittäinen tekeminen, olen pystynyt pelaamaan illasta toiseen hyvällä tasolla. Olemme pelanneet voittavaa lätkää, ja olen onnistunut itse siinä sivussa.
Maalituuletuksissa on näkynyt tunnetta. Onko se ollut aina tavaramerkkisi?
– En osaa sanoa. On aina mukava tehdä maaleja ja voittaa. Elän kyllä aika tunteella peleissä.
Juttu jatkuu videon alla
1:03
Olet ensimmäistä kertaa urallasi kapteeni. Mitä erityisjuttuja se on tuonut tullessaan?
– Olen positiivisesti yllättynyt, että miten sinut olen asian kanssa. Olen jo vähän unohtanut koko homman. Olen oma itseni, sinänsä en ole muuttanut mitään.
Miltä tuntuu olla sellaisten herrojen kuin Jani Tuppurainen, Jarkko Immonen ja Pekka Jormakka kapteeni?
– Onhan se hieno homma. Näillä kavereilla on vielä vähän enemmän pelejä ja vuosia ammattilaistasolla. Toivottavasti itsekin saan joskus saman määrän pelejä alle.
Miten usein kuulet sitä, että olet kiekkoilijaksi pienikokoinen? Onko se ärsyttänyt joskus?
– Joskus nuorempana siitä sai kuulla, varmaan joskus vieläkin. Mutta en ota sitä henkilökohtaisesti. Olen sinut asian kanssa.
Tuleeko peleissä huutelua?
– Voi joskus joku vähän huomautella, mutta ei se hirveästi haittaa. Jos se on ainoa mitä pystyy käyttämään, kannattaa miettiä vähän itsekin. Mutta ei kukaan niitä henkilökohtaiseksi tarkoita.
Mitä selviytymiskeinoja olet kehittänyt pärjätäksesi isompien puristuksessa?
– Minulla on voimaa riittävästi ja pysyn vahvasti terien päällä. Olen hyvä pyörähtämään kulmissa pienessä tilassa.
Olet hyvä suojaamaan kiekkoa. Oletko ottanut joltain mallia?
– En sinänsä, mutta kyllä joskus tulee katsottua, miten joku hyvä pelaaja suojaa ja käyttää teriä. Pitää saada painopiste alas ja pitää kiekko kaukana kropasta.
Luistelun merkitys on kasvanut jääkiekossa. Onko se edesauttanut uraasi?
– On varmasti. Pelaaminen on taloudellisempaa hyvän luistelun ja liu’n ansiosta. Pyörähtäminen, kiihdyttäminen ja pysähtyminen ovat tärkeitä nykykiekossa, ei niinkään isot kaarrokset.
Niin tosiaan, Olli Jokinen on puhunut usein siitä ”stop and go” -pelistä. Mikä sen tyylin etu on?
– Kun tullaan puolustukseen keskustaan, tapahtuu usein isoimpia virheitä ja syntyy tilanteita. Jos tekee liikaa kaarroksia, tilanne menee usein ohi. Vastaavasti sillä tyylillä pääsee paremmin irtokiekoille vastustajan maalille. Se on näkynyt omassa pelissä. Tyyli vaatii voimaa ja kestävyyttä, mutta toisaalta sillä voi ratkaista asioita.
Minkä viestin antaisit junnuille, jotka ovat vähän pienempiä kuin muut ikäisensä pelaajat?
– Ei kannata miettiä liikaa kokoa. Samalla tavalla pienempi pelaaja pystyy pelaamaan ammattilaissarjoissa. Siihen kokoon ei voi vaikuttaa, pitää vaan uskoa itseensä.
Olet vahva jaloistasi. Miten paljon nousee jalkakyykystä?
– En hirveästi nosta maksimia ainakaan kauden aikana. Mutta jos ihan syvästä kyykätään, niin lähemmäs 200 kiloa. Yleensä teen vaan jotain kolmosia.
Sait pienen maistiaisen AHL:stä Vancouver Canucksin farmissa. Miten paljon vaikeampi siellä on murtautua maalipaikkoihin?
– Vaikea sanoa, siitäkin on niin paljon aikaa. Peliaika jäi aika vähiin. Oli se nopeaa kiekkoa, niin kuin OHL:ssäkin. Maalipaikat tulevat nopeasti ja ratkaisuja pitää tehdä pienessä tilassa.
Olit paljon lainapesteillä Canucksin kolmen sopimusvuoden aikana. Miten seura kohteli sinua?
– AHL:ssä homma ei toiminut, niin tulin sitten lainalle Eurooppaan. Se oli minulle hyvä ratkaisu, mutta ei kaikki mennyt niin kuin olisi pitänyt. Siellä Pohjois-Amerikassa pitää onnistua oikeissa paikoissa.
Jukurit on satsannut paljon mailafittauksiin. Oletko vaihtanut esimerkiksi mailan jäykkyyttä täksi kaudeksi?
– En ole vaihtanut jäykemmäksi, mutta lapaa vähän käyristin lisää.
Olet kova kalamies. Kalastatko koskaan jäähyjä?
– En. Se ei kuulu tavaramerkkeihini.