Rehellisesti sanottuna Puljujärvi alkoi piiloutua peliltä jo 9.10.2020 pelatussa ottelussa HIFK-Kärpät, vaikka hän tekikin siinä tehot 2+1. Ja jos punnitsen Puljujärveä Puljujärven kykyjen puntarilla, niin kuin tehdä pitää, on sanottava, ettei hänen pelaamisensa ole ollut kohdillaan yhdessäkään Kärppien 13 ottelussa.
On ollut radikaalia nähdä, missä määrin Puljujärven kaikkinainen pelisuoritus on romahtanut sitten toissa ja viime kauden.
Puljujärvi on sentään laukonut suhteellisen ahkerasti, 72 kertaa tähän mennessä pelaamassaan 13 ottelussa. Olkoonkin, että etenkin viidellä viittä vastaan pelattaessa kudit ovat lähteneet epätoivoisen kaukaa ja ei niin potentiaalisista paikoista.
Puljujärvi on vasta 32. pistepörssissä tehoin 6+4. Vähistä pisteistä 30 prosenttia on tullut ylivoimalla.
Juttu jatkuu kuvan alla.
"Jesse Puljujärvi ei lyö tällä hetkellä itseään täysillä likoon kaukalossa", näkee Petteri Sihvonen.Markku Hyttinen / AOP
Harjaantumattomampi pohtisi ja kysyisi yksisilmäisesti, voiko taskussa oleva uusi NHL:ään paluun mahdollistava sopimus panna Puljujärven pään – jälleen kerran – niin pyörälle, että pelaamisen taso romahtaa näin rajusti. Pyrin löytämään myös muita syitä.
Mutta on ilmaistava selväksi se, ettei Puljujärvi lyö tällä hetkellä itseään täysillä likoon kaukalossa. Tuo menee rajusti pelaajan omaan piikkiin.
On sitten makuasia, pitääkö Puljujärven puolilla valoilla hiihtelyä inhimillisenä asiana. Ei vain irtoa, kun toinen jalka on jo NHL:n puolella ja mieli ei ole täysin liigapeleissä läsnä. Eihän Ässien NHL-pelaaja Jesperi Kotkaniemikään ole saanut jätetyksi jäälle SM-liigassa muuta kuin piruettimaisia luistimenpiirtoja.
Puljujärveä on kuitenkin paha verrata Kotkaniemeen. Kotkaniemen ei ole tarvinnut tulla maitojunalla hakemaan vauhtia Suomesta. Siksi olettaisi Puljujärven edelleen pelaavan kuin viimeistä päivää uransa edestä ja pitimiksi nyt Kärppien paidassa. Jos ote pelaamiseen kirpoaa niin pahoin, mitä nyt on nähty, se ei ole aikanaan hyvä itseluottamuspohja mennä Oilersin paitaan, jahka sikäläinen kausi jatkuu.
Puljujärvi ei ole yksin syyllinen
Tuo tuossa edellä on ankara löyly Puljujärvelle, vaan on kohtuullista ja reilua tehdä huomiot myös siitä, missä määrin Puljujärven touhut vain heijastelevat sitä alennustilaa, mihin Kärppien päävalmentaja Mikko Manner ja apuvalmentajat Lauri Mikkola ja Toni Sihvonen ovat saaneet oululaisten pelaamisen.
Kävin C Moressa tätä juttua varten läpi liki jokaisen Puljujärven tällä kaudella pelaaman vaihdon SM-liigassa. Ohi ei mennyt kuin vahingossa jokin vaihto, jos meni.
On sanottava Puljujärven puolustukseksi, ettei luultavasti yksikään laitahyökkääjä maailmassa saisi itsestään parastaan irti, jos pitää pelata tämän hetken Kärpissä. Puljujärvi saa tämän tästä syöttöjä, usein pitkähköjä sellaisia, asemiin ja asentoihin, joista ei kerta kaikkiaan voi pelata jatkoja säällisellä tavalla.
En voinut olla koko ajan edes täysin selvillä, onko Puljujärvi varmasti jäällä yhtä aikaa Mika Pyörälän ja Cody Kunykin kanssa. Tämä johtuu siitä, että televisiokuva rajaa ulos hetkellisesti, tosin eri halleissa eri tavoin, määrätyissä pelitilanteissa vastustajan puolustajat – ja Puljujärven. Ja kun sitten hetken odottelun jälkeen Puljujärvi tupsahtaa takaisin kuviin, hän on sellaisessa asemassa, johon jääkiekkoilijan ei ole perusteltua ajautua koskaan, ei koskaan.
Ainakin Lauri Marjamäen aikana silloiset apuvalmentajat Manner ja Sihvonen koostivat jokaiselle yksilölle nauhoja jokaisesta Kärppien pelistä opiksi ja neuvoksi. Nyt tämä käytäntö on ilmeisesti lopetettu, koska eihän Puljujärvi seikkailisi, missä seikkailee, jos hänelle nauhalta näytettäisiin, että ei näin. Toinen vaihtoehto on se, että Puljujärvi pelaa tismalleen Mikko Mannerin pelikirjan mukaan tällä hetkellä. Kuka tietää, että saako hän kiitosta siitä, miten hän pelaa tilanteet – eli päin seiniä.
Minun papereissani Puljujärven kujanjuoksu on tällä hetkellä yhtä paljon sekä Puljujärven että Mannerin vika. Tämä on aivan ilmeistä. Manner on jättänyt tähtipelaajansa tylysti heitteille.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Mikko Manner ja hänen valmennusryhmänsä saavat kovaa kritiikkiä Petteri Sihvoselta.Matti Raivio/All Over Press
Vaikka Manner olisi maailman paras pelaajiensa kaveri kaukalon ulkopuolella, se on vasta toiseksi tärkein tapa vahvistaa pelaajien itseluottamusta. Ilman toimivaa pelitapaa aivan kaikki muu hyvä sulaa pois valmentajan ja pelaajan väliltä ennemmin tai myöhemmin.
Jostain käsittämättömästä syystä Manner valmentaa Kärppien pelitapaa niin kuin valmentaa.
Kevään 2018 mestaruus oli Pyrrhoksen voitto Kärpille. Silloinkin Kärppien runkosarjan pelitapa ei kestänyt pudotuspelien vastetta, sitä oli muutettava meidänpelimäisemmäksi, jolla ihme kyllä pärjäsi Jukka Rautakorven Tapparalle, joka niin ikään oli sekoillut pelitapansa kanssa läpi kauden.
Kevään 2018 mestaruus ruokki Kärppien valmennusjohdon luuloja ja haihatteluja.
Mitään pois ottamatta Antti Pennasen HPK:lta keväällä 2019, Kärpät lahjoitti superjoukkueellaan mestaruuden hämeenlinnalaisille, joiden pelitapa oli hiottu kolmessa vuodessa äärimmäiseen tikkiin. Viime keväänä Kärpät oli valumassa kohti katastrofia, ja joka tapauksessa pudotuspeleihin pelitapaa olisi pitänyt säätää uuteen uskoon. Korona pelasti oululaiset.
Kärpät on ainoa – minä en liioittele, kun sanon: ainoa – liigajoukkue, joka ei ole edistänyt tippaakaan pelitapaansa 13 ensimmäisen ottelun aikana. Mutta ei sen puoleen, pelitapa, jota Kärpät viljelee, ei ole edistämistä. Siinä ei ole mitään valmentamista. Kärpät pelaa koko SM-liigan huonointa jääkiekkoa, mitä tulee pelitapaan.
Se, mikä on epäreilua, on se, että Kärppien sekaannus näkyy kaikista karvaimmin suurelle yleisölle Jesse Puljujärven onnettomassa ja ponnettomassa suorituksessa.
