Vaikka Kärpät on vasta sarjataulukossa kymmenentenä ja vaikka sen alkukausi on ollut takkuja täynnä, Lauri Marjamäen potkut eivät ole nyt paikallaan. Päinvastoin. Kärppien on keskityttävä olennaiseen, eli siihen, että se jatkaa nyt löydetyllä tiellä ja että Marjamäki saa riittäviä palasia käyttöönsä, kirjoittaa MTV Urheilun jääkiekkotoimittaja Ilari Savonen.
”Lauri ulos, Lauri ulos, Lauri ulos!” Kärppien kannattajat ilmoittivat äänekkäästi kantansa torstain Ilves-ottelun loppuhetkillä. Kun Juuso Könönen löi kiekon tyhjiin, Kärppien kauden kolmas suora tappio näki päivänvalonsa.
On ymmärrettävää, että Kärppä-kannattajien kärsivällisyys on koetuksella. Nyt ei ole kyse siitä, etteikö peli kulje kuuden tai seitsemän pelin jälkeen. Kärppien kohdalla puhutaan vuosien jatkumosta.
Pitää muistaa, että Lauri Marjamäki palkattiin uudelleen Kärppien päävalmentajaksi hetkellä, kun kaikki ei mennyt hyvin. Marjamäki herätteli oululaisten toiveita KHL-miesten täyttämällä, 0–5-nihilistiträpillä, jossa Juhamatti Aaltonen teki taikojaan ylivoimalla.
Kärppien piti takoa tulosta viime kaudella, kun Marjamäki pääsi hieromaan kuvioita kuntoon kaikessa rauhassa. Koko homma valui kuin viemäristä alas, kun Kärpät jäi pisteellä runkosarjan kuuden parhaan ulkopuolelle. Sen jälkeen Olli Salon KooKoo juotti vielä tajunnan vienyttä myrkkyä pohjoisen pedoille.
Juuri tästä kantautuu se turhautuneisuus, joka puskee nyt Oulun Energia Areenalla pinnalle.
VIDEO: Kärpillä valtava kausi menossa – viime kauden paha sukellus painaa taustalla
6:14
Tyytymättömyys on täysin ymmärrettävää, kun seuraa tuloksellista kehitystä. Sarjataulukon kymmenes sija ja seitsemästä ottelusta yhdeksän pistettä eivät ole jotain sellaista, mihin voisi tyytyä.
Mistä tämä johtuu, on oleellinen kysymys.
Yksinkertainen selitys liittyy Kärppien henkiseen tilaan.
Ahdistuneisuus, jatkuva hermoilu, kireys ja pakottaminen. Ne ovat termejä, joilla on voinut kuvailla Kärppiä jo tovin ajan.
Tästä rakentuu klassinen syy ja seuraus -asetelma. Pelkkää yhtälökaavaa, missä tulos seuraa tekemistä.
Joten miksi perkeleessä tämän jutun otsikossa lukee, että Marjamäelle ei pidä antaa potkuja? Koska: nyt Kärpät alkaa olla aidosti lähellä sitä pistettä, missä se pääsee tunnuspiirteisistä takuistaan eroon.
***
Jos asetun yhtään huutelijoiden saappaisiin, ”Lauri ulos” -huudot kumpusivat jälleen uudesta, negatiivisesta tuloksesta. Ei niinkään siitä, mitä Kärpiltä nähtiin torstain Ilves-pelissä.
MTV Urheilun asiantuntija Tero Lehterä jakoi torstaina erittäin osuvan huomion oululaisjoukkueesta.
– En ole nähnyt tuollaista Kärppiä yli vuoteen, Lehterä tokaisi pelin jälkeen.
Eikä hän ollut väärässä. Lehterä teki osuvan kiteytyksen.
Kärpät löysi pelin jälkimmäisellä puoliskolla tilan, jossa rohkeus syrjäytti epävarmuuden. Kärpät pelasi pitkästä, pitkästä, pitkästä aikaan seuran identiteetin kaltaista kärppäkiekkoa. Kotijoukkue jätti tulevan Leijonat-luotsin Antti Pennasen Ilves-nipun jalkoihinsa niin luistelutyössä, kaksinkamppailussa, pelinopeudessa, sitkeydessä kuin juonikkuudessa.
Ikään kuin joku veti vihdoin käsijarrun irti Honda Civicin keskikonsolin pohjasta.
Yhtäkkiä yksilöt alkoivat nousta esille. Teemu Turunen näytti siltä pelaajalta, jota hän on ollut parhaimmillaan Suomen ja kansainvälisissä kiekkokaukaloissa. Ville Koivunen, Arttu Hyry, Peter Tiivola, Kasper Björkqvist ja kumppanit antoivat tulitukea.
Vaikutti siltä, että Kärpät löysi vihdoin puron ruokkivan lähteen.
Marjamäen kohdalla kaikista suurin kysymys on liittynyt siihen, että miten hän muuttaa Kärppien pelaamista. Muutosta on tullut. Kärpät kääntää nyt peliä huomattavasti paremmin kuin moneen, moneen vuoteen. Tämä taas luo edellytyksiä hyökkäyspelijatkumoille ja jatkopaineelle. Ja yhtäkkiä Kärpät ohjaa pelinvirtausta eikä vain ota vastaan.
Kärpistä näkyy piirteitä siitä, että se on oikealla tiellä. Siksi Marjamäen potkut olisivat virhe.
Sen sijaan Marjamäki tarvitsee entistä parempaa tukea.
***
Marjamäki olisi tarvinnut jo kesällä yhden Mikko Mannerin kaltaisen täysin erilaisen persoonan, joka olisi tuonut vastapainoa Kärppä-päävalmentajan äärimmäisen tiukkapipoiseen operointitapaan. Nyt seura hankki henkisen valmentajan, joka on joskus paikalla. Edelleenkään valmennusportaaseen ei tullut sitä, mitä olisi kaivattu.
Pelaajiston puolella viikon isoin yllätys nähtiin, kun Kärppien kesän profiilihankinta Trevor Mingoia päätti nostaa kytkimestä – poistuen paikalta vain kuuden pelatun liigaottelun jälkeen.
Mingoialle oli kaavailtu merkittävää roolia muun muassa erikoistilanteiden puolelta. Vielä kesän harjoituspeleissä näytti, että hän on kuin lääkärin määräys akuuttiin yskään. Mingoian avulla Kärpät saattaisi saada pahasti tukkoisen ylivoimansa kuntoon. Noh, muut saivat, ei Mingoia.
Mitä Kärpät tarvitsee?
Jerry Turkulaisen kopion. Liukasliikkeisen hyökkääjän, joka pystyy kantamaan valtikkaa ykkösylivoiman pyörittäjänä.
Nyt Kärppien uunituore urheilujohtaja Mikko Myllykoski on ensikertaa tosipaikan edessä. Löytääkö hän NHL-leireiltä vapautuneiden pelaajien joukosta sellaisen tahon, joka osuisi kuin nenä silmään Kärppien tarpeisiin?
Itse joukkueena Kärppien on nyt nojattava äärimmäisen tiukasti torstain kokemuspohjaan. Mikäli Kärpät jatkaa sillä tiellä, mitä se esitti pitkän pätkän ajan Ilvestä vastaan, tulos kääntyy oululaisten puolelle. Ilveksen lisäksi harva kun takoo kiekkoa lähes jokaisesta tekopaikasta sisään. Eikä Niclas Westerholm ime ilta toisensa jälkeen jokaista vastaantulevaa kiekkoa selkänsä taakse.
Kärsivällisyys on yksi elämän vaikeimmista taidoista. Mutta kun siihen nojaa ja huomaa, että kyse on hyveestä, voi huominen olla taas hieman harmaasta kirkkaampi.
