MTV Urheilu kertoi tänään entisen, 25-vuotiaana kuolleen jääkiekkoilija Markus Talaksen traagisen tarinan. Talasta Vaasassa valmentanut Mikko Manner sanoo tuntevansa hänen kuolemastaan syyllisyyttä, kun nuorta miestä ei onnistuttu aikanaan auttamaan.
LUE MYÖS: Lupaavan jääkiekkoilijan unelmat vaihtuivat painajaiseen – Markus Talaksen elämä päättyi 25-vuotiaana: "Siihen ei pystynyt varautumaan kukaan"
Lahjakkaana pidetty, vuonna 1987 syntynyt puolustaja Talas debytoi Vaasan Sportin miesten Mestis-joukkueessa kaudella 2007–08. Mikko Manner toimi tuolloin Sportin päävalmentajana, mutta Juhani Tamminen korvasi hänet kesken kauden.
Myöhemmin Manner luotsasi Talasta Suomi-sarjaa tahkonneessa vaasalaisseura Red Ducksissa 2009–10. Talasta pahasti piinannut vammakierre oli jo ehtinyt nakertaa puolustajan uraa ja kaudet olivat jääneet rikkonaisiksi. Red Ducksissa Talas kuitenkin pelasi eniten otteluita aikuisurallaan yksittäisen kauden aikana kyseisellä 2009–10-sesongilla: 22 peliä, joissa hän summasi tehopisteet 6+12=18.
Talas oli ollut jo lopettaa uransa, mutta ilo pilkahti hetkeksi. Manner laati selkävaivoihin auttaneita harjoitusohjelmia, ja Talas sai valmentajan näkemyksen mukaan itsestään tuohon aikaan hyvin irti. Ympärillä oli samanikäistä kaveriporukkaa, yhteishenki kukki, ja Talas pystyi kokemaan itsensä tärkeäksi pelaajaksi.
– Muistan, että saimme aika hyvän fiiliksen aikaan siinä porukassa. Ne jätkät tykkäsivät pelata tosi lujaa. Heillä oli lahjakkuutta pallopeleihin, Manner kertoo.
Noihin aikoihin syntyi Talaksen ainoa lapsi, nykyisin 10-vuotias tytär. Mannerin lapset olivat syntyneet hiukan aiemin vuosina 2007 ja 2008, ja valmentaja muistelee isyyden lähentäneen häntä Talaksen kanssa.
– Silloin tuli puhuttua Markuksen kanssa vähän enemmän.
"Ympäristö ei onnistunut auttamaan häntä paremmin"
Seuraava kausi jäi jo Talaksen viimeiseksi. Guillain-Barrén oireyhtymästä johtunut harvinainen tulehdustauti oli keväällä 2011 halvaannuttanut ja vienyt hetkellisesti Talakselta puhekyvynkin.
Talasta vaivasivat kovat hermokivut. Unelmat jääkiekon pariin palaamisesta pelaajauran jälkeen valmentajana olivat alkaneet hiipua niin kuin koko Talaksen elämänilo. Isä Ari Talaksen mukaan Markus oli väsynyt kaikkiin sairaanhoitoon liittyneisiin asioihin ja epäonnistumisiin.
Vuonna 2013 Markus Talas löytyi kotoaan kuolleena. Hänen elämänsä päättyi 25 vuoden iässä.
– Valitettavasti ympäristö ei pystynyt auttamaan häntä paremmin silloin, kun apua olisi tarvittu, Manner sanoo.
"Meillä ei välttämättä vielä riittänyt osaaminen"
Nykyisin Kärppien päävalmentajana ja A-maajoukkueen apuvalmentajana toimiva Manner pohtii Talaksen pelivuosia. Hän näkee nuoren miehen hankaluuksiin osaa myös silloisella valmennuksella.
– Kaikki me valmennustehtävissä toimineet ihmiset emme välttämättä vielä osanneet kohdata uuden sukupolven nuoria niin hyvin. Meillä ei välttämättä vielä riittänyt osaaminen antaa jokaisen kukan kukkia omanlaisenaan ja samaan aikaan auttaa heitä kasvamaan ihmisinä sellaisiksi, jotka pystyvät jossain vaiheessa tavoittelemaan omia unelmiaan.
Joukkuepelaamista korostaneessa suomalaisessa jääkiekkovalmentamisessa on painotettu viime vuosina yhä enemmän pelaajan yksilöllistä huomioimista.
– Markus ja muut sen ajan nuoret saattoivat olla murroksen välissä, jossa ruvettiin pikkuhiljaa pääsemään pelkästä joukkuevalmennuksesta kohti yksilövalmennusta. Murros ei ollut vielä täysin alkanut.
Isoin mittari junioriurheilussa
Manner ei muista tarkkaan sitä hetkeä, kun sai tiedon Talaksen kuolemasta, mutta hänen mieleensä nousi sokkiuutisesta joka tapauksessa voimakkaita tuntoja.
– Tuli surullinen ja itseään syyllistävä olo. Syyttävä sormi osoittaa peilin suuntaan.
– Jääkiekkoyhteisön olisi pitänyt pystyä Vaasassa auttamaan Markusta enemmän. Olisi pitänyt pystyä tietämään, kuinka isoja ne ongelmat loppujen lopuksi olivat.
Manner kääntää pohdintansa moniulotteiseen tematiikkaan siitä, miten jatkossa pystyttäisiin ennaltaehkäisemään paremmin vastaavia tapauksia.
– Kuinka oppisimme tuntemaan jokaista nuorta, joka seuratoiminnassa on mukana? On se sitten joukkueen ykköskentän pelaaja tai loukkaantunut pelaaja. Meidän pitäisi pystyä pitämään heistä huolta, ja sen pitäisi olla minun mielestäni isoin mittari juniori- ja nuorisourheilussa. Kultamitalit, henkilökohtaiset saavutukset tai se, tuleeko jostakin ammattipelaaja – ne ovat sivutuotteita.
– Pystymme tekemään ennaltaehkäisevää työtä tulevaisuudessa, kun meidän toimintamme on sellaista, että tapahtuu fyysistä ja henkistä – ennen kaikkea henkistä – kasvua ja oman elämän oivallusta. Ja kun opimme huolehtimaan toinen toisistamme paremmin kuin pelkkinä numeroina, jotka auttavat joukkuetta voittoon.
Tukea nuorille
Manner korostaa yhteistä vastuun kantamista yksittäisistä ihmistä, joiden kanssa ollaan tekemisissä. Hän on myös mukana hyväntekeväisyysjärjestö Wasa Starsissa, joka lahjoittaa keräämiään varoja nuorten urheiluharrastusten edistämiseksi. Järjestöön kuuluu myös muita vaasalaistaustaisia urheilunimiä, kuten jääkiekon parista tunnetut Oskar Osala sekä Miika Koivisto ja esimerkiksi jalkapallon puolelta Tim Sparv.
– Jaamme joka vuosi vähävaraisille perheille avustusta, jotta nuoret pystyvät tavoittelemaan omia unelmiaan esimerkiksi urheilun parissa. Toivon mukaan pystymme tulevaisuudessa laajentamaan toimintaamme myös siihen, että voimme yhä enemmän ennaltaehkäistä syrjäytymistä urheilu-uran loppumisen jälkeen, ettei kävisi enää tällaisia tapauksia, Manner sanoo.
"Tämä on Markukselle"
Leijonissa apuvalmentajana maailmanmestaruuden 2019 voittanut Manner on ollut juhlimassa Kärpissä yhtä Suomen mestaruutta päävalmentajana ja kahta SM-kultaa apuvalmentajana.
Manner palaa haastattelun lopuksi koskettavasti Kärppä-mestaruuksistaan ensimmäiseen.
– Muistan, kun pääsin Kärppiin apuvalmentajaksi ja voitimme 13–14-kaudella Suomen mestaruuden. Yhdessä kuvassa Kärppä-kopissa Kanada-malja sylissä pidin kättä sydämellä, katsoin ylöspäin ja lähetin Arille, että tämä on Markukselle.
– Kyllä siinä tunteet olivat pinnassa ja harmitus Markuksen osalta oli kova. Itseään syyttävä fiiliskin, miksi näin loppujen lopuksi kävi.