USA 2008. Ohjaus: Michael Patrick King. Käsikirjoitus: Michael Patrick King, Candace Bushnellin kirjojen pohjalta. Tuotanto: Eric M. Cyphers, Michael Patrick King, Sarah Jessica Parker. Kuvaus: John Thomas. Leikkaus: Michael Berenbaum. Pääosissa: Sarah Jessica Parker, Kim Cattrall, Kristin Davis, Cynthia Nixon, Chris Noth, David Eigenberg, Candice Bergen, Jennifer Hudson, Evan Handler, Jason Lewis, Lynn Cohen. Kesto: 148 min.
On tätä odotettu. Televisioyhtiö HBO:n menestyneimpiin ja pitkäikäisimpiin kuuluva komediasarja Sinkkuelämää (1998–2004) pyörähtää vihdoin valkokankaalle ja tarjoaa kaivatun epilogin neljän manhattanilaisdonnan seikkailuille. Odotus ei ole mennyt hukkaan: Candace Bushnellin ja Darren Starin loistava luomus saa ansaitsemansa huipentuman tasan kymmenen vuotta ensimmäisen tv-esityksen jälkeen. Pelkkä venytetty Sinkkis-episodi saati tuotesijoittelun karnevaali ei ole kyseessä, vaan aiheistoa on sopivasti syvennetty elokuvaan. Ja kun tuttu alkumusiikki helähtää soimaan, tuntuu kuin tulisi kotiin.
Sinkkis-veteraani Michael Patrick Kingin ohjauksessa on paljon vanhaa, jotain uutta ja jotain lainattua. Tutusti tapahtumiin johdattaa fabulöösin seksikolumnistin Carrie Bradshaw'n (Sarah Jessica Parker) kyökkifilosofinen monologi, joka jatkuu naisten nasevana dialogina häpykarvavahauksen ja ihmissuhteiden ympärillä. Vaikka vuosia on vierähtänyt, sarjan ja elokuvan sielu Carrie rakastaa yhä karismaattista Kihoaan (Chris Noth), jota nyt vakiintumisen myötä kutsutaan Johniksi. Pääjuoni saa alkusykäyksensä kun Carrie vastaa miehen kömpelöön ja epäromanttiseen kosintaan myöntävästi. Tummat pilvet alkavat heti kerääntyä.
Lapsettomuudesta kärsinyt kotirouva-taiteensuosija Charlotte (Kristin Davis) on adoptoinut Kiinasta pienen tytön yhdessä juutalaisen aviomiehensä Harryn (Evan Handler) kanssa ja terhakka lakinainen Miranda (Cynthia Nixon) kasvattaa Brady-poikaa uskollisen Stevensä (David Eigenberg) tuella. Samantha (Kim Cattrall) manageroi läähätettävän alusvaatemalli-poikaystävänsä Smithin (Jason Lewis) uraa Hollywoodissa mutta kaipaa tietenkin rakkaaseen NYCiin – ja unelmoi suihkuseksistä naapurin uhkean uroon kanssa.
Myös matkaan tulevat mutkat noudattavat päähenkilöiden vakiintuneita karaktäärejä. Uutta sen sijaan on sarjaa astetta vakavampi sävy. Kuten Carrie tilanteen tiivistää: kaksikymppisinä tehdään virheitä, kolmikymppisinä opitaan niistä ja nelikymppisinä maksetaan omat juomat. Nelkyt-ja-risaiset naiset joutuvat jo tekemään huomattavasti suurempia kompromisseja ja ottamaan entistä enemmän vastuuta – jopa nelikon holtittomin lenkki Samantha, joka on ”juuttunut” yhden miehen kumppaniksi peräti viideksi vuodeksi. Vanheneminen, pettyminen ja avioseksin tylsyys ovat samastuttavan angstin aiheita uskottomuuden ja muun tunneharhailun rinnalla.
Sinkkuelämän suunnaton suosio ei perustu siihen, että se kuvaa avoimesti seksiä tai edes romanttista rakkautta, vaikka näiden kuuma keitos kupliikin muodikkaasti verhoiltujen päähenkilöiden mielissä. Ennen kaikkea Sinkkis, myös elokuva, on harvinaisen kaunis kuvaus ystävyydestä, ja nimenomaan naisten välisestä ystävyydestä. Miehet ovat lopulta aina jääneet sivuun neljän vahvan naisen pysyessä toisilleen uskollisina niin myötä- kuin vastamäessä. Komediallisuutensa alla vakava Sinkkuelämää onkin Oscar de la Rentan iltapukuun naamioitu Neljä muskettisoturia.
Sarjan englanninkielinen nimi voisi tarkoittaa myös Sukupuolta ja kaupunkia, ja sukupuolen juhlaa yltiöheteroseksuaalinen Sinkkuelämää onkin huolimatta koristeiksi ripotelluista homohahmoistaan ja vankkumattomasta gay-kansan suosiostaan. Siinä naiset ovat Naisia (vaikka tekisivätkin uraa kuten Miranda) ja miehet Miehiä (vaikka puhuisivatkin tunteistaan kuten Steve), eivätkä nämä kaksi lajia koskaan kohtaa. Eivät välttämättä edes alttarilla, vaikka Carrien ja Kihon häät jos mitkä muodostavat kliimaksin suurelle sukupuolijuhlalle. Kiho kun on aina Kiho, siitä ei koskaan tiedä.
Häät tarjoavat juhlavan areenan myös yhdelle Sinkkuelämän tärkeimmälle puolelle: huippumuodille. Vera Wang, Chanel, Vivienne Westwood ja muut merkkinimet vilahtelevat messevän morsiamen yllä, eikä unohtaa sovi New Yorkin muotiviikkoa, jolle Manoloissaan kipsutteleva nelikko osallistuu catwalkin laidalla. Elokuvassa sarjan yltiöpäinen vaate- ja väriloisto pääsee lopullisesti oikeuksiinsa – käydäänpä Carrien kuuluisaa vaatekaappia läpi myös nolon kasari-ysäri-nostalgian muodossa.
Nostalgiaa piisaa muutenkin tässä tragediaa komediaan yhdistävässä ja nenäliinoja takuulla tuhrivassa New York -paraatissa, jonka piristysruiskeisiin kuuluu Jennifer Hudsonin (Dream Girls) hurmaava sivuosasuoritus Carrien osaavana assistenttina. Siipeensä saanut Louise uskoo rakkauteen. Ja niin uskoo katsojakin ainakin hetken verran, kun punahehkuiset Manhattanit kolahtavat yhteen. Vielä kerran tytöt!
Teksti: Tuuve Aro
Katso myös videot: