Siimaan sotkeutunut valkoposkihanhi menetti toisen jalkansa | MTV Uutiset
Sanna ja Eva-Maria auttoivat räpylänsä menettänyttä hanhea – tällaista jälkeä luontoon päätynyt roska voi eläimille tehdä
0:44Vapaaehtoiset luonnonvaraisten eläinten auttajat Sanna Hagelberg ja Eva-Maria Asplund auttoivat siimoihin sotkeutunutta hanhea Helsingin Suomenlinnassa.
Julkaistu 17.05.2023 09:37
Emmi Niiniaho
Ihmisen mielestä vähäpitoinen roska voi aiheuttaa eläimille jopa hengenvaaraa. Vapaaehtoiset eläinten auttajat törmäävät arjessaan usein surullisiin tapauksiin.
Helsingin Suomenlinnassa töpötteli viime viikolla jaloistaan siimoihin sotkeutunut valkoposkihanhi, joka vaikutti raahaavan perässään siiman päässä jonkinlaista keppiä.
Hanhen havainnut henkilö ilmoitti eläimen hädästä pelastuslaitokselle, mutta paikalle saapunut virkavalta ei onnistunut kuitenkaan saamaan hanhea kiinni.
Alkuperäinen ilmoittaja kirjoitti hanhen ahdingosta Facebookin Eläinten pelastusrinkiin, jonka kautta Suomenlinnaan lähti kaksi vapaaehtoista eläinten auttajaa.
Paikan päällä selvisi, ettei hanhen toisessa jalassa roiku siiman päässä suinkaan mikään keppi vaan sen toinen räpylä.
Luonnonvaraisten eläinten pelastaminen on pitkälti vapaaehtoisten vastuulla
Vantaalainen Sanna Hagelberg, 29, kertoo tehneensä nyt viisi vuotta vapaaehtoistyötä loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten kanssa.
Hagelberg päätyi itse vapaaehtoistyön pariin löydettyään kesykyyhkyn, joka oli sotkeutunut jaloistaan lankakerään.
– Aika nopeasti ymmärsin, että luonnoneläinten pelastus on yksityishenkilöiden vastuulla. Ei ole mitään palkattua organisaatiota, joka tätä hoitaisi, Hagelberg kertoo.
Apua tarvitsevista eläimistä ilmoitetaan usein esimerkiksi juuri Facebookin Eläinten pelastusrinki -ryhmässä. Ryhmässä on liki 40 000 jäsentä, mutta vain kourallinen heistä toimii aktiivisesti eläinten auttajana.
– Ihan kauheasti tätä ei Suomessa sitten tehdä kuitenkaan, Hagelberg toteaa.
Ryhmästä saa kuitenkin myös neuvoja, jos on huolissaan jonkun eläimen voinnista ja sitä kautta voidaan etsiä tarvittaessa myös apua, kuten Suomenlinnassa majailevalle hanhelle.
Sanna Hagelberg ja Eva-Maria Asplund, toinen luonnonvaraisten eläinten parissa toimiva vapaaehtoinen, lähtivät viime lauantaina etsimään siimoihin sotkeutunutta hanhea Suomenlinnasta ja se löytyikin juuri ilmoittajan kertomasta paikasta.
Hagelbergilla ja Asplundilla oli parempi tuuri hanhen kanssa, ja he saivat otettua sen haavin avulla kiinni.
– Kun tässä on viisi vuotta tätä hommaa tehnyt, niin on saanut kokemusta esimerkiksi juuri lentävän linnun kiinniotosta, Hagelberg kertoo.
Lukijan kuva/ Eva-Maria Asplund
Irronnut räpylä roikkui siimatukon päässä hanhen toisessa jalassa.
Hanhi oli Hagelbergin mukaan yllättävän hyvässä kunnossa. Siima oli tarttunut sen jalkoihin ilmeisesti jo hyvä tovi sitten.
– Voisi olettaa, että siima oli ollut sen kummassakin jalassa kiinni ja alkanut pureutumaan syvemmälle toiseen jalkaan. Pikkuhiljaa jalka on mennyt kuolioon ja räpylä on irronnut.
Jalantynkä vaikutti Hagelbergin mukaan parantuneen todella hyvin, vaikka siima olikin aiheuttanut linnulle taatusti kovia tuskia.
Tällä pelastustehtävällä olikin siis onnellinen loppu, sillä lintu pystyttiin vapauttamaan heti kun siima oli saatu irti sen jalasta. Yllä olevalta videolta voit katsoa hanhen tepastelua sen vapautuksen jälkeen!
Jos itse sattuu kohtaamaan loukkaantuneen eläimen, mutta ei ole täysin varma, miten kannattaisi toimia, kannattaa olla yhteydessä luonnonvaraisia eläimiä hoitavaan tahoon.
Sanna Hagelberg kertoo itsekin saaneensa varsinkin alkuun paljon apua Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistykseltä. Hyviä neuvoja saa myös Eläinten pelastusringistä.
– Toisinaan se tilanne on sellainen, että ilmoittaja on huolestunut eläimestä, mutta todetaankin, että mitään akuuttia hätää ei ole, Hagelberg kertoo.
Moni huolestuu suotta esimerkiksi paikallaan kyyhöttävistä rusakonpoikasista.
Toisinaan eläin saattaa kuitenkin vaatia apua pikaisesti, jolloin tiedusteluille ei jää aikaa. Esimerkiksi hautakynttilään päänsä jumittanut siili tai orava kannattaa auttaa siitä pikaisesti irti, ennen kuin eläin ehtii kipittää avun ulottumattomiin.
Välillä kiinniotto saattaa kuitenkin olla hyvin haastavaa tai eläin saattaa tarvita eläinlääkärin apua, jolloin tavallisen maallikon taidot eivät välttämättä riitä. Avun pyytäminenkin voi olla tällöin merkittävä teko eläimen hyväksi.
Sanna Hagelberg arvioi auttaneensa viime vuonna noin 350 eläintä. Vapaaehtoistyö vie siis todella suuren siivun hänen vapaa-ajastaan. Käytännössä vapaaehtoiset ovat valmiudessa vuorokauden ympäri ja vuoden jokaisena päivänä.
– On aika paljon eläimiä, jotka kaipaavat apua, eläinten pelastustyölle olisi oikeasti tarvetta. Tällä hetkellä se kaatuu hyvin pitkälti vapaaehtoisten auttajien niskaan, joista on myös kova pula, Hagelberg kertoo.
Jos loukkaantunut eläin kaipaa eläinlääkärin apua, vapaaehtoiset kuljettavat niitä esimerkiksi Korkeasaaren villieläinsairaalaan tai Pääkaupungin eläinsuojeluyhdistykselle.Shutterstock
Eläimet loukkaantuvat pääsääntöisesti joko suoraan tai välillisesti ihmisten tekojen vuoksi. Hyvin tyypillisiä tapauksia ovat esimerkiksi se, että eläin jää auton alle tai sotkeentuu roskiin.
– Vesilinnut sotkeutuvat usein esimerkiksi siimaan, lankaan tai jopa ihmisten hiustuppoihin. Aika usein nämä ovat sellaisia roskia, joita ihmiset eivät osaa edes ajatella.
Esimerkiksi hiustupon heittäminen maahan tuntuu luonnollisesti melko harmittomalta.
– Olen itse nähnyt, että hoitoon on tullut sellaisia aivan pieniä linnunpoikasia, joilla ei ole ollut vielä edes sulkia, jotka ovat jo pesässä saaneet jalkansa ympärille jonkin langanpätkän, Hagelberg kertoo.
Hagelbergin mukaan jotkut ihmiset heittävät tietoisesti luontoon jämälankoja, jotta linnut voisivat käyttää niitä pesän rakennukseen. Ajatus on saattanut olla hyväntahtoinen, mutta eivät langanpätkät luontoon kuulu.
– Jokainen voisi tahollaan miettiä, onko itse aiheuttanut eläimille tahattomasti harmia, Hagelberg toteaa.
