"Pravo, pravo. Tämä on Porista" ja muita Supon vanhoja asiakirjoja

Radioharrastaja ilmoittaa asiasta tunnollisesti suojelupoliisille, joka vie tapahtuman arkistoihinsa. Radiomies ei enää saanut puhetta uudestaan kuuluville, ja juttu jää unholaan 60 vuodeksi.

Tänään se näki päivänvalon, kun suojelupoliisin vuoden 1949 arkistot tulivat julkisiksi. Supon asiakirjat pysyvät salaisina lain mukaan 60 vuotta, joten vuoden kuluttua valottuvat vuoden 1950 tapahtumat. Tosin tärkeimmät ja suurimmat vakoilujutut on tietysti raportoitu tuoreeltaan tiedotusvälineissä ja arkistot ovat olleet jo vuosia tutkijoiden käytössä.

Kansallisarkistossa säilytettävät paperit valaisevat kuitenkin vastaperustetun suojelupoliisin arkea. Ilmoituksia kansalaisilta ja tiedottajilta tuli paljon, ja supon etsivät penkoivat ainakin tärkeimpiä.

Malmin Urheilutieltä tuli ilmoitus kansalaiselta, joka epäili kuulevansa sähkötysääniä yläkerran asunnosta joka yö kello 22:n ja 6:n välisenä aikana. Etsivä selvitti asiaa, ja äänet osoittautuivat normaaleiksi elämisen ääniksi. Etsivä kehotti alakerran asukasta kääntymään Helsingin poliisin puoleen, jos ne olisivat häiritseviä.

Neuvostoliittolaisista vihjeitä

Ylietsivä H. Bärqvist päiväsi tiedottajansa kertoman ilmoituksen 5. lokakuuta 1949. Vinkkimies oli kuullut, että eräs toinen henkilö oli tavannut Helsingissä kolmannen, jo tuolloin kuolleeksi julistetun miehen. Tiedottajan tuttava oli ollut 12 vuotta Neuvostoliitossa ja tunnistanut kahvilassa suurempaa rahasummaa käsitelleen miehen. Kolmas mies oli maininnut, että "hänellä on sellaiset paperit, ettei hänelle voida mitään".

Etenikö juttu mihinkään? Sitä ei tiedetä, koska vuoden 1949 papereissa ei enempää ollut.

Suojelupoliisin Kemin-toimisto taasen on joulukuussa kuitannut erään nimettyyn henkilöön liittyvän vakoiluepäilyn kommentein: "Ei pidetä erikoisena nerona, eikä sen vuoksi liene vakoiluun kykenevä." Eräs toinen henkilö kehotti supoa etsimään Suomesta Hitleriä.

Lokakuussa ylietsivä Bärqvist oli kirjannut ilmoituksen, jossa kuritushuonevanki oli ottanut yhteyttä supoon ja kertonut vapaana olevalla tuttavallaan olevan hallussa 97 ilmavalokuvaa Neuvostoliiton puolella sijaitsevista lentokentistä. Ne olisi tarkoitus myydä ulkomaille.

Papereiden mukaan kuritushuonevanki oli halunnut päästä sairaalaan hoidettavaksi ja aikoi kertoa tuttavansa nimen vain, jos supo auttaa tässä.

Paria viikkoa myöhemmin supo oli jäljittänyt tämän tuttavan, vaikka vanki ei ollut nimeä halunnut kertoa. Mies myönsi valehdelleensa valokuvista istuessaan samassa vankilassa.

Bärqvist kirjoitti raporttiin: "Todennäköistä onkin, kun kysymyksessä on kaksi petkuttajaa, että vangin tarkoituksena oli ainoastaan päästä vankilasta sairaalahoitoon ja kenties sieltä vielä yrittää karata."

"Leikkaussädekoje ja parannettu panssarikauhu"

Kuopion toimisto selvitti juttua, jossa erään Mukunen-nimisen miehen väitettiin käyneen Porkkalan vuokra-alueella suomalaisten upseerien toimeksiannosta kuvaamassa "leikkaussädekojeen ja parannetun panssarikauhun".

Supoon oli ottanut yhteyttä Mukusen työtoveri.

Kertoman mukaan "leikkaussädekoje" oli monimutkainen tekninen laite, jonka tuottamat säteet ohjattiin pisteeseen - esimerkiksi lentokoneeseen - ja lentokone leikkautuisi poikki.

Supon kuulustelussa Mukunen myönsi kertoneensa juttujaan työpaikalla, mutta keksineensä tarinat tovereidensa utelunhalun tyydyttämiseksi.

Rovaniemeläinen johtaja kävi usein Ruotsissa. Supon avustajan "Terän" tieto riitti ilmoituksen kirjaamiseen mahdollisesta vakoilusta. Kemissä toimi aktiivinen tiedottaja, josta käytetään nimimerkkiä "Joe".

Urjalassa huomion oli kiinnittänyt "viimeistä mallia oleva ja kansainvälisellä merkinnällä" varustettu henkilöauto, joka oli liikuskellut alueella muutamia päiviä. Kävi ilmi, että autoilijat olivat metsästäjiä - tosin eivät ilmeisesti kummoisia, koska he olivat ostaneet paikalliselta farmarilta kanoja ja teurastaneet ne ampumalla.

Petronella ja ruotsalaisnainen

Supon etsivät varjostivat ruotsalais-virolaista naista useita päiviä Helsingissä loppuvuodesta 1949. Hotelli Seurahuoneessa asuneeseen naiseen liittyvät vakoiluepäilyt vaihtuivat kuitenkin valuutansalakuljetukseen.

Vuoden 1949 arkistoista löytyy myös ns. Petronella-tapaus. Lemmenjoella liikuskellutta naista epäiltiin vakoojaksi.

Tutkimuksissa paljastui kuitenkin, että hollantilaissyntyinen Petronella oli vain huijari, jota etsittiin myös muun muassa Ruotsissa, Tanskassa, Sveitsissä ja Ranskassa. Kaikkialla hän oli asunut maksamatta hotelleissa ja ainakin joissain maissa myös huijannut miesten rahoja.

Suuria paljastuksia?

Eipä taida löytyä suuria paljastuksia. Se käy kuitenkin ilmi, että kommunistit ovat olleet suojelupoliisin tarkassa seurannassa, ja heihin liittyviä ilmoituksia on paljon. Supon etsivät kävivät myös kokouksissa ja puhetilaisuuksissa.

Henkilömappia ei löydy sen paremmin Urho Kekkosesta,Juho Kusti Paasikivestä kuin marsalkka Mannerheimistä.

Lue myös:

-

-