Itsekontrollin puute nähdään usein nimenomaan yksilön epäonnistumisena. Aiheesta väitellyt Polaris Koi uskoo, että jonkinlaisen sisäisen tahdonvoiman sijaan kannattaisi suosia ympäristölle rakentuvia itsekontrollin keinoja. – Puhe, jota meillä tällä hetkellä itsekontrollin suhteen on, palvelee lopulta kovin harvoja, Koi sanoo.
Torstai, kuntosalipäivä. Mutta ulkona on niin kylmäkin. Ja sohvalla olisi niin mukavaa, ajattelet.
Inhimillistä, uskoo valtiotieteiden tohtori Polaris Koi. Meistä jokaisen itsekontrolli pettää joskus.
Psykiatriasta ja erityisesti ADHD:stä ja siihen liittyvistä itsehallinnan ongelmista kiinnostunut Koi uskoo, että lähestymme itsekontrollia väärästä suunnasta – siis mielenlujuuden ja tahdonvoiman kautta.
– Tahdonvoimasta sanana herää monenlaisia mielikuvia, enkä ole ihan vakuuttunut siitä, että ne olisivat kovin hyödyllisiä, hän pohtii puhelimessa.
– Jos ajattelemme itsekontrollia jonkinlaisena tahdonvoimana, se ohjaa ajattelemaan, että se olisi jotakin sisäistä ja jopa vähän mystistä: joillain sitä "vain on". Tämä ei pidä paikkaansa.
Koi väitteli Turun yliopistosta talvella 2021. Väitöstyön aiheena oli juuri itsekontrolli, jota Koi ei pidä minkäänlaisena mystiikkana – sen sijaan hän uskoo, että meistä jokainen voi saada sitä lisää. Väitöksessään Koi esittää, että itsekontrolli on monitoteutuvaa, eli se voi toteutua useilla eri tavoilla.
Väitöstutkimustaan varten Koi analysoi erilaisia itsekontrollia koskevia tutkimustuloksia. Niistä hän oppi ainakin sen, ettei itsekontrolli ole mikään yksittäinen asia, jonka voisi tarvittaessa kaivaa esiin.
Polaris Koi.Kuvaaja Tinksu Wessman
– Pitkään vallalla on ollut yritys löytää jokin mielen tai aivojen sisäinen itsekontrolli. Siinä ei toistaiseksi ole onnistuttu, vaikka toki on paljon prosesseja, jotka osallistuvat itsen kontrollointiin. Se ei ole mikään erillinen asia, vaan se hyödyntää kaikkia samoja aivojen osia, joilla ajattelemme, koemme, ideoimme, Koi kuvailee.
Esimerkiksi ADHD:n omaavilla ihmisillä saattaa olla itsekontrollin suhteen ongelmia runsaasti, haitaksi asti. Silti kaikilla tällaisia ongelmia ei ole. Siinä, missä yksi kykenee hallitsemaan impulssinsa ja pääsemään tavoitteisiinsa, toinen voi olla työkyvytön. Miksi?
Osa salaisuutta saattaa piillä itsekontrollissa ja siinä, mitä se oikeastaan on.
– Itsekontrolli toteutuu eri ihmisillä eri tavoilla. Itsekontrollissa onnistuminen tarkoittaa vain erilaisten keinojen löytämistä ja käyttämistä sen sijaan, että kyse olisi jostakin mielensisäisestä asiasta, Koi sanoo.
Koin mukaan olemmekin haukkuneet ainakin osittain väärää puuta etsiessämme yhtä, maagista itsekontrollia.
– Tiedealalla voidaan toisinaan pitää harmillisena, jos tutkimuksessa ei löydykään yhtä tiettyä prosessia: ei pääsekään sanomaan, että löysimme itsekontrollin aivoista tältä alueelta. Ei sitä tarvitsisi mielestäni ajatella epäonnistumisena. Yhtä hieno oivallus on, että itsekontrolli rakentuu monille eri asioille, ja myös vaihtelee ihmisten välillä.
Itsekontrollin puute nähdään usein yksilön epäonnistumisena: "Aina lisäponnistaminen ei todellakaan auta"
Itsekontrollin puute kuitenkin nähdään usein nimenomaan yksilön epäonnistumisena. Kun uudenvuodenlupaus ei pidäkään, sätimme itseämme: arvasin tämän, senkin saamaton nahjus, et koskaan onnistu.
– Yksi iso tekijä on, miten itsekontrollista puhutaan. Mehän autamme toisiamme oppimaan itsekontrollin taitoja ihan lapsuudesta asti, esimerkiksi hallitsemaan omaa käytöstä erilaisilla tavoilla, Koi huomauttaa.
Tällä hetkellä puhe keskittyy Koin mukaan uskomukseen, jonka mukaan ihmisen pitäisi jostakin löytää enemmän sisäistä resistenssiä – siis keskittyä enemmän, ponnistella enemmän!
– Aina lisäponnistaminen ei todellakaan auta, Koi muistuttaa.
– Joskus ponnistuksen avulla voi toki onnistua, mutta se tulee olemaan kuormittavaa. Lisäksi suuretkaan ponnistukset eivät välttämättä tuota tulosta. Keskustelu kuitenkin keskittyy sellaisiin itsekontrollin muotoihin, jotka toimivat joillekin ihmisille, mutta eivät toisille, Koi sanoo.
Koi uskoo, ettei epäonnistuminen läheskään aina ole ihmisestä itsestään kiinni. Tämä on yksilökeskeisessä yhteiskunnassamme epätavallinen ajatus; annamme mielellämme vastuun sekä onnistumisista että epäonnistumisista yksilön harteille.
– Toki olemme kaikki erilaisia ihmisinä. Puhe, jota meillä tällä hetkellä itsekontrollin suhteen on, palvelee lopulta kovin harvoja, Koi sanoo.
"Pitäisi lukea tenttiin, mutta Netflix houkuttaa. Ne opiskelijat, jotka lähtevät kirjastoon opiskelemaan, eivät todennäköisesti kovin paljoa Netflixiä käynnistele..." Kuvituskuva.Copyright (c) 2020 Syda Productions/Shutterstock. No use without permission.
Keinoja itsekontrolliin: "Ne ovat hyvin tehokkaita"
Koi itse peräänkuuluttaa ympäristölle rakentuvia itsekontrollin keinoja. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei ole sitä, hän vakuuttaa.
– Ympäristölle rakentuvat itsekontrolloinnin keinot soveltuvat kaikille. Ne ovat hyvin tehokkaita. Jos keskittyisimme enemmän niihin, se hyödyttäisi kaikkia. En halua kokonaan unohtaa yksilönäkökulmaa, mutta miettisin, miten tekisimme puhetavastamme sellaista, että se auttaisi yhä useampia.
Tilannekohtaiset keinot lähtevät mielensisäisen voiman sijaan tilanteesta. Millainen on se hetki tai tilanne, jossa haasteita on? Voinko itse vaikuttaa siihen?
– Sanotaan, että esimerkiksi pitäisi lukea tenttiin, mutta Netflix houkuttaa. Ne opiskelijat, jotka lähtevät kirjastoon opiskelemaan, eivät todennäköisesti kovin paljoa Netflixiä käynnistele. Eli paikan valinnalla on iso rooli onnistumisessa, Koi kuvaa.
Yksinkertaistettuna: jos yrität lopettaa tupakoinnin, tee itsellesi palvelus ja jätä tupakat kauppaan. Jos yrität olla syömättä sipsejä, älä osta niitä kotiin; jos et halua selata somea sängyssä, älä ota puhelinta mukaasi makuuhuoneeseen.
– Se ei tietenkään yksin auta pitkälle, mutta on tehokas keino muiden joukossa. Kun alkaa tehdä mieli tupakkaa, joudut näkemään enemmän vaivaa ja lähtemään erikseen hakemaan sitä. Näin voi hyödyntää meissä kaikissa enemmän tai vähemmän olevaa sisäistä laiskuutta ja tehdäkin siitä voimavaran, Koi vinkkaa.
Katso myös: Astetta paremmat uudenvuodenlupaukset – entä, jos tänä vuonna kokeilisit näitä? Juttu jatkuu videon alla.
0:48Entä, jos ensi vuonna lupaisit tehdä jotakin, minkä voi aidosti saavuttaa?
"Tee ystävistä ja perheenjäsenistä liittolaisia"
Jos esimerkiksi paikkaan tai tilanteeseen ei voi itse vaikuttaa, sitä voi aina yrittää muokata. Ystäviltä ja perheeltä voi hakea eräänlaista tilivelvollisuutta. Jos on päättänyt esimerkiksi olla ostamatta uusia vaatteita, tästä voi kertoa läheiselleen.
– Tee ystävistä ja perheenjäsenistä liittolaisia projektissasi, mikä se sitten onkin. Ei se toki tee itsekontrollin pettämisestä mahdotonta, mutta painottaa vaakakupit eri tavalla. Yhtäkkiä onnistuminen on motivoivampaa, ja epäonnistuminen on suurempi epäonnistuminen, koska siinä on myös sosiaalinen kustannus: sen joutuu myöntämään läheisilleen, Koi sanoo.
"Usein se, että epäonnistuu, ei ole ollut pelkästään itsestä kiinni"
Mikään keino ei ole vedenpitävä. Siksi itsekontrolli saattaa ennemmin tai myöhemmin pettää. Koi ei usko itseruoskintaan.
– Usein se, että epäonnistuu, ei ole ollut pelkästään itsestä kiinni. Tilanteella voi olla iso rooli, joskus onnistumisen mahdollisuuksia ei yksinkertaisesti ole ollut, hän huomauttaa.
Toisaalta se, että ihminen harmittelee epäonnistumistaan ja analysoi sitä, on hyvä asia: se kertoo, että hän haluaa ymmärtää itseään ja toimintaansa sekä onnistua.
– Voisi esimerkiksi miettiä sitä, mikä olisi voinut mennä toisin. Mitä muita keinoja olisi voinut käyttää? Itsesyytökset eivät kenenkään itsekontrollia paranna.
