KalPa nousi vuosien pitkäjänteisellä työllä viimein jääkiekon Suomen mestariksi. Kymmenen vuotta Kuopiossa valmentanut Pekka Virta tietää, millä menestys on Kallaveden rannalle rakennettu.
– Mitä mä nyt olen voittanut, kun kaikki mulle soittelee, Virta vastaa puhelimeen KalPan mestaruuden varmistaneen finaalin jälkeisenä päivänä.
Tottahan se on, että Virta lähti Kuopiosta jo kevään 2017 päätteeksi eikä ota kunniaa kahdeksan vuotta myöhemmin tulleesta mestaruudesta, mutta on KalPa-kiekon kokemuksellaan edelleen kiinnostava henkilö kommentoimaan saavutusta.
Virta tarttui KalPan liigajoukkueen päävalmentajan paikkaan vuonna 2006 oltuaan sitä ennen seuran A-juniorien päävalmentajana. Kolmen vuoden poissaolon jälkeen hän palasi tehtävään kaudella 2014–15 ja johdatti KalPan 26 vuoteen ensimmäisiin SM-finaaleihinsa vuonna 2017.
KalPa tunnettiin hänen aikanaan vahvaan kiekkokontrolliin nojaavasta iloisesta lätkästä, jota Tommi Miettinen ja nyt kullan kaupunkiin voittanut Petri Karjalainen ovat osaltaan jalostaneet. Virta sanoo pohjan olevan jo häntä edeltäneissä vuosissa ja pohjoissavolaisen kiekkotoiminnan realiteeteissa.
– Tyylitapa tehdä on kulkeutunut määrätyistä alkuvaiheen vaikeuksista, kun sarjaan on noustu ja sen seurauksena pienistä pelaajabudjeteista. Siinä on kyse myös omien juniorihelmien käyttämisestä ja uskaltamisesta käyttää vähän pakonkin edessä, mikä osoittautui järkeväksi ja sellaiseksi, mistä KalPa on pitänyt loistavasti kiinni nyt vuosikymmenet, Virta tiivistää.
– Pelihän kehittyy johonkin suuntaan koko ajan. Se on nyt selvää, että sinun 15 vuotta kännykkäsikin on vähän erilainen kuin nykypäivän kännykkäsi. Siitähän tässä on kysymys, että tässä kehitytään koko ajan.
Jopa läpsyttimet osa dna:ta
Virrallekaan aika Kuopiossa ei ollut suinkaan pelkkää menestystarinaa. Varsinkin ensimmäiset konkurssin jälkeistä Mestis-kierrosta seurannut seuranneet vuodet olivat tuulisia. Halli kumisi tyhjyyttään, kun joukkue vietti useamman vuoden SM-liigan häntäpäässä.
Paine voittaa pelejä ajoi johtopäätökseen, josta seurasi paljon hyvää.
– Uskalsimme vaihtaa ajatuksen siitä, että yritettäisiin ja puolustettaisiin kovemmin siihen, että ruvetaan rytmittämään peliä ja pitämään kiekkoa enemmän.
Taustalla oli näkemys siitä, että Niiralan montun 30 metriä leveässä kaukalossa tilasta on saatava kaikki hyöty irti. Kun kiekko pysyi omilla ja jalka liikkui, kotiyleisö astui mukaan vastustajan väsyttämiseen.
– Muistan ne läpsyttimet jo omalta ajaltani, Virta viittaa vastustajien kannattajia ärsyttäneisiin kartonkiviuhkoihin, joista on tullut olennainen osa KalPan kotihallin rytmikästä tunnelmaa.
– Kun saatiin hyökkäys pyörimään, niin kiekon kanssa oleminen ja pelaaminen, vaikka se joskus tuottaa jonkun virheen, niin se tuo myös hallinnan tunteen ja nostaa varsinkin pitkässä sarjassa tunnelman peleissä ihan kattoon.
KalPan menestysresepti jalostui leveästä kaukalosta, pelin hallinnasta – ja läpsyttimistä.Mikko Lieri / All Over Press
Siitä peli on vain nopeutunut ja yksilöt tulleet henkilökohtaiselta taidoltaan paremmiksi. Eron huomasi jo Virran kahden Kuopiossa viettämän ajanjakson välillä, mutta jääkiekon yleinen kehitys ja uusien valmentajien mukaan tuomat lisämausteet ovat vain ruokkineet toimivaksi todettua reseptiä.
– Siitä on pidetty kiinni, että ollaan pelin ja pelivälineen hallitsijoita.
Niukkuudesta kultahippuja
Toinen asia, josta Kuopiossa on pidetty tiukasti kiinni, liittyy joukkueen onnistuneeseen kokoamiseen. Pelaajabudjetti on koko ajan annettu talouden ehdoilla eikä menestystä ole lähdetty hamuamaan sapluunaan sopimattomilla nimimiehillä.
Sama pätee valmennukselle annettuun työrauhaan.
– Se kuitenkin laittaa ajatusmaailman valmennukseen ja tekijöille, että näistä on otettava kaikki ulos eikä aina vaihdettava ja haettava ratkaisua jostain muualta, jos on vaikeuksia, Virta sanoo.
– Samaan aikaan se vaatii loistavaa onnistumista urheilutoimenjohdolta. Rekrytointien pitää onnistua eikä sinne paljon huteja mahdu. Nyt Anssi Laine on tehnyt hyvää työtä siinä. Hän on ollut kuopiolaisen kiekon seuraaja koko aikuiselämänsä ja tietää jokaisen pojan, joka sieltä on tulossa mistäkin ikäluokasta. Hän on ollut myös nuorisomaajoukkueiden valmentajana, mistä on myös vähän pelaajia jäänyt sinne.
2:07Riemu repeää ja shampanja roiskui KalPan pukukopissa mestaruuden varmistuttua Lappeenrannassa.
Vaihtuvuus joukkueessa on pystytty pitämään minimissään ja uudet hankinnat on saatu tehokkaasti istutettua vauhdikkaasti kiekottelevaan pelitapaan. Mestarijoukkueessa Tuomas Kiiskinen, Jaakko Rissanen ja Lasse Lappalainen ovat olleet ojentamassa soihtua eteenpäin uusille tulijoille, joille on tehty jo rekrytointivaiheessa selväksi, millaista jääkiekkoa heidän odotetaan pelaavan.
– Sen takia heillä on aina sitoutuneita tekijöitä toimintaan ja tosi hyvä onnistumisprosentti koko ajan, Virta lisää.
Myös ulkomaalaishankinnat ovat viime vuosina osuneet lähes poikkeuksetta oikeaan. Tässä ryhmässä tshekkitaituri Matyas Kantner ja yhdysvaltalainen Patrick Curry ovat näyttäneet, miten myös aivan toisenlaisessa kulttuurissa kasvaneet pelaajat ovat voineet nousta KalPa-perimän täydellisiksi jatkajiksi.
– Se on pelaajillekin helpompaa, että heidän ei tarvitse tulla ja tuottaa KalPalle nollasta jotain uutta ja ihmeellistä, jotta joukkue pärjäisi. He saavat oman roolinsa ja sitoutuvat siihen. Heitä autetaan enemmän kuin heiltä vaaditaan.
Vähemmän draamaa, enemmän rytinää
Seuran identiteetistä ja dna:sta puhutaan jääkiekossa liikaakin. Monesti sanat vilahtelevat kauden avaustilaisuuksien puheissa, mutta niiden jälkeen omaa toimintaa hiekoitetaan toisesta päästä täysin ristiriitaisilla päätöksillä.
Sitä seuraa turbulenssi ja toistuvaa draamaa, jota ruoditaan mediassa ahnaasti. KalPaan ei tällaista ole kohdistunut vuosikausiin.
– Siellä on samoja henkilöitä ollut hallituksessa ja johdossa vuosikymmenet. He tulevat hyvin keskenään toimeen ja hyväksyvät hyvät ja huonot vuodet.
– Moni seura on jatkuvassa tulehdustilassa. Jokainen ymmärtää, että ei siinä mikään kehity. Tässä on täysin toisenlainen esimerkki siitä, kun ihmiset tekevät asioita toisiaan kunnioittaen, Virta vertaa.
– Se, että on dna ja identiteetti, tarkoittaa tekoja eikä pelkästään puhumista ja yksittäistä pelityyliä, hän jatkaa.
Vakiintunut urheilullinen menestys ja onnistunut taloudenpito toimitusjohtaja Toni Saksmanin johdolla ovat nostaneet KalPan takavuosien konkurssiseurasta SM-liigan mallioppilaaksi. Se kuului jo viime vuoden 9,5 miljoonan euron liikevaihdollaan sarjan suurimpaan puoliskoon, mutta menestyksen myötä seura alkaa olla jo kärkikolmanneksen kokoluokkaa.
2:34KalPan mestaruusvalmentaja oli Petri Karjalainen tunteikkaana taiston tauottua.
Tämän myötä on mielenkiintoista nähdä, pystyykö organisaatio pitämään kiinni hyväksi todetusta vaatimattomuudesta eikä sorru yltiösavolaiseen henkselienpaukutteluun.
– Ollin oppivuosien jälkeen he ovat tehneet vahvan päätöksen, että he eivät elä yli varojensa. Mennään talous edellä, ei urheilu edellä sillä tavalla, että vaikka olisi tarjolla sitä ja tätä, niin budjetissa pysytään. Kilpailuetu hankitaan siitä, että tehdään asioita paremmin ja satsataan siihen, että urheilutekemisessä ja olosuhteissa on kaikki viimeisen päälle, Virta toteaa.
– Kaikki ei ole kiinni pelkästään siitä, paljonko pelaajabudjetti on, vaan mitä ihmisten osaaminen ja yhteistyö tuottaa. Siinähän KalPa on tällä hetkellä maan ykkönen.
