Poliisilla oli onneakin matkassa, kun se tutki Porin Itäpuistossa sijaitsevassa kerrostalossa tapahtunutta erittäin raakaa henkirikosta vuonna 2018.
Syyskuussa 2018 tapahtuneen murhan tutkinta oli poliisille erittäin haastava.
Turvapaikanhakijana Suomeen tullut, vuonna 1990 syntynyt irakilaismies murhasi entisen, 54-vuotiaan naisystävänsä. Poliisin tutkinta kesti kuukausikaupalla, koska tekijä oli saatava sidottua tekoon.
Mies kiisti koko ajan murhanneensa naisen.
Henkirikoksen jälkeen naisen asunnossa oli sytytetty tulipalo, jonka avulla tekijä oli yrittänyt peitellä rikosta. Palo rajautui kuitenkin makuuhuoneeseen, missä myös ruumis oli, mutta tuli ja savu olivat ehtineet peittää teon jälkiä.
Tutkinnan alussa poliisin teknisten tutkijoiden työ vaikutti suorastaan toivottomalta, koska kaikki asunnossa oli noen peitossa.
– Lattialla ei ollut yhtään verijälkiä, mikä oli tietysti erikoista tällaisessa henkirikoksessa, missä on käytetty paljon väkivaltaa, tapauksen tekninen tutkija, vanhempi rikoskonstaapeli Samuli Lehikoinen Lounais-Suomen poliisista kertoo Rikospaikan haastattelussa.
Lue myös: Yksi virhe ratkaisi Porin raa'an silpomismurhan – tärkein todiste saatiin vasta kuukausi henkirikoksen jälkeen
Näyte numero 365 oli ratkaiseva
Poliisi teki poikkeuksellisen pitkään tutkintaa asunnossa ja rikospaikka pysyi eristettynä kuukausia.
Poliisin tekninen tutkinta oli lopulta erittäin keskeisessä roolissa tapauksen selvittämisessä. Ratkaiseva verijälkinäyte saatiin kuukausi teon jälkeen. Se oli jalanjälki ja järjestyksessään näyte numero 365. Näytteitä oli siis otettu jo satoja ennen tätä, ja vielä jalanjäljen jälkeenkin niitä kerättiin vajaat sata.
– Makuuhuoneen parkettilattiasta sängyn päädystä saatiin kemiallisesti esille verinen jalanjälki, mikä pystyttiin todentamaan, että se on epäillyn jalan pohjasta, Lehikoinen kertoo.
Lattiassa ei näkynyt tuossa kohtaa paljaalla silmällä mitään. Verijäljet oli pesty pois.
Ensiksi poliisi poisti yhdellä menetelmällä noen lattian pinnalta, sen jälkeen käytettiin kemiallisia menetelmiä. Ensimmäisellä yrittämällä jalanjälki ei tullut esiin, mutta toisella onnisti.
Se oli olennainen näyttö jutussa, koska ihmisen sormen- ja jalanjäljet ovat yksilöllisiä.
– Parketinraosta saatiin kaivettua uhrin DNA ja ja pystyttiin osoittamaan, että se on ihmisverta.
Lue myös: Karut kuvat Porin Itäpuiston murhasta – lähes irrotti kihlattunsa pään, poltti ruumiin sänkyyn ja laittoi viestin: "Mukavaa päivää sulle"
Oli kiire saada näytteet
Aluksi poliisi ei tiennyt, oliko jalanjälki uhrin vai epäillyn. Kummaltakin tarvittiin siis vertailunäyte.
– Meillä meinasi tulla kiire uhrin kohdalla, koska uhrin hautajaiset olivat kahden päivän päästä. Piti saada nopeasti jalanjälki vainajalta. Elettiin torstaita ja hautajaiset olivat lauantaina.
Henkirikos oli tapahtunut jo kuukautta aiemmin. Vainajalta ehdittiin saada näyte tämän jalanjäljestä, eikä lattiasta löytynyt jälki ollut uhrin.
Seuraavaksi vertailujälki otettiin epäillyltä irakilaismieheltä. Jalanjälki täsmäsi.
Jälki sitoi tekijän uhriin ja se oli tärkeä näyttö oikeudessa.
Alaa Kadhim Mahdi Albu-Salih tuomittiin sekä käräjä- että hovioikeudessa elinkautiseen vankeusrangaistukseen murhasta. Oikeuskäsittelyn aikana hän muutti nimensä Alan Johannes Enkeliksi.
Mies haki valituslupaa korkeimmasta oikeudesta, mutta korkein oikeus päätti keväällä 2021, että valituslupaa ei myönnetä.