Irene Naakan viestikansio täyttyi yhteydenotoista epäarvoiseen koululiikuntaan – liikunnanopettajat kertovat, millaista koululiikunta on vuonna 2022 | MTV Uutiset
Onko tytöillä ja pojilla samanlaiset mahdollisuudet koululiikunnassa? "En mä voi ku mä oon tyttö" – tätä mieltä ovat liikunnanopettajat
11:03Millainen on nuorten fyysinen kunto? Haastattelussa 38 vuotta liikuntaa opettanut Ari
Julkaistu 03.06.2022 19:01
Emmi Niiniaho
Somevaikuttaja sai viestitulvan naisten ja tyttöjen kokemuksista koulujen liikuntatunneista. Liikuntaopettajien mukaan yksittäisiä tapauksia ei tulisi kuitenkaan sekoittaa koululiikunnan nykytilanteeseen.
Sosiaalisessa mediassa on varsinkin viime viikolla käyty keskustelua siitä, miten eri tavoilla nais- ja miesurheilijoita kohdellaan ja esitetään mediassa. Juurisyitä tälle vääristymälle lähdettiin hakemaan muun muassa siitä, miten erot näkyvät jo tyttöjen ja poikien koululiikuntatunneissa peruskoulussa.
Keskustelussa on ollut aktiivisesti mukana muun muassa toimittaja ja sosiaalisen median vaikuttaja Irene Naakka, jonka Instagramin viestikansio täyttyi seuraajiensa hätkähdyttävistä kertomuksista nykypäivän koululiikunnasta.
MTV Uutiset haastatteli myös Liikunnan ja terveystiedon Opettajat ry:n hallituksen jäseniä koululiikunnan nykytilanteesta ja opetuksen haasteista sekä siitä, miten sukupuolineutraali liikunnan opetus käytännössä toteutuu.
Mistä asenteet tyttöjen ja poikien lajeista syntyvät?
Keskustelu alkoi Suomen miesten jääkiekkojoukkueen voitettua MM-kultaa. Irene Naakka kertoo, ettei jääkiekko pääsääntöisesti kiinnosta häntä, mutta varsinkin juhlimiseen liittynyt riehuminen ja paikkojen rikkominen saivat ärsyyntymään koko "hypestä".
Tyttären kysymys liittyen jääkiekkohuumaan sai Naakan kuitenkin aloittamaan aihetta liippaavan keskustelun Instagram-tilillään. Naakka jakoi tarinoihinsa kuvan tyttärestään puhekuplalla: "Miks mä en oo koskaan nähnyt, kun joku tyttö pelaa jääkiekkoa?"
Naakan mukaan hän on huomannut tyttärestään jo pidemmän aikaa ilmiön, jossa tytär erottelee asioita poikien ja tyttöjen jutuiksi, vaikka kotona tällaisia rajavetoja ei ollakaan tehty.
Yksi seuraajista vastasi aloitukseen kertomalla tyttärestään, jolta oli kysytty, haluaisiko tämä pelata jalkapalloa. Lapsi oli vastannut: "No en mä voi ku oon tyttö".
Irene Naakka on tunnettu sosiaalisessa mediassa kantaa ottavana feministinä.Jos julkaisu ei näy, voit katsoa sen täältä.
Naakka toivoo, että ihmiset pysähtyisivät pohtimaan, mistä tällaiset asenteet syntyvät jo hyvin nuorille lapsille.
– Kun asenteet ovat juurtuneet jo noin nuorille, niin vaikka sitä lähtisi kuinka purkamaan ja selittämään, ettei asia ole näin, vaan kaikilla on samat mahdollisuudet, kyllä se silti jää ihmisen mieleen.
Seuraajien joukossa alettiinkin pohtia, mistä tällaiset asenteet ja mielikuvat olivat iskostuneet jo nuoriin tyttöihin. Yhdeksi juurisyyksi epäiltiin juurikin koululiikuntaa. Eräs Naakan seuraajista kirjoitti seuraavalla tavalla:
"14-vuotias tyttäreni sanoi eilen peliä katsoessamme, että voi kun saisi joskus pelata kunnolla jääkiekkoa. Koulussa ei saa, tehdään vain jotain pieniä kiekon kuljetusharjoituksia, kun samaan aikaan pojat pelaavat viereisellä kentällä."
Lukemattomia viestejä epäarvoisuudesta
Naakka kertoo, että suurin osa hänen seuraajistaan on kolmekymppisiä, mutta yllättäen kommentteja tuli myös yläasteikäisiltä.
Yksi yläasteikäinen seuraaja kertoi, että samalla kun pojat pelaavat liikuntatunneilla jääkiekkoa, tytöt opettelevat oikein jarruttamista ja kaatumista, hyvällä tuurilla saattavat päästä pelaamaan ringetteä. Kun pojat pelaavat taas jalkapalloa, tytöt harjoittelevat Move-testeihin tekemällä kyykkyjä ja vatsalihasliikkeitä oikeaoppisesti.
Tyttö kertoo, että liikuntatunneista on valitettu useasti, mutta opettajilta on löytynyt aina jokin syy.
Naakan saaman somepalautteen keskiössä oli se, että viestejä laittaneet naiset ja tytöt eivät olleet kokeneet saavansa samankaltaisia mahdollisuuksia koululiikunnassa, kuin pojat.Shutterstock
Nyt jo lukiossa opiskeleva seuraaja samaistui Naakan jakamiin viesteihin ja kertoi, että vaikka tytöt hänen yläasteaikoinaan pyysivät keppi-, vatsa- ja kyykkyjumpien tilalle koripalloa tai jääkiekkoa, vain pojat saivat pelata niitä.
Opettaja oli seuraajan mukaan vastannut tuntipalautteeseen, että "kyykyt vahvistavat pakaralihaksia ja kaikkihan te haluatte ison pyllyn, koska pojat tykkää". Lisäksi opettaja oli tylyttänyt tyttöä negatiivisesta asenteesta liikuntaa kohtaan.
Naakan mukaan viestejä tuli lukemattomia. Todella monen kokemus oli se, että tyttöjä ohjattiin eri asioiden pariin kuin poikia koululiikunnassa, eivätkä mahdollisuudet olleet samat. Moni oli myös kokenut, että antamalla palautetta tuntien sisällöstä, oli saanut leiman vaikeana ihmisenä, jolla on asenneongelma.
– Todella paljon sain viestejä siitä, että on ylipäätään harmittanut, että liikuntatunnit jaettiin tyttöjen ja poikien ryhmiin.
Jyväskylän Kilpisen yhtenäiskoulussa työskentelevä Jani Laaksonen kertoo, että he ovat Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n hallituksen kesken seuranneet koululiikuntaan liittyvää keskustelua melko paljonkin. Laaksonen on työskennellyt liikunnanopettajana 2,5 vuotta.
– Tämä on sellainen ikuisuusaihe, jota värittää usein keskustelijoiden omat muistot ja kokemukset liikunnanopetuksesta, jotka tulevat vuosien tai vuosikymmenten takaa, jolloin maailmakin oli melko erilainen, Laaksonen muistuttaa.
Helsingissä Ressun peruskoulussa työskentelevä Heidi Rautajoki kertoo, että viimeisen viiden vuoden ajan koululiikunnassa on menty yhä enemmän kohti sekaryhmäopetusta – joissain paikoissa nopeammin, toisaalla hitaammin. Rautajoella on kokemusta liikunnanopettajana työskentelystä noin 13 vuoden ajalta.
– Suomi on iso maa ja meitä liikunnanopettajiakin on hyvin eri-ikäisiä, joten varmasti on eroavaisuuksia toimintatavoissa. Mielestäni keskustelussa olisi kuitenkin tärkeää erottaa yksittäiset kokemukset ja se, mikä koululiikunnan tilanne tällä hetkellä on, Rautajoki toteaa.
Koulun liikuntatunneilla ei pystytä turvallisuussyistä pelaamaan esimerkiksi jääkiekkoa ylipäätään "sääntöjen mukaisesti". – Kaikki lajit, mitä liikuntatunneilla pelaamme ovat lainausmerkeissä. Todellisuus on sitä, että me leikimme pelaavamme erilaisia lajeja, jotta se olisi oppilaille mielekästä ja he oppisivat tarvittavia taitoja, Laaksonen kommentoi.Shutterstock
Nykyisin Albert Edelfeltin yhtenäiskoulussa Porvoossa työskentelevä Esa Mäki-Tulokas on tehnyt opettajan hommia reilut 20 vuotta. Mäki-Tulokas nostaa keskustelussa esille sen, että nykyisessä opetussuunnitelmassa ei tunnisteta enää varsinaisesti mitään muita lajeja kuin uiminen.
– Uinti on ainoa pakollinen liikuntamuoto nykyisessä opetussuunnitelmassa. Eli me emme opeta enää jääkiekkoa, taitoluistelua tai muita perinteisiä lajeja. Me opetamme taitoja. Koko opetussuunnitelma perustuu sille, että opetetaan erilaisia taitoja, Mäki-Tulokas selittää.
Mikä on uimaopettajan mukaan ensimmäinen asia, joka lapselle tulisi opettaa uimaan mennessä? Juttu jatkuu videon alla.
2:03Uimaopettaja Tiina Ahonen antoi Lapsimessujen paneelikeskustelussa vanhemmille vinkkejä liittyen lasten uimaopetukseen.
Pedagoginen vapaus
Koululiikunnan opetussuunnitelma on täysin sama huolimatta oppilaan sukupuolesta. Samat taidot opetetaan kaikille, mutta itse toteutus on liikunnanopettajien päätettävissä.
– Meillä opettajilla on aika paljon valtaa siinä, miten me haluamme niitä taitoja opettaa, Mäki-Tulokas jatkaa.
Esimerkiksi jos tarkoituksena on opettaa liukumistaitoa, sitä voidaan harjoitella jääkiekkotyyppisen pelin kautta tai esimerkiksi taitoluistelutyyppisten harjoitteiden avulla.
Laaksonen toteaa, että opettajilla on tuntiensa suhteen täydellinen pedagoginen vapaus, jonka lisäksi tuntien sisältöön vaikuttavat tietysti opettajien oma osaaminen ja vahvuudet.
– Käytännössä niin pitkään kuin noudattaa opetussuunnitelmaa ja opetettavat taidot pystytään perustelemaan opetussuunnitelmaan liittyviksi, opettajalla on täysi vapaus suunnitella tuntinsa, miten haluaa, Laaksonen kertoo.
Mäki-Tulokas muistuttaa, että tilanne on täysin sama kaikissa oppiaineissa. Opettaja voi valita omalle ryhmälleen parhaimman tavan oppia opetussuunnitelman raameissa.
Käytännössä ympäri Suomen liikuntatunnit voivatkin olla hyvin erilaisia.
Opettajien tahdon lisäksi koululiikunnan sisältöön vaikuttavat tietysti olosuhteet ja resurssit.
Se, miten usein oppilaat pääsevät koululiikunnassa esimerkiksi uimaan tai luistelemaan, riippuu pitkälti myös siitä, kuinka kaukana uima- tai jäähalli koulusta on.
– Tämä korostuu siinä, että tietyillä alueilla tehdään tiettyjä asioita enemmän, koska olosuhteet ovat siihen paremmat. Toisaalla taas vähemmän, Mäki-Tulokas sanoo.
Jo pelkästään se, minkä kokoinen liikuntasali on ja kuinka usein sitä pääsee käyttämään, määrittelee tuntien sisältöä.
– Tässä tulee hyvin esille se liikunnanopettajien taito, että pitää pystyä soveltamaan opetus niihin olosuhteisiin, missä ollaan, opettaen parhaiten opetussuunnitelmaan merkittyjä taitoja, Mäki-Tulokas toteaa.
Eri kouluilla on erilaiset mahdollisuudet hyödyntää jo pelkästään liikuntasalia. Erilaiset olosuhteet laittavat liikunnanopettajien pedagogiset taidot testiin.Shutterstock
Laaksonen muistuttaa, että taitojen lisäksi liikunnan opetuksen tavoitteena on myös kasvattaa oppilaita liikuntaan mahdollisimman monipuolisten kokemusten, onnistumisen tunteen ja ryhmään kuuluvuuden tunteen kautta.
– Turvallisuus ohjaa tekemistä oikeastaan eniten, olemme koko ajan vastuussa siitä, ettei vain satu mitään. Jos on vaikka sellainen ryhmä, että on 30 tyttöä, joista viisi on käynyt jäällä aikaisemmin, liikkeelle on pakko lähteä turvallisen kaatumisen harjoittelusta, Laaksonen muistuttaa.
Kokemattomien oppilaiden laittaminen suoraan vauhdikkaaseen aktiviteettiin luistimet jalassa jäällä on Laaksosen mukaan melkoinen riski yksin vastuussa olevalle opettajalle.
Rautajoki pahoittelee sitä, että paisuneiden ryhmäkokojen vuoksi henkilökohtaisen opetuksen antamisesta oppilaille on tullut lähes mahdottomuus.
– Emme pysty antamaan henkilökohtaista palautetta oppilaille vaan liikutamme massoja. Tällöin oppilaiden oma innostuminen liikkumisesta ja kokemus ryhmässä jää suoraan sanottuna heitteille, Rautajoki toteaa.
Mäki-Tulokkaan työpaikalla Porvoossa 1–9. luokkalaisia opetetaan liikunnassa sekaryhmissä. Jokaisen luokan liikuntatunneilla on oma opettaja, mutta koska rinnakkaisluokalla on liikuntatunnit samaan aikaan, ryhmät voidaan vielä yhdistää.
Kahden opettajan turvin ryhmää voidaan kuitenkin jakaa esimerkiksi erilaisiin tasoryhmiin tai sen mukaan, mihin peliin kukakin oppilas haluaisi osallistua.
– Meillä kuitenkin näkyy sekaryhmissä se, että yleisesti ottaen tytöt eivät ole niin kiinnostuneita pallopeleistä, ennen kaikkea, jos eivät saa pelata niitä omassa tyttöryhmässään. Meitä helpottaa välillä se, että teemme tytöille ja pojille omia pelejä, mutta kukaan ei rajoita sitä, etteikö saisi osallistua toisen ryhmän peliin. Mäki-Tulokas sanoo.
Kokemuksestaan Mäki-Tulokas myös kertoo, että jos he liikuntatunnilla kertovat, että toisella puolella on ringettepeli ja toisella puolella jääkiekkoa, on hyvin todennäköistä, että suurin osa tytöistä valitsee ringeten. Päätös on kuitenkin oppilaiden, ei opettajien.
Laaksosen mukaan yksi suurin haaste nykypäivän koululiikunnassa on polarisoituminen. – Siellä ovat he, jotka harrastavat liikuntaa ja saattavat liikkua jopa 30 tuntia viikossa tehden kaikkea mahdollista. Sitten ovat he, jotka eivät liiku lainkaan ja koululiikunta olisi ainoa mahdollisuus tehdä edes vähän jotain. Osalle ei ole edes koskaan tullut hiki.All Over Press
Rautajoki komppaa kollegaansa siitä, ettei liikuntatunneilla ole olemassa "tyttöjen ja poikien lajeja".
– Kaikille opetetaan kaikkia taitoja. Meillä erottelu saattaa mennä sen mukaan, että vaihtoehtoina on vauhdikkaampi peli ja rauhallisempi peli. Tosiasia on se, että usein jako tapahtuu hiukan sukupuolen mukaan, jonka lisäksi on yksittäisiä tapauksia, jotka saattavat mennä eri peliin, Rautajoki kertoo.
Pallopelit ovat Rautajoen mukaan ehkä selkeä vedenjakaja, mutta muut lajit, kuten suunnistus tai uinti voivat toteutua oikein hyvin sekaryhmissä.
Laaksonen opettaa toisin kuin kollegansa liikuntatunnilla sekaryhmien sijaan erillisryhmiä.
– Jos satumme olemaan samassa salissa tyttöjen ryhmän ja naisopettajan kanssa, tyttöjen ensimmäinen kauhunsekainen kysymys on, että "eihän me olla poikien kanssa samalla tunnilla". Oma kehollisuus on niin haastava aihe, että liikuntatunti saattaa loppua siihen, Laaksonen kertoo.
Mäki-Tulokas puhuu myös sen puolesta, että oppilaiden reaktioita eri lajeihin ei voi yleistää, vaan ne saattavat olla hyvin yksilöllisiä ja riippumattomia sukupuolesta. Samaa komppaa Rautajoki.
– Loppupeleissä sukupuolella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millaisesta liikkumisesta pitää. Tärkeintä on se oma kokemus siitä, että saa omantasoistaan haastetta, kokee kuuluvansa joukkoon, liikuntatunneilla on mukavaa ja kokee onnistumista, Rautajoki summaa.
