Päiväkotien arki ei houkuttele korkeakoulutettuja lastentarhanopettajia

Lastentarhanopettajapula on pahentunut entisestään erityisesti pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa.

Akateemisen loppututkinnon suorittaneet lastentarhanopettajat eivät koe päiväkotia houkuttelevaksi työpaikaksi. Työelämään siirtymistä mielekkäämpänä vaihtoehtona nähdään opintojen jatkaminen.

Lastentarhanopettajia koulutetaan tällä hetkellä seitsemässä yliopistossa. Tänä vuonna sisään otetuista 400 uudesta opiskelijasta noin puolet kouluttautuu suoraan maistereiksi. Toinen puoli suorittaa ensin kolmevuotisen kandidaatintutkinnon ja täydentää opintojaan tämän jälkeen maisteriohjelmassa.

Yhä suurempi osa lastentarhanopettajista onkin tätä nykyä kehittämiseen, tutkimiseen ja johtamiseen suuntaavan koulutuksen läpikäyneitä maistereita.

- Lastentarhanopettajan työ on siinä määrin vaativaa, että maisterikoulutus on lienee jo perusvaatimus, pohtii professori Kirsti Karila Tampereen yliopistosta.

Ongelmaksi on muotoutunut yhä korkeamman koulutustason ja säästöpaineistetun päiväkotiarjen yhteensovittaminen. Korkeasti koulutettujen lastentarhanopettajien ammatti-identiteetti on vahva, eivätkä he tyydy nurisematta heikkoon palkkaan ja tylsiin rutiineihin. Halutaan näytönpaikkoja omalle osaamiselle - haasteita ja arvostusta.

- He eivät enää tyydy heikkoon työelämään. Lastentarhaopettajat ajattelevat, että jos he antavat jotakin työelämälle, niin sieltä on myöskin saatava jotakin. Siinä on eroja eri sukupolvien välillä. Aiemmin työ lastentarhassa on ollut enemmän kutsumustyyppistä orientaatiota. Silloin on tyydytty, sopeuduttu ja joustettu työelämän tilanteissa, sanoo Karila.

Vuosi vuodelta yhä suurempi osa työelämään tyytymättömistä, maisterikoulutetuista lastentarhanopettajista hankkii itselleen kaksoistutkinnon jatkokouluttautumalla luokanopettajaksi.

Katso Tuula Malinin juttu Tampereelta

Lue myös:

    Uusimmat