Suomen kreikkalais-roomalaisen painin EM-kisajoukkueella oli lennolla Varnaan kolmen tunnin odotusaika Wienin lentokentällä. Joukkue ei istunut savuisessa kahvilassa, vaan painui läheisimmän hotellin kuntosalille jumppaamaan ja saunomaan.
Suomen EM-kisajoukkueen johtaja ja lääkäri Tuomo Karila tähdentää, että painijoiden tai minkä tahansa muun painoluokkalajin urheilijoiden painojen pudottamisella ei ole mitään tekemistä laihduttamisen kanssa.
- Ulkonäön kohentamisen vuoksi tätä ei tehdä. Se vain kuuluu aivan olennaisena osana tähän urheiluun, toteaa Karila, jolla itsellä oli huomattavia hankaluuksia pysyä 74-kiloisissa ja hän päättikin uransa 84 kilon sarjassa.
Painoista huolehtiminen on taitolaji siinä missä painiminenkin. - On se hyvin tarkkaa. Pahinta mitä urheilijalle tässä lajissa voi olla, on vaa'alle jääminen. Toiseksi pahinta on se, että painojen vetäminen on tehty väärin ja painijalta lähtevät jalat alta eli urheilija menettää ennen kisoja voimansa.
Karilan mukaan optimitilanne on, että painija pääsee aloittamaan painojensa vetämisen noin pari viikkoa ennen kisoja.
- Ensin kevennetään ruokavaliota normaalista noin 6000 kalorista vuorokaudessa noin puoleen ja aina loppua kohden jopa 500 kaloriin. Hyvä on nauttia sinä aikana valkuaispitoista ravintoa. Nesteistä aletaan pudottaa vasta aivan viimeisinä päivinä.
Hiet pois luottokortilla
Painijoiden saunassa urheilijat eivät istu lauteilla hikoilemassa, vaan saunassa jumpataan, jotta hiki irtoaisi tehokkaasti.
- Se ei todellakaan ole mikään nautinto. Iholle noussut hiki kaavitaan saman tien pois. Siihen touhuun monet ovat alkaneet käyttää jotain luottokorttia, joka on ihan hyvä skraba, Karila naurahtaa.
Jos saunajumpan jälkeen grammoja on vieläkin liikaa, niin sitten lähtevät urheilijan taustajoukotkin saunaan. Varnan EM-kisoissa Kim-Jussi Nurmelasta viimeiset 400 grammaa piti hieroa ulos kropasta. Hierojina olivat Karila ja päävalmentaja Mikael Lindgren.
Huikat lasten ripulilääkettä
Painijat ovat järjestään vaakajonossa juomapullot käsissä. Viimeisinä vuorokausina painijoita ei enää vaivaa nälkä, vaan hirvittävä jano, kun kropasta on puristettu viimeisetkin nesteet ja suolat.
Nesteen nauttiminen aloitetaan välittömästi punnituksen jälkeen. - Ensimmäiseksi juodaan lasten ripulilääkitykseen tarkoitettua Osmosal-liuosta. Se on vettä, suolaa ja sokeria oikeassa suhteessa. Eli se imeytyy elimistöön heti. Litku on karmean makuista, mutta hyvä keino tähän tarpeeseen, Karila selvittää.
Jatkossa urheilija tankkaa siiten hiilihydraattipitoisia urheilujuomia ja alkaa nauttia pikkuhiljaa kiinteää ruokaa kuten pastaa, riisiä, vähän lihaa tai kanaa eli taas valkuaisainepitoista ravintoa.
Paino nousee nopeasti
Painija on aika hiljaista miestä tai naista ennen punnitusta. Esimerkiksi Varnassa 86 kilosta 74 kilon sarjaan viikossa laihduttanutta Kim-Jussi Nurmelaa ei ollut häiritseminen ennen kuin painot olivat kunnossa, 200 grammaa alle. Vuorokautta myöhemmin, kisapäivänä Nurmela painoi jo yli 80 kiloa.
Viime vuoden EM-kisojen pronssipainija Ari Härkänen veti myös painostaan kisoihin reilusti kiloja. 66 kilon sarjassa paininut Härkänen painoi kisapäivänsä päätteeksi 75 kiloa.
- Painojen pudotus on painijan arkipäivää. Kun sen on oppinut hallitsemaan, niin ei se niin ihmeellistä ole. Tietenkin se kysyy luonnetta, kun kroppa huutaa ravintoa ja urheilija näkee unia hampurilaisista ja pitsoista, Karila tietää kokemuksesta.
Jos painojen pudottaminen alkaa olla liian työlästä, edessä on sarjan vaihto.
- Moni painija yrittää sinnitellä liian pitkään kevyessä sarjassa, ja se voi usein pysäyttää kehityksen. Silloin sarjan vaihto on selvästi parempi ratkaisu kuin jatkuva kamppailu omien painojensa kanssa, Karila neuvoo.
(MTV3-STT)