Jussi Halla-ahon nettikolumni: "Helsinki vetää mattoa hallituksen tavoitteiden alta"

Helsingin kaupunginvaltuusto tunnetaan eeppisistä maratonkeskusteluistaan. Viimeksi sellainen nähtiin 29.11., kun valtuusto käsitteli kaupunginhallituksen vastausta vasemmistoliiton valtuutetun Veronika Honkasalon jättämään aloitteeseen koskien ns. paperittomille tarjottavia terveys- ja majoituspalveluja, kirjoittaa perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho MTV Uutisten nettikolumnissaan. 

”Paperittomalla” tarkoitetaan yhtäältä lainvoimaisen kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita henkilöitä, jotka siis ovat laittomasti maassa, ja toisaalta esimerkiksi Romanian ja Bulgarian romaneita, joilla ei ole sairausvakuutusta ja jotka näin ollen eivät ole oikeutettuja terveyspalveluihin.

Kaupunginhallituksen esitys laajentaa tarjottavien palvelujen valikoimaa roimasti siitä, mitä perustuslaki, Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset ja hallinto-oikeuden ratkaisut edellyttäisivät. Oleellista on, että ”kiireellisen” hoidon lisäksi paperittomille tarjotaan jatkossa myös ”välttämätöntä” hoitoa ja lääkitystä. Mikä hoito ei ole välttämätöntä?

Tuntikausien keskustelussa, tai ”keskustelussa”, pidettiin yhden käden sormilla laskettava määrä järjellisiä puheenvuoroja. Muutoin aika kului salin vasemman laidan itseään ja toisiaan toistaviin julistuksiin tasa-arvosta, yhtäläisestä ihmisarvosta ja siitä, että paperittomat ovat ihmisiä kuten mekin. Laskin, että oma nimeni mainittiin 12 puhujan puheenvuorossa, minkä lisäksi minuun viitattiin epäsuorasti mm. ”erään puolueen eräänä edustajana, joka haluaa syrjiä kaikkia vähemmistöjä”.

Yksi keskeinen ongelma sekä eurooppalaisessa että suomalaisessa turvapaikkapolitiikassa on se, että edes kielteisen päätöksen saaneita henkilöitä ei pystytä palauttamaan lähtömaihinsa. Tähän on useita syitä, joihin ei tässä yhteydessä ole tarvetta mennä. Joka tapauksessa käännytyspäätöksen saaneista pystytään EU-tasolla palauttamaan vain n. 40%. Matala palautusaste on itsessään vetotekijä elintasosiirtolaisille, joilla ei ole edellytyksiä kansainväliseen suojeluun.

Koska kielteisen päätöksen saaneita ei pystytä palauttamaan, he katoavat maan alle ja muuttuvat ns. paperittomiksi. Pelkästään Suomessa kadonneita on tuhansia, muualla Euroopassa monin verroin enemmän. On selvää, että valtava määrä järjestelmän ulkopuolella olevia ihmisiä on sosiaalinen ongelma ja turvallisuusongelma. Monissa viime vuosien terrori-iskuissa tekijä on ollut käännytyspäätöksen saanut turvapaikanhakija. Vaikka unohdettaisiin terrorismi, paperittomat päätyvät usein elättämään itsensä rikoksilla tai pimeällä työllä ja ovat itse alttiita hyväksikäytölle.

Joidenkin tarjoama ratkaisu paperittomien ongelmaan on tehdä heistä paperillisia. Toisin sanoen poistetaan laittomuus tekemällä siitä laillista. Kaupunginhallituksen esitys edusti tätä ajattelua. Tässä lähestymistavassa on kuitenkin monta ongelmaa. Jos henkilö saa käytännössä jäädä maahan samoilla eduilla riippumatta siitä, onko hänellä edellytyksiä oleskelulupaan vai ei, ulkomaalaislainsäädäntö, turvapaikkamenettely ja kansainvälinen pakolaisuutta koskeva lainsäädäntö ja sopimukset menettävät merkityksensä. Rajat ovat silloin auki kaikille.

Paperittomien muuttaminen paperillisiksi ei ratkaise sitä perusongelmaa, että maahanmuutto on taloudellinen rasite. Taannoisen Vattin selvityksen mukaan OECD-maiden ulkopuolelta tulevat ihmiset eivät keskimäärin saavuta kantaväestön tulotasoa koskaan. He ovat nettokuormitus julkiselle taloudelle ikuisesti. Siksi tällaista muuttoliikettä tulee pyrkiä torjumaan eikä houkuttelemaan. Maan hallitus on ilmoittanut pyrkivänsä tehostamaan kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneiden maastapoistamista. Tarjoamalla laajennettuja sotepalveluja tälle kohderyhmälle Helsinki vetää mattoa myös hallituksen tavoitteiden alta.

Kaupunginhallituksen esitys velvoitti kaupungin paitsi tarjoamaan myös aktiivisesti mainostamaan maksuttomia palveluitaan erilaisilla kielillä, kuten arabiaksi ja somaliksi. Täytyy ymmärtää, että tällaisen markkinoinnin pääasiallinen lukijakunta ei ole Helsingissä vaan lähtö- ja kauttakulkumaissa. Ei pidä olla sinisilmäinen. Kun pääministeri Juha Sipilä syksyllä 2015 harrasti moraaliposeerausta ja tarjosi taloaan turvapaikanhakijoiden käyttöön, tieto oli muutaman tunnin viiveellä irakilaisessa verkkomediassa.

Tuoreen puoluebarometrin mukaan 60% suomalaisista kannattaa kielteisen päätöksen saaneiden henkilöiden säilöönottoa, kunnes heidän palauttamisensa on mahdollista. Vain 18% vastustaa tällaista menettelyä.

Meneekö Helsingillä ja sen julkisella terveydenhoidolla oikeasti niin hyvin, että meillä on varaa tarjota esimerkiksi maksutonta hammashoitoa, tuberkuloosihoitoa, hiv-hoitoa tai tulkattua psykoterapiaa kaikille halukkaille? Miten tämä on perusteltavissa niille pienituloisille helsinkiläisille, jotka jonottavat palveluja ja jotka sentään osallistuvat niiden rahoittamiseen maksamalla kunnallisveroa?

Kaupunginhallituksen esitys hyväksyttiin muutaman äänen enemmistöllä. Olen istunut valtuustossa vuodesta 2009, ja salin ilmapiiri on muuttunut kausi kaudelta omituisemmaksi. Valtuuston työskentelystä on kadonnut arvokkuus, kun vihervasemmistolainen laita häiritsee toisten puheenvuoroja mölinällä ja välihuutelulla. Vihreillä puheenjohtajilla ei juuri ole yritystä hillitä omiensa käytöstä.

Huolestuttavinta kuitenkin on, että vaikka nyt käsitellyn kaltaisia todellisuudesta irtaantuneita ideoita tehtailee varsin pieni sylttytehdas, niiden taakse löytyy melkein aina valtuustosalissa enemmistö. Vihreät ja äärivasemmisto tietävät, mistä narusta vetämällä saadaan säikäytettyä kepulaiset ja demarit ruotuun, ja tämä nähtiin myös 29.11.: ”Oletteko ihmisoikeuksien puolella VAI Halla-ahon puolella?” Tätä ajattelua mukaillen verkkolehti Uusi Suomi otsikoi valtuuston päätöstä käsitelleen juttunsa: "Jussi Halla-aho hävisi".

Lue myös:

    Uusimmat