Ovatko Kuuban amerikanraudat kohta historiaa?

Näissä Pontiaceissa, Dodgeissa, Buickeissa ja Chevroleteissa suurta ovat niin kori kuin polttoaineenkulutus.

Kuubalaiset itse kutsuvat arviolta noin 70000:tta autovanhusta hellitellen "almendroneiksi" eli isoiksi manteleiksi niiden pyöreiden muotojen takia. Muoviosia ei juuri ole ja ajotietokoneista ei ole puhettakaan - mutta jalkatilaa riittää ja puskureissa kiiltää kromi.

Arvostettujen autovanhusten asema voi kuitenkin olla uhattuna, kun suhteet Yhdysvaltoihin lientyvät. Ajoneuvoja eivät ole tähän saakka saaneet ostaa ja myydä kuin kuubalaiset, hekin vasta muutaman vuoden ajan.

Jos säännöt löystyvät, ulkomaiset keräilijät voivat tulla setelitukkoineen ostamaan keräilyharvinaisuuksia.  
Kuubassa autovanhukset eivät kerää pölyä keräilijöiden tallissa: omien ajojen lisäksi niitä käytetään muun muassa takseina ja nostalgiaa kaipaavien turistien kuljettamiseen. 

– Saisit maksaa minulle hyvät rahat että myisin autoni. Se tuo ruokaa pöytään, sanoo Arames Carmona vuosimallin 1953 Chevroletistaan.  

Kirjava kokoelma varaosia  

Kuuban autovanhukset ovat selvinneet niin vallankumouksesta, kylmästä sodasta kuin Neuvostoliiton romahduksestakin. Taitavat mekaanikot ovat tekohengittäneet koslat monikertaisesti yli normiauton eliniän.

Amerikanraudat ovat pitäneet pintansa, vaikka Kuubaan on yritetty tuotu myös uudenaikaisempia kulkupelejä: 1960- ja 70-luvuilla Argentiinassa valmistettuja Peugeot 404 -malleja sekä Skodia Tshekkoslovakiasta ja Ladoja Neuvostoliitosta. 1990- ja 2000-luvuilla tarjolle tuli myös kiinalaisia automerkkejä.

Klassikkoautojen pinnan alla ei tosin enää ole jäljellä paljoakaan alkuperäistä vuosikymmenten kruisailun jälkeen. Taitavat kuubalaismekaanikot ovat joutuneet soveltamaan ja haalimaan varaosia sieltä sun täältä.  

Aramis Caramonakin kertoo vaihtaneensa kymmenen vuotta sitten ostamaansa Chevyn "raatoon" BMW:n dieselmoottorin. Alkuperäinen kone kun hörppäsi liki 20 litraa satasella.