Nuoruustyypin diabeteksen syyt selviämässä

Ykköstyypin diabeteksen syyt ovat pikkuhiljaa selviämässä. Näyttää siltä, että niin sanotun lapsuus- ja nuoruustyypin diabeteksen laukaisee jokin ulkopuolinen tekijä, joka suomalaistutkimusten mukaan on paljastumassa enterovirukseksi.

Virus yksinään ei silti ole syy diabeteksen puhkeamiseen suomalaislapsilla ja nuorilla, vaikka maassamme ykköstyypin diabeteksen sairastuvuusluvut ovatkin maailman korkeinta luokkaa. Suomessa yksi lapsi 135:stä sairastuu tähän diabeteksen tyyppiin alle 15-vuotiaana, kun muualla luvut ovat moninkertaisesti pienempiä.

Toistuvien enterovirusinfektioiden lisäksi diabeteksen puhkeamiseen vaikuttavat nykykäsityksen mukaan mm. perimä, ravinto, D-vitamiinin puute sekä lapsuusajan pulskuus.

Vaikka joka viides suomalainen kantaa geeneissään perinnöllistä taipumusta ykköstyypin diabetekselle, vain prosentti sairastuu.

On päätelty, että tuiki tavallisten virusinfektioiden lisäksi tarvitaan muitakin ulkoisia tekijöitä, jotka vievät sairastumisprosessia eteenpäin.

-Varhainen altistus alle nelikuisena vieraille valkuaisaineille, kuten lehmänmaito- ja viljaproteiinille, vaikuttaa vaaraan sairastua tyypin 1 diabetekseen. Myös runsas painonnousu sekä imeväisiässä että myöhemmin lapsuudessa lisää lapsen ja nuoren riskiä sairastua tähän tautiin, lastentautiopin professori Mikael Knip Helsingin yliopistosta sanoo.

Ei ehkäistävissä

Ykköstyypin diabetesta pitkään tutkineet professorit Knip sekä Olli Simell Turun yliopistosta sanovat, etteivät sairauden syyt ole kaikesta huolimatta vielä läheskään selvillä. Yhdeksän vuotta käynnissä ollut suomalaislasten diabetestutkimus DIPP kuitenkin antaa viitteitä siitä, että perimän ja neljän ulkoisen tekijän täyttyessä lapsi mitä todennäköisemmin sairastuu ykköstyypin diabetekseen.

-Tutkimuksessa on seulottu diabetesriski jo 75 000 lapselta, joista 6200 on osoittautunut riskialttiiksi ja noin sata on sairastunut diabetekseen. Vaikka seulonnalla on pystytty löytämään 70 prosenttia niistä lapsista, jotka ovat sairastuneet tai sairastunevat, ongelmana on, että riskigeeni on niin yleinen, Simell huomauttaa.

Simellin mukaan myöskään pelkästä geeniseulonnasta ei ole hyötyä siksi, ettei sairaus ole vielä näillä näkymin tehokkaasti ehkäistävissä - edes pitkillä imetysajoilla.

Suomessa ykköstyypin diabetes on 1950-luvulta lähtien ollut tasaisessa kolmen prosentin vuosikasvussa, vaikka 60-luvulla imetysajat olivat nykyistä huomattavasti lyhyempiä.

Tautilukujen kasvuun olisi siten pitänyt tulla notkahdus, mutta näin ei käynyt. Vaikka varhainen altistuminen äidinmaidon vastikkeelle saattaakin olla yksi sairastumisen syy, missään tapauksessa ei voida sanoa, että imettämisen varhainen lopettaminen aiheuttaisi diabetesta. Toisaalta asia voidaan kääntää niin päin, ettei pidempään imettämisestä ole myöskään haittaa.

Simell ja Knip panevat toivonsa tautiprosessin alkupään katkaisuun, jossa enterovirusrokotteet saattaisivat tehdä suomalaislasten kansansairaudesta joskus jopa historiaa. Enterovirukset itsessään ovat yleensä ottaen harmittomia, eikä infektioista aina aiheudu edes kunnon oireita.

(MTV3-STT)