Nettipoliisin neuvo: Mieti ennen kuin jaat tarinan netissä

Erityisesti nuorilla on hänen mukaansa usein tapana hakea netistä huomiota kirjoittamalla faktamuotoon tarinoita, jotka eivät pidä paikkaansa.

Antikainen on työssään havainnut, että esimerkiksi nuorten tyttöjen suosimilla sivustoilla esiintyy usein rajujakin tarinoita, jotka esitetään totena, vaikka ne eivät sitä olisi.

- Siellä oli rajujakin tarinoita vaikkapa vuosia kestäneistä isän tekemistä seksuaalisista hyväksikäytöistä tai pahoinpitelyistä. Sehän aiheuttaa hirvittävää huolta kanssasomettajissa siitä, että se ihminen tarvitsee apua. Mutta kun paljastuukin, että se on ollut vain fiktiivistä, niin sehän voi aiheuttaa poliisinkin osalta toimenpiteitä, Antikainen kertoo.

Antikaisen mukaan nuori ei välttämättä ymmärrä, mitä seurauksia kirjoituksilla voi olla.

 - Jos joku nuori lapsi kirjoittaa noinkin rajuista jutuista ja se tulee minulle tietoon, niin jotainhan minun on sille asialle tehtävä. Jos se onkin ihan keksittyä tarinaa, niin mitä jos se isä mentäisiinkin hakemaan vaikka työpaikalta poliisikuulusteluun tämän asian tiimoilta. Eli pitäisi muistaa se, että toki voi kirjoittaa kolumneja, runoja, ihan mitä tahansa, mutta pitäytyä niissä rajoissa, että siitä ei huolestu sitten muutkin käyttäjät, Antikainen neuvoo.

Antikaisen mukaan muut lukijat saattavat tuntea suurta sympatiaa kirjoittajaa kohtaa. Traagisia tarinoita jaetaan somessa yleensä hyvin paljon, ja jos kirjoittaja vielä ylläpitää tarinaa omissa kommenteissaan, tarina saattaa levitä kuin kulovalkea ja saada valtavat mittasuhteet.

Tarinan aitoutta voi olla vaikea tunnistaa

Antikaisen mukaan netinkäyttäjän voi olla vaikeaa erottaa faktaa fiktiosta, sillä netissä jaettavat fiktiiviset tarinat voivat olla hyvin todentuntuisia. Ainakin hetken verran kannattaisi miettiä, ennen kuin tarinat jakaa eteenpäin.

- Kannattaisi ainakin hetken aikaa aina miettiä, että voiko tämä pitää paikkansa, mitä kenties saavutan sillä, että jaan tätä tarinaa eteenpäin, voiko siitä olla harmia, ja jos voi olla harmia, niin kenelle siitä voi olla harmia. Vai teenkö jotain hyvää kenties sillä, että haluan jakaa tätä tiedotetta eteenpäin, Antikainen sanoo.

Netissä leviävien varoitusten eteenpäin jakamistakin kannattaa Antikaisen mukaan harkita.

- Kun tuolla netissä aina välillä leviää, että nyt on taas valkoinen pakettiauto houkutellut jossakin päin Suomea lapsia kyytiin, niin siinäkin kannattaisi aina miettiä, että lietsonko nyt jotain yleistä hysteriaa jakamalla tätä eteenpäin. Jos tämä nyt olisi todella sellainen vaarallinen tilanne, niin tiedottaisiko poliisi kenties tästä?

Taustalla usein huomion hakeminen

Antikaisen mukaan nuorten keksimien traagisten tarinoiden taustalla on yleensä huomion haku.

- Etenkin nuoret rakentavat identiteettiään sosiaalisessa mediassa. Jos tarina on vähänkin valtavirrasta poikkeava, netissä saa tykkäyksiä ja kommentteja. Sehän nyt on asia, jota ylipäänsä sosiaalisesta mediasta haetaan, Antikainen sanoo.

Antikaisen mukaan tarinoiden keksiminen tai liioittelu ei välttämättä ole nuorella merkki mistään vakavammasta ongelmasta.

- Siellä ei välttämättä ole takana mitään kauhean ikävää lapsuutta tai muuta. Kautta aikojen ovat nuoret ihmiset ilmaisseet sillä tavalla itseään, mutta nyt se väylä on helpompi. Esimerkiksi jossain tietyssä keskusteluryhmässä kirjoittaminen voi myös tuntua nuoresta keskinäisviestinnältä, vaikka tekstit olisivat avoimesti kaikkien luettavissa.

Mikäli oikeaa hätää on olemassa, Antikainen kehottaa ottamaan yhteyttä poliisiin tai muuhun auttavaan tahoon.

- Etenkin lasten ja nuorten kohdalla ei tarvitse miettiä, että kuuluuko tämä asia nyt poliisille. Jos on joku tosi iso elämää ravisuttava kokemus, tai vähän pienempikin, niin voi olla yhteydessä poliisiin. Poliisi ohjaa sitten tarvittaessa jonnekin muualle.