Helsingin IFK:ssa turbulenssi jatkuu, vaikka seura palkkasi reilu vuosi sitten uuden urheilujohtajan Tobias Salmelaisen, kirjoittaa MTV Urheilun toimittaja Otto Leinonen.
Sen tiesi jo kaukaa, sen pystyi aistimaan.
IFK tiedotti perjantaiaamuna irtisanoneensa päävalmentaja Ari-Pekka Selinin. Tilalle nousi apuvalmentaja Jarno Pikkarainen, jolla oli jo taskussaan päävalmentajasopimus IFK:n kanssa kausiksi 2019-2021.
Kyseinen päätös oli seurausta lokakuisesta tiedotteesta.
IFK tiedotti tuolloin Pikkaraisen nousevan kauden jälkeen päävalmentajaksi. Tieto tiesi sitä, että silloinen päävalmentaja Selin ei jatkaisi seurassa – vaikka jatkohaluja hänellä olisi ollut.
LUE MYÖS: HIFK:lta raju ratkaisu: Ari-Pekka Selinille potkut!
Ja, vaikka Selin oli edellisellä kaudella johdattanut IFK:n voiton päähän finaalipaikasta ja mitaleille.
Heti päävalmentajavaihdoksen jälkeen IFK:n peli sekä tulokset sukelsivat rajusti. IFK painui sarjataulukossa jopa pudotuspelien ulkopuolelle, ja IFK:n pelistä näki, ettei seuran sisällä asiat ole hyvin.
Jos lokakuinen tiedotus ei lisännyt riskejä tämän ja seuraavan kauden menestyksen suhteen, ei perjantainen tiedotus ainakaan niitä lieventänyt – päinvastoin.
Pikkarainen yhtä lailla vastuussa
Huippu-urheilussa, niin yksilö- kuin joukkuelajienkin puolella, valmentaminen on yhä enenevissä määrin valmennusryhmien yhteistyötä.
Pikkaraisella onkin sanottu olleen suuri vastuu IFK:n pelitavasta ja sen harjoituttamisesta. Siksi Pikkarainen on yhtä lailla vastuussa tämän kauden tuloksista kuin Selinkin.
Toki Selinillä on ollut viimeinen päätäntävalta, mutta silti: Pikkarainen on ollut arjen tekemisessä mukana joka päivä.
Valmentajanvaihdoksella yritetäänkin saada henkisellä puolella muutos, mutta siinäkin herää kysymysmerkkejä ilmaan: Pikkarainen on ollut mukana myös ilmapiirin muodostamisessa.
Pikkaraisen nostaminen päävalmentajaksi heittää myös ihan uudenlaista painetta niin pelaajille kuin myös Pikkaraiselle itselleen.
Pelaajat ovat joutuneet käsittelemään jo lokakuisen tiedotuksen ja siihen liittyvät ilmiöt. Nyt tuli eteen jälleen uusi tilanne.
Pikkarainen on myös varmasti kauden aikana rakentanut jo ensi kauden joukkuetta ja osa nykypelaajista ei välttämättä jatka ensi kaudella. Miten nämä pelaajat suhtautuvat nyt loppukauteen?
Ja, jos Pikkarainen ei onnistu nostamaan IFK:ta taisteluun Suomen mestaruudesta tai tulokset eivät parane tai jopa huononevat, on hänen tulevatkin kaudet suurimmaksi osaksi syöty.
Miten seuraa johdetaan?
Tämä tilanne ei ole Pikkaraisen syy – hän ei ole itseään palkannut. Katseet kohdistuvatkin Salmelaiseen sekä IFK:n johtoportaaseen.
Urheilujohtajaa vaihdettiin reilu vuosi sitten, mutta samanlainen johtajuus näyttää jatkuvan: pitkäjänteisyys loistaa poissaolollaan, turbulenssimainen johtaminen kukoistaa.
IFK on tunnettu viime vuosina siitä, että päävalmentajan pesti on tuulinen paikka. Sitä se on näköjään edelleen.
Kaudella 2011 Suomen mestaruuteen IFK:n luotsanneen Kari Jalosen jälkeen IFK:lla on ollut kuusi eri valmentajaa, joista kukaan ei ole valmentanut sopimuskauttaan loppuun. Ja nyt annettiin periaatteessa kahdesti Selinille potkut.
Varmasti valmennuspuolella on tehty virheitä, mutta niitä on sattunut myös johtamispuolella.
Minkälaisen prosessin kautta tehdään pelaajahankintoja, miten valmentajavalintoja? Miten urheilupuolta sekä koko seuraa johdetaan?
Tällä kaudella Salmelainen on hankkinut useita uusia pelaajia, joista osalle on antanut jo potkut ja osan hankkinut takaisin – mistä se kertoo?
Pikkaraisen sanojen mukaan häntä ei oltu millään lailla informoitu potkupäätöksestä etukäteen.
Salmelainen on puhunut paljon avoimuudesta, jota edellä mainittu tilanne ei puolla.
Emme toki pysty näkemään IFK:n pukukopin sisälle ja mitä arjessa on mahdollisesti tapahtunut. Lokakuisen valmentajauutisen jälkeen arkitekeminen onkin voinut löystyä. Tai kulisseissa on räiskynyt.
Niin tai näin, tällä tavoin ei vain voi johtaa SM-liigan ehkä merkittävintä urheiluseuraa. Nyt aukaistiin tai tarkemmin sanottuna repäistiin sama haava, joka oli jo jotenkin saatu sulkeutumaan.
Toki IFK:lla on mahdollisuus nousta tänä keväänä vielä Suomen mestariksi – urheilussa kaikki on mahdollista.
IFK:lla on tavoitteena nousta Suomen johtavaksi seuraksi. Tämän hetkinen toiminta ei siltä näytä ja se on itseasiassa kaukana siitä.
Milloin IFK oppii käyttäytymään kuin suurseura ja huippuorganisaatio?