HIFK on tehnyt sensaatiomaisen suunnanmuutoksen SM-liigan puolivälieräsarjassa Pelicansia vastaan. MTV Urheilun Marko Leppäsen mielestä kauden aikaiset vaikeudet ovat yhdistäneet HIFK:ta, joka on saanut nousuvireisillä otteillaan toimittajankin näyttämään totaaliselta aasilta.
HIFK hävisi 16. marraskuuta Rauman Lukolle 0–2. Se oli HIFK:n kuudes peräkkäinen tappio. Joukkue kynti alamaissa – tunnelin päässä näkyi ehkä valoa, mutta sieltä puksutti vastaan juna.
HIFK oli ilmoittanut yllättäen jo lokakuussa, ettei Ari-Pekka Selin jatka päävalmentajana kauden jälkeen. Peli oli solmussa, ja valmentajakuviot löivät lisää painetta ulkoa.
HIFK pysyi pudotuspelitahdissa, mutta peli yskähteli ajoittain edelleen pahasti. Runkosarjan viidestä viimeisestä ottelusta tuli kolme tappiota, yksi niistä lukemin 3–6 tulevalle pudotuspelivastustajalle Pelicansille.
HIFK kampesi kuudennelle tilalle kahden pisteen erolla Lukkoon, mutta odotukset eivät olleet korkealla pudotuspelien alkaessa – paitsi joukkueen omassa kopissa.
Suru ja murhe jatkuivat pudotuspelien avauksessa, jonka Pelicans vei kotonaan 6–0.
Neljän pelin jälkeen tilanne on se, että HIFK johtaa sarjaa 3–1 ja pääsee yrittämään välieräpaikkaa perjantaina Lahdessa.
HIFK on kuin Stephen Kingin romaanien zombiekissa, joka palaa lemmikkieläimien hautausmaalta maan päälle. Mistä voima kumpuaa?
Vaikka peli on tökkinyt pahastikin kauden aikana, johtajapelaajien itseluottamusta huokuva rauhallisuus on paistanut sitä enemmän läpi, mitä pahempi tilanne on ollut.
Lennart Petrell ei ole enää pelillisesti huipputasollaan, mutta hän ei hätkähdä, vaikka tulivuori purkautuisi vieressä. Markus Kankaanperän voisi heittää keskelle vaalipaneelia puhumaan sotesta, eikä hänen ilmeensä edes värähtäisi. Jos Juhani Tyrväinen lähetettäisiin Annapurnan valloitusretkelle, hän ilmoittaisi, että selvä ja alkaisi pakata varusteita.
(Artikkeli jatkuu kuvan alla)
Vaikka välillä tulee nokkaan, HIFK (Juhani Tyrväinen) nousee jaloilleen.Matti Raivio/All Over Press
Henkinen vahvuus adaptoituu kaukaloon. Peruspakki Kyle Quinceyllä oli pokkaa heittää ”spin-o-rama” omassa päässä neljännen pelin kolmannessa erässä. Joonas Rask jaksaisi luistella tarvittaessa jäätikön halki kivireppu selässä. Iikka Kangasniemi on muumimukin mittainen, mutta hän ei arastele yhtään ajaa isojen pakkien keskeltä maalille.
Maalivahti Atte Engren ei välttämättä ole yksi henkisistä johtohahmoista kopissa, mutta hän on osoittanut vahvuutensa kauden aikana ison kuorman alla. Engrenin epävarmuutta on ihmetelty kauden aikana moneen otteeseen, mutta keskiviikon pelin ratkaisuhetki oli yksi niistä kauden ”trigger-pisteistä”, jossa hän näytti tärkeytensä. Juhamatti Aaltosen veto avopaikasta pysähtyi Engrenin patjavenytykseen.
HIFK:ssa on kytenyt paljon piilevää voimaa ja johtajuutta, joka on odottanut vapautumistaan. Zombie-kissat tarvitsivat ensimmäisen Pelicans-ottelun hautaamiskokemuksen noustakseen takaisin pelikaanien kiusaksi.
(Artikkeli jatkuu kuvan alla)
Teemu Eronen juhlii maaliaan, HIFK on lennossa.Matti Raivio/All Over Press
Mitä tapahtui Pelicansille?
Vastaavasti Pelicansin kokemattomammat johtajapelaajat ovat ymmällään. Mitä kaukalossa nyt tapahtuu? Yrityksestä ei peli ole kiinni, mutta HIFK pitää maalintekosektorin vahvasti tukossa.
HIFK virittelee yhtä kauden isoa sankaritarinaa. Tuskin HIFK mestaruutta voittaa, koska välierissä vastaan tulee Kärpät, mutta jokainen heitä vastaan otettu voittu tulee tästä lähtien helvetillisen kivun ja tuskan kautta.
