Poliisi ilmeisesti tietää jo tarkan räjähdyspaikan, mutta sitä ei haluta toistaiseksi paljastaa. Oletuksena on edelleen se, että joku tai jotkut olivat sijoittaneet rakennukseen räjähteen.
Osa talosta evakuoiduista asukkaista on voinut hakea tavaroita kodeistaan, mutta yöpyä talossa ei edelleenkään saa.
Kiinteistön omistajan mukaan ei ole edes aivan varmaa, voidaanko kaikki asunnot remontoida kuntoon.
Talojen eteen pysäköityyn tavarankuljetuspyörään sijoitettu räjähde vaurioitti useita asuinrakennuksia ja parikymmentä ihmistä loukkaantui. Ketään ei ole syytetty teosta.
Kerrostalot olivat räjähdysten kohteena myös tammikuussa 2020 Tukholman Östermalmilla sekä Kistassa ja Husbyssä.
Ensimmäisen tapauksen tutkinta on lopetettu ilman syytteiden nostamista, viimeksi mainittujen räjähdysten osalta tekoon yllyttämisestä syytetty 23-vuotias mies vapautettiin.
Todisteita savuna ilmaan, pitkä ketju tekijöitäRuotsin rikostentorjuntaneuvoston Brån tilastojen mukaan kaikista tämän ja viime vuoden räjähdeiskuista on johtanut syytteiden nostamiseen noin joka kymmenes tapaus.
– On vaikeaa löytää todisteita siitä, kuka on teon takana, koska niin paljon teknistä todistusaineistoa katoaa kirjaimellisesti savuna ilmaan, kriminologi Granath sanoo.
Toinen tutkintaa vaikeuttava tekijä on hänen mukaansa se, että mukana on yleensä kokonainen ketju henkilöitä eri rooleissa: yksi valmistaa räjähteen, toinen myy sen, kolmas tai neljäs asettaa pommin kohteeseen, jossa se räjäytetään joskus myöhemmin.
Suoraa fyysistä yhteyttä tekijän ja kohteen välillä ei välttämättä ole.
"Iskujen tekijät tuskin ovat räjäytysammattilaisia"
Granathin mukaan räjähdeiskut muodostavat kansalaisille aiempaa suuremman vaaran yksinkertaisesti siksi, että ne ovat lisääntyneet ampuma-aseväkivallan vanavedessä.
Ammattirikollisten piirissä tällainen toiminta on hänen mukaansa koettu tehokkaaksi "vihollisten" painostamiseen, jos kyse on esimerkiksi suurten velkarahojen perinnästä.
Räjähdeiskujen tuhoisuutta lisää Granathin mukaan myös se, etteivät ne ole kovin valikoivia kohteidensa osalta.
– Iskujen tekijät tuskin ovat räjäytysammattilaisia. Heiltä puuttuu osaamista ja hallintaa näiden kotitekoisten räjähdelatausten osalta. Valitettavasti on useita surullisia esimerkkejä kuolonuhreista, jotka eivät ole olleet alkuunkaan kohteena, Granath sanoo.
Rikollisuudesta painava teema ensi vuoden vaaleihinYhä suurempi osa Ruotsin pommi-iskuista tehdään aiemmin suosittujen käsikranaattien sijaan siviilikäyttöön tarkoitetuilla räjähteillä.
Siksi maan hallitus pyrkii tehostamaan niiden henkilöiden valvontaa, jotka saavat käsitellä tai pitävät hallussaan räjähteitä.
Granathin mukaan räjähteiden tai niiden rakennusosien virtaa pois laillisesta käytöstä rikollisille on syytäkin padota, mutta mikään ei muutu hetkessä, vaan vaikutusten näkyminen voi kestää vuosia.
Mitä sitten voidaan tehdä ihmisten suojelemiseksi rikollisten räjäytyksiltä?
– Paljolti on kuitenkin kyse siitä, että pyritään selvittämään nämä rikokset ja asettamaan syylliset vastuuseen. Täytyy myös tuoda oikeuteen rikollisuutta, joka on siellä taustalla. Siinä voi olla kyse kiristyksestä, suurista huumekaupoista ja muusta väkivaltarikollisuudesta – raskaan järjestäytyneen rikollisuuden toimijat täytyy tehdä toimintakyvyttömiksi, Granath sanoo.
Rikollisuus näkyy myös poliittisissa puheissa.
Sosiaalidemokraattien puheenjohtajaehdokkaaksi eilen nimetty valtiovarainministeri ja Ruotsin todennäköinen seuraava pääministeri Magdalena Andersson nosti ehdokkuuden hyväksyessään ensimmäisenä tavoitteenaan esiin puuttumisen jengirikollisuuteen ja muun muassa siihen liittyvään syrjäytymisen ongelmaan.
Yliopistolehtori Marja Lemnen mukaan jengirikollisuudesta tulee kaikesta päätellen painava teema Ruotsin ensi vuoden vaalien kampanjoinnissa.
– Sehän on juuri nyt kaikkein suurin kysymys, koska se on niin ajankohtainen ja tulee meitä kaikkia vastaan päivittäin uutisotsikoissa, Lemne arvioi.
