Toinen maailmansota jätti pitkät jäljet monen perheen elämään. Vanhempien mielenterveysongelmat aiheuttivat lapsille turvattomuutta, ja perheet jäivät usein yksin ongelmiensa kanssa.
Traumatisoituneet isät ja väsyneet äidit eivät aina kyenneet luomaan tasapainoisia oloja kotiin. Vaikeuksia salattiin ulkopuolisilta, koska ne koettiin häpeällisiksi.
Vaikenemisen kulttuuri johti siihen, että perheet eivät uskaltaneet eivätkä osanneet hakea apua edes lähipiiriltään.
Sodan vaikutuksia perheisiin tarkastellaan Social History -lehdessä huhtikuussa julkaistussa tutkimuksessa, jossa aineistona ovat 1940–50-lukujen lasten omat kirjoitukset. Muistoja kerättiin vuosina 2015–2016 Suomen Akatemian rahoittamassa tutkijatohtori Antti Malisen tutkimushankkeessa sodasta palaavien miesten psykososiaalisista ongelmista.
Kirjoitusten perusteella lasten vaikeat kokemukset ja heidän kantamansa häpeä ovat voineet heijastua pitkälle aikuisikään tai aivan nykypäiviin asti, jos ne ovat jääneet käsittelemättä.
– Vasta 2000-luvulla on alettu tarkastella perusteellisemmin lasten kotonaan kokemaa väkivaltaa sodan aikana ja sen jälkeen, kuvailee tutkimuksen toinen tekijä, dosentti Kirsi Laurén Itä-Suomen yliopistosta.
Ongelmia salattiin
Kirjoituksissa heijastuu hiljaisuuden kulttuuri, joka näkyi elämän monella osa-alueella.
– Kun asioista ei puhuttu, perheenjäsenet eivät tienneet, mitä veteraani-isä murehti yksinään, miltä Ruotsista kotiin palanneesta lapsesta tuntuu tai mitkä äidin tarpeet olisivat olleet kiireiden keskellä, Laurén kuvailee.
Hän korostaa, että myös tasapainoisia koteja oli olemassa.
– Kirjoittajat muistelevat hyviä vanhempia, jotka rakastivat lapsiaan ja pitivät heistä huolta vaikeuksienkin keskellä. Se kuitenkin hätkähdytti, että varsin usein kerrottiin myös kaltoinkohtelusta, kuten henkisestä ja fyysisestä väkivallasta, joko omassa tai tutuissa perheissä.
Malisen mukaan 1940–50-lukujen perhe-elämää ei pidä kuitenkaan tulkita vain sotakokemusten kautta, sillä vanhemmuuden edellytyksiä heikensivät myös muut asiat. Esimerkiksi terveysongelmat ja raskaat työtaakat kuormittivat isiä ja äitejä. Köyhyys oli yleistä, ja jopa ruuasta oli pulaa.
