Harri Kirvesniemen hiihtoura oli käsittämätön. MM-areenoilta Hartsa rohmusi yhden kultamitalin, kolme hopeaa ja neljä pronssia. Arvokisamitalien saldo kaiken kaikkiaan on 1-3-10. Kun ensimmäisen ja viimeisen arvokisamitalin välissä oli 18 vuotta, ei miehen edessä voi muuta kuin ottaa lakin päästä ja kumartaa syvään.
Se ensimmäinen arvokisalusikka tuli palkintohyllyyn olympialaisista 1980, kun Kirvesniemi oli mukana Lake Placidin kisojen viestin pronssijoukkueessa yhdessä Juha Miedon, Pertti Teurajärven ja Matti Pitkäsen kanssa. Lähes jokaisissa arvokisoissa sen jälkeen Kirvesniemi oli mitaleilla. Uransa hän oli kuitenkin lopettaa jo Sarajevon olympialaisiin 1984. Motivaatio löytyi uudelleen jostakin – kenties vaimo Marja-Liisan kannustuksesta - mutta tokko Kirvesniemi tuolloin aavisti olevansa mukana vielä 17 vuotta myöhemmin Lahden MM-areenalla 2001, jo 43-vuotiaana. Niin vain kävi, vaikka Kirvesniemi tuskin kyseistä vuosilukua näin jälkikäteen kovin suurella lämmöllä muistelee.
Kirvesniemi tunnettiin erittäin analyyttisenä perfektionistina. Hän oli aina ensimmäisenä ja viimeisenä mietiskelemässä harjoittelun yksityiskohtia. Kirvesniemi on itse sanonut, että kunkin ominaisuuden ihanteellinen kehittäminen vaatisi häneltä harjoittelumäärien kolminkertaistamista. Se kertoo aika paljon miehen ajatusmaailmasta. Eivätkä ne Kirvesniemen harjoitusmäärätkään totisesti kovin pieniä olleet. Aikalaiskertomuksien mukaan Kirvesniemi innostui esimerkiksi sykemittarista sen markkinoille tultua 80-luvulla niin paljon, ettei hän suostunut menemään ilman sitä edes vessaan…
Kirvesniemi oli arvokisoissa pronssimitalien erikoismies, niitä hän poimi urallaan peräti 10 kappaletta. Pitkään näytti siltä, että kultaa ei koskaan tulisi. Lahti muodostui kuitenkin Kirvesniemen uran käännekohdaksi tässä suhteessa – ja 12 vuotta myöhemmin aivan toisenlaisissa merkeissä.
MM-kotikisat 1989 olivat suomalaisten suurta juhlaa. Edellisenä vuonna Calgaryn olympialaisissa Kirvesniemen käteen oli jäänyt vain viestipronssi. Ura alkoi olla monen mielestä ehtoopuolella, mutta Harri oli toista mieltä. 15 kilometrin hiihto oli hänen päämatkansa. Ensimmäisellä väliaikapaikalla Kirvesniemi oli vasta viidentenä, mutta kilpailun puolivälissä hän oli siirtynyt johtoon, 3,8 sekuntia Norjan Pål-Gunnar Mikkelsplasin edellä. Hurmioitunut kotiyleisöä huusi rytmikkäästi tahdissa Harrin nimeä. Niin kauan oli Kirvesniemen voittoa odotettu ja sympaattinen ja erittäin pidetty Kirvesniemi olisi sen varmasti kaikkien mielestä ansainnut. Mutta jäisikö käteen taas vain himmeämpi mitali? Kirvesniemi saapui stadionin alueelle hurjasti tasatyöntöä lykkien. Kaikki paikalla olijat varmasti tiesivät, että kyse oli muutamasta sekunnista, niin hurjasti oli Norjan Mikkelsplas kilpailun lopusta suoriutunut. Kirvesniemi riuskoi lopun voimansa äärimmilleen pinnistäen täpötäyden stadionyleisön huutaessa rytmikkäästi joka työnnöllä hei, hei, hei…