"Minua pyydettiin tappamaan itseni" – kiusaaminen kestää usein koko kouluajan

Kiusatut kertoivat kokemuksistaan Vaasan yliopiston toteuttamassa kyselytutkimuksessa:

"Minulla se kiusaus jatkui 9 vuotta. Ala-asteen lopussa kerroin rehtorille, että samat pojat olivat kiusanneet minua 6 vuotta, mutta hämmästyttävästi asiaa ei vieläkään otettu vakavasti. Sen jälkeen en halunnut kertoa enää kiusaamisesta, koska tuntui vain, että opettajat olivat vaivaantuneita ja väsyneitä, kun heille valitti asiasta."tyttö s.1989

"Alkoi 5-vuotiaana ja loppui vähän ennen, kun täytin 20." poika s. 1985

"Ei puututtu mitenkään. Opettaja ei pitänyt asiaa vakavana. Kiusaaminen loppui peruskoulun loppumiseen." tyttö s. 1976

Reilu 250 kyselyyn osallistunutta kiusattua kuvaili joutuneensa koulussa fyysisesti ja henkisesti pahoinpidellyiksi.

"Minua nimiteltiin, kaikelle mitä sanoin naurettiin tai sitä kommentoitiin, jopa keskellä tuntia. Minua uhkailtiin pitkin päivää, että minut hakattaisiin koulupäivän päätyttyä. Minua pyydettiin tappamaan itseni."tyttö s. 1981

"Kekseliäimmillään oli eräs, joka eräänä talvena käytti minua kelkkana laskiessaan koulun pihan reunaan lumenraivauksessa muodostunutta mäkeä." poika s. 1972

Tutkimusta johtanut tutkijatohtori Niina Mäntylä sanoo, että toimenpiteet kiusaamista vastaan olisi ehdottomasti keskitettävä koulutien alkuvaiheeseen.

Lisäksi koulun henkilökunnan, kuten opettajan tai rehtorin tulisi tehdä jälkiseurantaa varmistaakseen, että kiusaaminen on todellakin loppu.

– Jälkiseuranta jää todella usein tekemättä. Tämä näkyi meidän kyselyaineistossamme hyvin selvästi. On puututtu kerran ja sitten oletettu, että nythän se kiusaaminen on loppunut, kun sitä ei enää havaita.

– Nimettömät kyselyt jatkoseurannan kannalta olisivat tärkeitä. Niissä opettaja kysyy kaikilta oppilailta nimettömästi, kenet he havaitsevat joutuvan kiusaamisen kohteeksi, sanoo Mäntylä.

"Rakkaudesta se hevonenkin potkii"

Pelkkä puhuttelu kiusaajan kanssa ei useinkaan riitä, sanoo Mäntylä. Hänen mukaansa koulun tulisi käyttää lainsäädännössä olevia kurinpitokeinoja tehokkkaammin ja edetä tarvittaessa ankarampiin keinoihin, esimerkiksi siirtää kiusaaja kokonaan toiselle luokalle.

Uhrit kokevat, että opettajien puuttuminen jää usein pinnalliseksi.

"Opettaja sanoi, että rakkaudesta se hevonenkin potkii ja käski minun kätellä kiusaajan kanssa." tyttö s. 1988

"Kiusaamiseen ei puututtu oikeastaan mitenkään. Opettajat näkivät kiusaamista, mutta eivät puuttuneet siihen. Välillä jotkut opettajat saattoivat sanoa koko luokalle yleisesti, ettei saa kiusata ketään, mutta se oli aika tehotonta. --Eivät kiusaajat joutuneet erityiseen vastuuseen tai huomioon tilanteessa, joten he jatkoivat kiusaamista." tyttö s.1993

Kiusaaminen loppuu harvoin

Edelleenkin vain alle viidesosassa koulun tiedossa olleista kiusaamistapauksista saadaan loppumaan – siitäkin huolimatta, että niihin puututaan.

– Mikään lainsäädäntö ei luonnollisestikaan voi velvoittaa lopettamaan kiusaamista ja tietenkin uhrin näkökannalta se kiusaamisen loppuminen näyttäytyy kaikista keskeisimpänä. Moni kiusattu päätyy lopulta suorittamaan oppivelvollisuutensa kotona tai sitten vaihtaa koulua, sanoo Mäntylä.

Kiusaaminen aiheuttaa tutkitusti vakavia pitkäaikaisia psykososiaalisia vaikutuksia, pahimpana itsetuhoajatukset, ahdistuneisuus ja masennus.

"Kaksi itsemurhayritystä, viiltelyä, 6 vuotta masennusta, yksi kuukauden jakso avohoidossa ja viimeiset 3 vuotta mielialalääkitystä ja terapiaa, jotka jatkuvat vielä tänäkin päivänä." poika s. 1986

"Minulla katosi elämästä ilo, ja se ei ole tullut takaisin. Silloin tuntui pitkän aikaa, etten jaksa elää ollenkaan. Nyt elämä tuntuu vähän sellaiselta pakkopuurtamiselta. Yritän unohtaa kiusaamisen ja ilkeät ihmiset, mutta se ei ole helppoa." tyttö s. 1997

Kiusaaminen kuriin USA:n malliin: Poliisi koululle, vanhemmille sakot

Nuorten järkyttävät nettikeskustelut: Uhataan väkivallalla ja raiskauksilla (17.8.)

Koulukiusaaja joutuu harvoin oikeudelliseen vastuuseen(13.8.)