Koulukiusaaja joutuu harvoin oikeudelliseen vastuuseen

Tutkijatohtori Niina Mäntylä Vaasan yliopistosta sanoo, että merkittävin ongelma on se, ettei lainsäädännössä ei ole määritelty selkeästi kouluhenkilökunnan vastuualueita.

– Tällä hetkellä vastuu ei selvästi kohdistu mihinkään tahoon. Lainsäädäntö ei kerro, mitä opettajan, rehtorin tai muun kouluhenkilökunnan vastuulle kuuluu kiusaamistapauksessa. Tämän vuoksi vahingonkorvaus- tai rikosoikeudenkäynneissä koulun henkilöstöä ei saada vastuuseen, sanoo Mäntylä.

Mäntylän arvion mukaan Suomessa on vuosittain vain muutama koulukiusaamiseen liittyvää vahingonkorvausoikeudenkäyntiä, jossa koulu tai kunta on joutunut vastuuseen kiusaamisesta.

– Niissä on todettu, että kiusaamiseen ei ole puututtu riittävällä tavalla tai ei ole käytetty kaikkia käytettävissä olevia keinoja kiusaamisen kitkemiseksi, sanoo Mäntylä.

Kiusaaja voi olla vahingonkorvausvastuussa tai rikosoikeudellisessa vastuussa, jos hän on täyttänyt 15 vuotta. Tutkijatohtorin arvion mukaan koulukiusaajia joutuu oikeuden eteen vuosittain noin kymmenkunta. Tarkkaa määrä on mahdotonta sanoa, sillä koulukiusaamista ei ole erikseen määritelty rikokseksi lainsäädännössä.

– Tuomioistuimeen päätyneitä tapauksia on käsitelty muun muassa pahoinpitelyinä, kunnianloukkauksina tai yksityiselämää koskevan tiedon levittämisenä.

Koulujen sovittelukäytännöt eivät välttämättä toimi

Kouluissa järjestettyjä kiusaajan ja kiusatun välisiä sovittelukäytäntöjä Mäntylä pitää osin tehottomina. Mäntylä muistuttaa, että lapset eivät useinkaan sovittelutapaamisessa uskalla puhua kiusaamistilanteista, koska he pelkäävät kiusaajaa tai kiusaajia.

– Mielestäni olisi syytä pohtia, onko sovittelu todellakin se oikea keino erityisesti niissä tapauksissa, joissa kiusaaminen on jatkunut pitkään ja se on ollut vakavaa.

Vaasan yliopisto teki viime vuonna kyselyn yli 250 koulukiusatulle. Mäntylä kertoo, että valtaosa kiusatuista koki, että sovittelusta voi olla hyötyä, mikäli myös kiusatun vanhemmat pyydettiin yhteistapaamiseen.

– Vaikeiden kiusaamistapausten selvittämisessä pitäisi olla mukana myös jokin koulun ulkopuolinen taho, esimerkiksi poliisi, sanoo Mäntylä.

Poliisiin turvautumista Mäntylä perustelee muun muassa sillä, että se helpottaisi opettajan toimimista osapuolten välillä.

– Yleensähän tilanne on sellainen, että kiusaajia on useampia ja kiusattuja yksi. Silloin on myös useita vanhempia vastassa yhtä kiusattua ja tämän yksiä vanhempia. Opettajan saattaa olla todella vaikeaa toimia tällaisessa tilanteessa, pohtii Mäntylä.