Parikymppisen Jaanan elämää on monta vuotta sävyttänyt syömishäiriö. Hän suosittelee samassa tilanteessa olevia hakeutumaan avun piiriin. Myös Syömishäiriöliiton asiantuntija muistuttaa, ettei yksin pidä jäädä.
Lahtelaisen Jaana Laitisen, 23, elämässä puhaltavat nyt iloisemmat tuulet vaikeiden syömishäiriön sävyttämien vuosien jälkeen.
Nuoren naisen elämää on sävyttänyt monta vuotta syömishäiriö. Taustalla on lisäksi masennusta, ahdistusoireilua ja itsetuhoisuuttakin.
Lue myös: Veera vihasi liikuntaa ja kehoaan, kunnes yksi asia muutti kaiken – "On vapauttavaa sanoa ääneen olevansa lihava"
Vaikea teini-ikä
Lapsena Jaana innostui kilpaurheilusta. Erityisesti heräsi rakkaus juoksua kohtaan ja peruskouluikäisenä hän osallistui moniin maastojuoksukisoihin.
Murrosikä toi mukanaan haasteita. Jaanan kaveripiirissä käytös oli levotonta, ja yläkoulussa hän alkoi käyttää päihteitä. Lisäksi hänen suhteensa vanhempiin oli vaikea.
– Käytökseni oli sellaista, että minua ei oikein näkynyt koulussa.
Tilanne eskaloitui niin, että yhdeksännellä luokalla Jaana vietti kahdeksan kuukautta perhetukikeskuksessa. Siellä meno rauhoittui ja koulu alkoi taas sujua ja urheilu olla osa arkea.
Jaanalle tuli tunne, että hänellä oli turvalliset rajat ja aikuinen, joka tuki ja auttoi haastavissa tilanteissa.
– Se oli todella hyvä päätös, koska tiesin, että tämä [levoton käytös] ei ole sitä, mitä haluan. Olin porukan paineen takia niissä kokeiluissa.
Myöhemmin hän suoritti yläkoulun loppuun ja aloitti ammattikoulussa opinnot lapsi ja -perhetyön perustutkinnon parissa.
Lue myös: Yksi lapsuuden piirre ruokapöydässä voi ennustaa syömishäiriöoireilua myöhemmin – "Tulisi nähdä vain yhtenä riskitekijänä"
Syömishäiriö puhkesi 18-vuotiaana
Vaikeudet eivät kuitenkaan loppuneet, sillä 18-vuotiaana Jaana sairastui anoreksiaan. Hän kertoo, että elämässä oli menossa vaikea vaihe.
Alla olevalla videolla kerrotaan, mitkä tekijät altistavat syömishäiriölle. Juttu jatkuu videon alla.
1:01
– Samaan aikaan tuli myös korona, ja se oli henkisesti todella raskasta aikaa, koska olin tosi yksinäinen.
Jaana veikkaa yksinäisyyden olleenkin iso tekijä sille, miksi syömishäiriö puhkesi. Lisäksi vaikutti rakkaan isoäidin menehtyminen. Tämä oli ollut merkittävä tukipilari Jaanalle hänen lapsuudessaan.
Äidiksi nuorena
Jaana sai myös esikoisensa 18-vuotiaana. Hän oli tavannut ihanan miehen ja tiesi haluavansa nuorena äidiksi.
Vaikka syömishäiriö piti otteessaan raskausaikana, lapsella on kaikki hyvin. Jaana kertoo, että pienokainen on terve.
Syömishäiriökurimus johti kuitenkin lopulta siihen, että Jaanan ja kumppanin tiet erkanivat. He päättivät yhdessä sosiaalityöntekijöiden kanssa, että isä ottaisi päävastuun lapsesta.
Jaana kertoo, että ei ollut tuolloin opiskelu- tai työkykyinen. Hän oli hyvin aliravittu, ja arki täyttyi pakonomaisista toiminnoista.
– Tiesin oma terveellä järjellä sen, että käytökseni on sellaista, että en pysty todellakaan vastaamaan lapsen tarpeisiin.
Lue myös: Kesäkunnon tavoittelulla karuja seurauksia – varo tällaisia dieettejä: "Hälytysmerkki"
Jaana kertoo saaneensa vuosien varrella monenlaista apua mielenterveyden ongelmiin muutenkin kuin syömishäiriön osalta. Hoitojaksot ovat kuitenkin jääneet usein kesken.
Syynä tähän on se, että hänen suhteensa hoitohenkilökuntaan on ollut haastava.
– Olen kokenut luottamuspulaa.
Lisäksi hän kertoo, että hänen on ollut vaikea ottaa vastaan apua. Auktoriteettien noudattaminen on tuntunut vaikealta.
Lue myös: 10-vuotias toi 600 gramman ylipainostaan hälytysviestin koululta – Ville-isä: "Iski aikamoinen raivo"
Oma motivaatio iso apu
Asiat alkoivat mennä parempaan suuntaan tämän vuoden alussa, kun Jaana päätti panostaa toipumiseensa enemmän kuin koskaan ennen. Tässä vaiheessa hän ei ollut avun piirissä, vaikka sitä oli hänelle tarjottu ja suositeltu.
– Siinä kohtaa tajusin, että kun pääsen syömishäiriön kanssa siihen pisteeseen, että paino normalisoituu, pystyn lähteä rakentamaan oikeasti omaa elämää pohjalle, mitä haluan tehdä.
Jaana alkoi syödä enemmän ja päätti, että paino ei saisi enää pudota. Hän alkoi syödä viidesti päivässä ja asetti välitavoitteita toipumiseensa.
Vanhojen totuttujen tapojen muuttaminen oli todella vaikeaa, sitä Jaana ei kaunistele. Hän oli kuitenkin vakaasti päättänyt panostaa hyvinvointiinsa. Nyt ei ollut enää muuta vaihtoehtoa.
– Päätin, että lähden tekemään töitä syömishäiriöstä toipumisen eteen.
Lue myös: Syömishäiriö, jota ei ole tunnistaa syömishäiriöksi: Tällainen on salakavala ortoreksia – kun terveellisyyden tavoittelu menee yli
Arki on palautunut normaaleihin uomiin
Päätös on pitänyt, ja nyt Jaana kokee päässeensä henkisesti paremmin asian päälle. Painoa on tullut lisää, ja asiat ovat palautuneet normaalimpiin uomiin.
Tällä hetkellä Jaanan arkeen kuuluvat juuri alkaneet liikunnanohjaajan opinnot ammattikorkeakoulussa. Vapaa-ajallaan hän treenaa ja ohjaa lasten liikuntaryhmää. Juoksuharrastus on jälleen osa Jaanan elämää.
– Niinä päivinä, kun ei ole iltaisin mitään, yritän sopia kavereiden kanssa treffejä. Eilenkin käytiin esimerkiksi kavereiden kanssa syömässä, hän kertoi haastattelussa.
Elämä hymyilee nyt aivan eri tavalla kuin ennen.
– Tänä päivänä nautin hirveästi arjen pienistä iloista, koska minulla ei ollut moneen vuoteen säännöllistä arkea.
Lue myös: Viivi, 23, kertoo valmentajan kommenteista alkaneesta tuhon kierteestä: "Siinä kohtaa kaikki romahti"
"Hädin tuskin olen tässä"
Jaana uskoo, että tulevaisuudessa syömishäiriöön palaaminen ei tule mieleenkään rajujen kokemuksien takia.
– Hädin tuskin olen tässä. Tiedostan myös, että jos lähtisin samaan, voisi loppu olla lähellä, koska elimistö ei kestä kituuttamista pitkäaikaisesti.
Juoksuharrastuksen pariin palannut Jaana ei pelkää, että esimerkiksi liikunnan suhteen lähtisi kontrolli käsistä. Hän kertoo, että mukana on valmentajan tuki. Lisäksi hän osaa nykyisin suhteuttaa liikunnan oman elämänsä muuhun sisältöön.
Tällä hetkellä yksi tärkeimmistä asioista Jaanalle on se, että hän saa riittävästi energiaa.
– On tosi hyvä olla ja jotenkin sellainen fiilis, että elämä on tällä hetkellä tosi mahtavaa ja ihmettelenkin välillä, miten elämä on nyt antanut näin paljon hyvää.
Lue myös: Koronapandemia vanhensi erityisesti teinityttöjen aivoja: "Tärkeä muistutus siitä, miten hauraat teini-ikäisen aivot voivat olla"
Apua kannattaa hakea
Jaana kokee, että eniten häntä on syömishäiriöstä toipumisessa auttanut oma motivaatio. Hän totesi, että asioiden piti muuttua.
Hän ei kuitenkaan halua vähätellä syömishäiriöön tarjolla olevaa apua. Oma halu toipua on tärkeää, mutta yksin sairauden kanssa ei missään nimessä kannata jäädä. Hän on itsekin varannut ajan ravitsemusterapeutille.
Älä jää yksin!
Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä kannustaa hänkin hakemaan apua syömishäiriöön. Yksin ei missään nimessä kannata jäädä.
Samalla hän muistuttaa realiteeteista. On valitettavan totta, että kaikki hoitoa tarvitsevat eivät sitä saa.
– Siksi myös meistä Syömishäiriöliitossa tuntuu hankalalta olla kannustamassa ihmisiä hakemaan apua, kun samalla tiedämme, että vain kolmannes syömishäiriöistä tunnistetaan terveydenhuollossa ja vain neljännes saa hoitoa syömishäiriöönsä.
Joka tapauksessa hän suosittelee hakeutumaan avun piiriin.
– Vaikka emme voi luvata, että syömishäiriöön saa apua sitä hakiessa, monessa paikkaa osataan kuitenkin tunnistaa ja hoitaa syömishäiriöitä.
Tämän vuoksi laihduttaminen saattaa lopulta vain lihottaa. Juttu jatkuu videon alla.
8:31
Mikkilä muistuttaa, että apua saa tarvita ja hakea.
– Ei tarvitse jäädä odottelemaan, että sairastuu lisää ennen kuin on lupa hakea apua. Se tuntuu olevan sisäänkirjoitettuna tähän sairauteen, että "joku muu tarvitsee enemmän apua". Sairaudentunnottomuus on usein osa sairautta.
Mikkilä muistuttaa, että jokaisella on lupa olla oman itsensä puolella ja huolehtia itsestään.
– Vaikka syömishäiriöstä olisi mahdollista parantua yksin, ei sitä tarvitse tehdä vaikeimman kautta.
Lue myös: Jo alle 10 minuutin TikTok-selailu on haitallista: "Voi olla vain jäävuoren huippu"
Apua ja tukea
Apua voi lähteä hakemaan julkisen terveydenhuollon kautta: koulu-, opiskelu- tai työterveyshuollosta tai omalta terveysasemalta.
Kolmannen sektorin toimijana Mikkilä muistuttaa, että Syömishäiriöliitto tarjoaa tukea. Voidaan esimerkiksi yhdessä miettiä, mistä ja miten apua kannattaisi lähteä hakemaan.
– Syömishäiriöliiton tarjoamien tukipalveluiden ei ole tarkoitus korvata hoitoa, vaan tarjota tukea toipumiseen, mutta meillä on monenlaista: on tukipuhelinta, verkossa ja kasvokkain tapahtuvaa tukea. Yksin ei tarvitse jäädä.
Mikkilä muistuttaa, että ei ole olemassa kahta samanlaista syömishäiriötä. Jokaisen hoitopolku on yksilöllinen.
– Riippuu täysin ihmisestä ja voinnista. Joku tarvitsee intensiivistä osastojaksoa, joku toinen taas säännöllistä keskusteluapua.
Toipumisen eteen pitää tehdä töitä
Mikkilä lisää, että hoito parhaimmillaankin vain mahdollistaa toipumisen. Asian eteen pitää tehdä konkreettisia muutoksia omassa arjessa.
– Syömishäiriö ei ole sellainen sairaus, että nyt kun pääsen hoitoon, minut parannetaan ja että nyt kun tulen ulos tästä hoidosta, olen parantunut
Omassa arjessa on tehtävä valintoja parantumisen eteen ja tehtävä arkeen ja esimerkiksi omiin syömis- ja liikkumistottumuksiin konkreettisia muutoksia.
– Sitä voi ääneen puhua ja ajatella ja uskotella ääneen itselleen, että minulla on lupa syödä mitä vain, mutta jos ei syö mitä vain eikä se mene toiminnan tasolle asti, ei toipuminen edisty.
Usein syömishäiriöön liittyy erilaisia sääntöjä siitä, miten pitää syödä tai liikkua. Näitä pitää toipumisprosessissa jokaisen lopulta itse haastaa.
Lue myös: Johanna sairastui anoreksiaan 9-vuotiaana ja yritti kolmesti itsemurhaa – sitten hän päätti elää: "Ei minun anneta kuollakaan"
Mitä tilalle?
Toipuja tarvitsee jotain syömishäiriöoireilun tilalle. Kun seuraavan kerran elämässä tulee hankala vaihe, pitää miettiä, miten toimii ja käsittelee siihen liittyvät tunteet muuten kuin syömishäiriöoireilulla.
– Syömishäiriö on usein tullut vastaamaan johonkin tarpeeseen, johonkin arvottomuuden, riittämättömyyden, kelpaamattomuuden ja turvattomuuden kokemukseen. Joku ehkä hakee hallinnan tunnetta, lohtua tai jokin muuten on elämässä vinksallaan.
Turvautuminen syömishäiriöoireiluun ei välttämättä ole tietoista. Toipunut saattaa vasta jälkikäteen tunnistaa, mistä syistä oireilukäyttäytymiseen turvautui.
Lue myös: Emilia on sairastanut syömishäiriötä kymmenen vuotta – varomattomat kommentit satuttavat: "Törmää usein"
Katso myös: "Ei oo enää järkee parantua" – Johanna sairastui anoreksiaan 9-vuotiaana ja kirjoitti sairaudestaan päiväkirjoihinsa
4:26