Psykiatri Ben Furman toivoo, että ihmisten kokemus masennuslääkkeiden käytön lopettamisesta otetaan vakavasti. Furmanin mukaan suomalainen masennuksen käypä hoito -suositus on "maailman lääkemyönteisin".
– Suomalainen masennuksen käypä hoito -suositus on maailman lääkekeskeisin käypä hoito -suositus, väittää psykiatri, psykoterapeutti Ben Furman.
– Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa lieväänkin masennukseen pitäisi ruveta määräämään lääkitystä, psykiatri sanoo.
Furmanin mukaan ongelmia kokeva potilasjoukko on merkittävä.
– On tuhansia ihmisiä, jotka kokee, että masennuslääkkeistä ei pääse millään eroon. Joillakin voi kestää monta vuotta, että lääkkeestä pääse eroon. Jotkut ajattelevat, etteivät pääse ikinä eroon. Ongelma on ollut se, että masennuslääkkeitä on määrätty ihmisille ja he ovat ruvenneet popsimaan niitä vuositolkulla ja se ei ole tarkoitus.
Kitkaa potilaiden ja lääkäreiden välille
Psykiatrin mukaan tilanne voi aiheuttaa negatiivisia tunteita lääkäreitä kohtaan.
– Jos on käyttänyt vuoden, pari ja kolme, niin se lopettaminen ei ole enää niin helppoa. Hän voi olla hirveän vihainen sille lääkärille, joka lääkkeen määräsi, koska hän sanoo, että "miksi minulle ei sanottu, että tästä on näin vaikea päästä eroon". Ei kukaan sanonut, koska käypä hoito -suosituksessa ei edes lue sellaista.
Facebookissa olevan SSRI-masennuslääkkeiden vieroitukseen liittyvän tukiryhmän kyselyssä vain yksi yli 85 vastaajasta kertoo saaneensa lääkäriltä tietoa mahdollisista lopetukseen liittyvistä oireista, kun lääkitystä oltiin aloittamassa.
Miksi lääkärit käyttäytyvät tällä tavalla?
– Jos saa vähän liioitella, niin sanon, että lääkärit on aivopesty sille informaatiolle, jota lääkeyhtiöt meille syöttää. Eikä se nyt ole vain se, että niistä masennuslääkkeistä on vaikea päästä. Nehän aiheuttavat myös hirveästi seksuaalisia sivuvaikutuksia. Joidenkin tutkimusten mukaan 90 prosenttia masennuslääkkeistä syövistä ihmisistä kärsii erilaisista seksuaalisista haittavaikutuksista.
– On tiedetty, että lääkkeiden lopettaminen tuottaa erilaisia ahdistus- ja unettomuusoireita. Sitä ei ole oikein tuotu esille ja sitä asiaa on peitelty. Lääkemarkkinoinnissa tätä ei ole ikinä sanottu ja sitä on vähätelty. Lääkärit ovat mainostaneet potilaille, että "näistä pääsee eroon, ei ole sellaisia ongelmia kuin muilla lääkkeillä". Se on tavallaan ollut vale ja nyt tämä vale on paljastunut.
– Nyt Englannissa käypä hoito -suositus on muuttunut ja tietenkin toivomme, että täällä Suomessakin tämä asia otetaan vihdoinkin vakavasti.
Miten Britanniassa suositusta on muutettu?
– Lokakuussa 2019 on tullut eräänlainen määräys siitä, että lääkärin on pakko kertoa tästä lopettamisongelmasta. Ja sitä ei saa vähätellä ja sanoa, että "pari viikkoa ja kaikki menee hyvin", vaan pitää sanoa, että joillakin ihmisillä oireet kestävät kuukausia. Se on nyt lääkärin velvollisuus kertoa se asia potilaalle.
Missä tapauksessa lääkettä tulisi määrätä masennukseen?
– Lääke voisi hyvin olla toinen tai kolmas vaihtoehto. Tämä ei tarkoita sitä, että kenellekään ei saisi määrätä lääkettä ja ne, jotka syövät sitä, pitäisi se lopettaa. Mutta kun me hoidetaan esimerkiksi nuoria, me emme oikein tiedä, miten lääkkeet vaikuttavat aivoihin – seksuaaliseen kehitykseen ja aivojen kypsymiseen. Siinä on tiettyjä riskejä ja vaaroja, jotka meidän pitäisi ottaa vakavasti.
Käypä hoito -suositusta päivitetään
Parhaillaan päivitysvaiheessa olevan depression käypä hoito -suosituksen nykyisessä hoito-osuudessa lukee, että hoitoon kuuluu aina sairautta ja sen hoitoa koskeva potilasopetus.
Jatkohoidon, ylläpitohoidon ja lopettamisen tiimoilta nykyisessä suosituksessa sanotaan muun muassa näin.
Masennuslääkehoitoa on aina syytä jatkaa noin puolen vuoden ajan vielä akuuttivaiheen jälkeenkin eli siitä ajankohdasta, kun potilas on tullut oireettomaksi. Oireiden uusiutumisen vaara on suuri, jos hoito lopetetaan heti niiden hävitessä.
Ellei hoito jatku ylläpitohoitona ja potilas on ollut puolen vuoden ajan yhtäjaksoisesti oireeton, lääkehoito voidaan sen jälkeen lopettaa.
Äkillinen SSRI- tai SNRI-lääkehoidon lopettaminen voi osalla potilaista provosoida yleensä 1–7 vuorokauden kuluessa lopettamisesta alkavia vieroitusoireita (huimaus, ahdistuneisuus, univaikeudet, pahoinvointi, päänsärky, sensoriset häiriöt). Oireet ovat tavallisimpia lyhyen puoliintumisajan valmisteilla (paroksetiini, venlafaksiini), ja ne kestävät yleensä 1–2 viikkoa. Masennuslääkehoito on aina suositeltavaa lopettaa asteittain muutaman viikon aikana, koska se pienentää vieroitusoireiden ilmaantumisen riskiä oleellisesti.
Masennuslääkehoitoa on syytä jatkaa pitkäaikaisena uusiutumisen estohoitona, jos potilas on elämänsä aikana kärsinyt toistuvista vähintään keskivaikeista masennustiloista.
Päätöksen ylläpitohoidon aloittamisesta ja lopettamisesta voi tehdä joko psykiatrian erikoislääkäri tai yleislääkäri. Päätöksestä tulee kuitenkin herkästi konsultoida erikoislääkäriä.
Ylläpitolääkehoito edellyttää, että potilaan tilaa seurataan vastaanottokäynneillä vähintään vuosittain silloinkin, kun potilas on täysin oireeton. Kun potilas on ollut oireeton usean vuoden ajan, on syytä harkita lääkehoidon varovaisen asteittaisen lopettamisen mahdollisuutta.
Lääkkeen käytön lopettamiseen liittyy selvä depression uusiutumisen vaara. Toisaalta elinikäinen ylläpitohoito voi varsinkin lievemmissä tapauksissa olla ylimitoitettua.
Jos lopettamista yritetään, potilaan tilaa on seurattava tavanomaista tiiviimmin, jotta depression mahdollinen uusiutuminen havaittaisiin ja hoito voitaisiin aloittaa viivytyksettä uudelleen.