Suomen jääkiekkomaajoukkueen ensikertalaisiin kauden toisessa EM-turnauksessa kuuluvalla Leo Komarovilla ei ole Moskovassa sopeutumisvaikeuksia. Tahtohyökkääjä kipuaa ketterästi yli venäläisen kielimuurin.
Komarov, 21, on syntynyt Viron Narvassa, joka vielä 1980-luvun lopussa oli osa Neuvostoliittoa. Komarovien perhe muutti Suomeen, kun Leo-poika oli viisivuotias.
- Kun torstaina tulimme Moskovassa hallille pelaamaan, kadulta kuului pikkupoikien huutelua. Vastasin heille venäjäksi, mikä varmaan yllätti pojat, Komarov naurahtaa.
SM-liigaa lahtelaisessa Pelicansissa pelaava Komarov ei arkiaskareissa venäjää tarvitse, joten kielitaito uhkaa väkisin ruostua.
- Ymmärrän venäjää yhä hyvin. Harvemmin sitä kuitenkaan tulee puhuttua.
Suomalaiseksi Pohjanmaalla
Komarovin jääkiekkoilijan tausta lienee omintakeisin Leijonien Moskovan-joukkueen pelaajista.
Taitoluistelua harrastanut pojanvesseli vaihtoi jääkiekkoon ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, jonne perhe oli muuttanut jääkiekkoilija-isä Alexander Komarovin aloitteesta.
Leo pelasi rannikkoseudulla mm. pietarsaarelaisessa Jeppiksessä ja Kokkolan Hermeksessä, kunnes seuraksi valikoitui Vaasan ylpeys Sport. Niiltä vuosilta on peräisin hänen vankka ruotsin kielen taitonsa.
- Vaasaan oli aika helppo sopeutua. Kun sen jälkeen muutin 16-17-vuotiaana Poriin, pelotti aika lailla.
- Porissa tutut kaverit vaihtuivat uusiin. Jännitti, kun joutui yhtäkkiä puhumaan ruotsin sijasta suomea.
Nappikausi 2005-2006
Porilaiseksi Komarov nuorempi tunsi itsensä viimeistään keväällä 2006. Ässien SM-liigajoukkueen kolmos-nelosketjussa roikkunut Komarov nousi paikkaamaan pelikieltoista Marko Kivenmäkeä ykkösvitjaan ja ratkaisi patapaitojen välieräpaikan voittomaalillaan Tapparan verkkoon.