Leffaterapeutti kertoo: Näin elokuvat hoitavat mieltä

Miten elokuvien terapeuttisuus toimii? Psykoterapeutti ja leffaterapeutti Mikael Saarisen mukaan kyse on samastumisesta.

Psykoterapeutti ja leffaterapeutti Mikael Saarisen mukaan elämäänsä on helppo tarkastella elokuvan tarinan kautta ja hahmoihin samastumalla.

– Voin ajatella elokuvan hahmosta, että ymmärrän häntä, kun hän kokee tämän.

Saarinen sanoo, että esimerkiksi nuoren ihmisen, jolla on vaikeaa, voi olla hyvin helppo samastua Harry Potteriin.

– Harry Potterilla on kauheat kasvattivanhemmat, mutta hän omaa kuitenkin itse taikavoimat, ystävät ja sen oikean perheen.

– Kaikki ei olekaan hänen elämässään heti onnellista, vaan siihen on pitkä tie. Elokuvan kautta voi ajatella, että "kyllä mä jaksan tätä", Saarinen kertoo.

On myös itsearvostuksen kannalta turvallisempaa ajatella, että tämähän tapahtuu elokuvan hahmolle, ei itselle.

Ihmiskunta on kertonut samoja tarinoita iät ja ajat, ja tarinoissa toistuu samat teemat.

– Hyvä esimerkki on vaikkapa Tuhkimo: rääsyistä ja huonosta kohtelusta hän pääsee lähes prinsessaksi. Tämä huonosta hyvään -teema on nähtävissä myös Harry Potterissa, Saarinen muistuttaa.

– Samastumme elokuvan tunteisiin, jotka aktivoituvat meissä itsessämmekin.

Saarisen mukaan samastuminen on jopa fyysinen reaktio.

– Kun näemme hahmon kasvot ja ilmeet, samat kasvonilmeet aktivoituvat meillä, mutta eivät näkyvästi. Tämä on tiedostamatonta. Aivomme monistavat samat tunteet, Saarinen kertoo.

– Sitten samastutaan myös älyllisesti. Kaikki tietävät, ettei elokuva ole totta, mutta heittäydymme silti mukaan tarinaan, Saarinen kuvaa.

Studio55.fi/Annimari Pasanen

Kuvat: Colourbox.com

Lue myös:

    Uusimmat