Ei ehdi. Ei pysty. Ei kiinnosta. Yhä useammat tarvitsevat arjessa pärjäämiseen terapeutin apua. Mikä meitä oikein ahdistaa?
Psykoterapeutti ja työnohjaaja Leena Kukkonen-Lahtinen auttaa ihmisiä, joita ahdistaa arki.
Siis arki? Nyt joku vetää henkeä: kaikkea kanssa. Ei sitä ennen keretty navettatöissä ahdistumaan, sen kun lypsettiin ja luotiin lantaa.
– Ehkä ahdistukseen vain kiinnitetään nykyään enemmän huomiota. Ihmiset myös hakevat apua herkemmin, Kukkonen-Lahtinen arvelee.
Vastaanotolla käy monenlaista väkeä.
– Työmaailmassa ihmisiä ahdistaa, etteivät he pysty tai ehdi täyttämään työn asettamia vaatimuksia. Lapsiperheitä rasittavat ruuhkavuodet: kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen kotiaskareet ja tarkka viikkolukujärjestys lasten harrastuksiin kuskaamisineen kaatuvat päälle, Kukkonen-Lahtinen kertoo.
– Nuoret taas pelkäävät, etteivät he pärjää tai saavuta tarpeeksi tulevaisuudessa.
Mielen ongelmat näkyvät kehossa
Kukkonen-Lahtinen muistuttaa, että ahdistus on aluksi täysin normaali tila.
– Kun mihinkään ei pysty enää keskittymään eikä töitä tekemään, hälytyskellojen pitäisi soida.
Aina ei välttämättä itse tajua olevansa ahdistunut. Silloin elimistö alkaa reagoida.
– Tulee selkäkipua ja epämääräisiä jomotuksia ilman fyysistä syytä.
Usein ihmistä eivät oikeastaan ahdista niinkään itse asiat ja tapahtumat vaan tapa, jolla niihin suhtautuu.
– Joka päivä kannattaa pysähtyä vähäksi aikaa ja miettiä omaa elämää: onko siinä jotain turhaa, entä sellaista, josta tulee hyvä mieli? Kun näitä asioita löytää, arjesta voi tehdä mielekästä, Kukkonen-Lahtinen sanoo.
