Laulu kasvoi kirjaksi

Muusikko Anssi Kela luonnehtii pian julkaistavaa esikoiskirjaansa vahinkolapseksi. Laulunsanoitukset rönsyilivät kuin itsestään kirjaksi ja nyt Kela saa jännittää kritiikkejä. Ne ratkaisevat, kirjoittaako Kela vielä toisen romaanin vai jatkaako sanoituslinjalla.

Haastattelujen antaminen oikealle ja vasemmalle näyttää sujuvan Anssi Kelalta (36) rutiinilla. Hän on kuluneen kesän aikana jaksanut esimerkillisesti kertoa kaikille kiinnostuneille esikoisromaanistaan Kesä Kalevi Sorsan kanssa. Nyt, julkaisun kynnyksellä, Kelan haastattelutahti vain kiihtyy. Nummela-levyä seuranneen rumban karaisema mies ei kuitenkaan vähästä hätkähdä.

- Kyllähän tähän pyöritykseen on tottunut. Erona on nyt tosin se, että tapaa eri toimittajia kuin aiemmin, kun on astunut uudelle maaperälle.

Tapansa mukaan mustiin pukeutuneen Kelan pitäisi oikeastaan istua kertomassa uudesta levystään, niin kuin oli alun perin aikonutkin. Jokin kuitenkin hankasi vastaan, eikä laulujen sanoitukset ottaneet syntyäkseen.

- Sitten päätin kokeilla uutta metodia ja avasin tekstinkäsittelyohjelmasta tyhjän tiedoston. Aloin kirjoittaa ilman mitään rajoituksia ja suunnitelmia. Luulin tekeväni parin sivun tarinan, jonka sitten tiivistäisin laulun sanoiksi. Kun tarinaa vain virtasi, tajusin pian, ettei tästä ainakaan biisiä tule.

Kritiikkien jano

Kela jatkoi kirjoittamistaan muutaman kuukauden ja näytti sitten aikaansaannostaan kirjailija Katja Kalliolle. Ammattilaisen kannustus rohkaisi muusikkoa jatkamaan tarinan kehittelyä. Kaikkiaan kirjan kirjoittaminen kesti puolitoista vuotta.

- Yritin alkuun pitää matalaa profiilia kirjan suhteen, mutta olihan minun pakko kertoa kyselijöille ja etenkin levy-yhtiölle, ettei uutta levyä ole ihan heti luvassa. Onneksi tähän hankkeeseen suhtauduttiin ymmärtäväisesti.

Kelan ei myöskään itse tarvinnut kaupitella käsikirjoitustaan kustantajille, sillä Teoksen Silja Hiidenheimo nappasi kirjailijan kustantamon riveihin yhteisen tuttavan vihjeestä. Kela tietää julkisuuden tasoittaneen tietä ainakin alkuun, mutta kirjan on kuitenkin seistävä omilla ansioillaan.

- Kritiikit eivät pelota minua, sieltä tulee mitä tulee. Valehtelisin kuitenkin jos sanoisin, etteivät kritiikit kiinnosta. Totta ihmeessä luen kaikki, mitä kirjasta sanotaan. Kritiikeillä on myös painoarvoa, ne joko kannustavat tai lyttäävät. Jos kukaan ei osta kirjaa ja kriitikotkin vielä teilaavat sen, tuskinpa kirjoitan enää toista, Kela naurahtaa.

Sorsasta mallia

Kesä Kalevi Sorsan kanssa marssittaa nimensä mukaisesti kirjan sivuille edesmenneen pääministeri Sorsan - tai oikeastaan häntä muistuttavan mielikuvitushahmon. Kela sanoo Sorsan päätyneen sivuille varkain.

- Yllätyin itsekin, kun näin, että olin juuri kirjoittanut Sorsan istumaan puistonpenkille. Sorsan mukaan tulo oli sattumaa, mutta toisaalta olen kahlannut läpi monia poliittisia elämäkertoja. Meillä on keikkamatkoilla tapana pysähtyä divareihin etsimään elämäkertoja ja harrastaa muutenkin eräänlaista poliittista huumoria.

Mielikuvitus-Sorsa nousi lopulta Kelan tekstissä aina vain keskeisemmäksi hahmoksi ja päätyi lopulta myös kirjan nimeen. - Opiskelin kirjaa varten Sorsan historiaa ja hänen puheitaan Ylen Elävästä arkistosta. Halusin hahmoon autenttisuutta, vaikka se onkin mielikuvituksen tuotetta, ei oikea Kalevi Sorsa. Toivottavasti olen pystynyt tekemään alkuperäiselle esikuvalle kunniaa, tarkoitus ei ole ollut halventaa häntä millään tavoin.

Tiivistämisen taito

Kirjoitusprojekti opetti Kelalle paitsi uskoa omiin kykyihinsä myös uuden tavan kirjoittaa. Tiivistämisen ammattilaisesta kuoriutui laveamman tien kulkija.

- Se oli alkuun tosi vaikeata. Biisien tekijänä olin tottunut tiivistämään ja laskemaan tavuja, jotta saisin aikaiseksi hyviä riimejä. Sitten yhtäkkiä kaikki rajat hävisivät ja sai kirjoittaa mistä vain ja miten paljon vain. Kyllä minä edelleenkin kirjoitan aika niukasti enkä käytä sivutolkulla sen kuvailuun, kuinka henkilö astuu huoneeseen.

Kela joutunee tiivistämään ilmaisuaan entisestään, sillä edessä on paluu vanhaan. Seuraavaksi Kela syventyy uuden levyn työstämiseen ja mahdolliset tulevat kirjaprojektit saavat odottaa.

- Katsotaan nyt, jatkuuko kirjoittaminen vai ei. Olen joka tapauksessa ylpeä siitä, että kirjoitin kirjani oikeasta syystä eli kirjoittamisen ilosta. En laskelmoinut, että se olisi kannattavaa urani kannalta vaan yksinkertaisesti tarina vei mukanaan.