Lasten urheiluharrastuksen kuluja hillitään talkoilla

Keskustelu liikunnan hinnasta roihahti, kun Valtion liikuntaneuvosto julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan urheiluseurassa harrastamisen hinta on moninkertaistunut. Valon sadasta raatilaisesta 84 arvioi hinnan nousseen kynnykseksi liian monessa lajissa.

Valo ry on yhteensulauma, jossa voimansa yhdeksi ovat yhdistäneet Suomen Liikunta ja Urheilu, Nuori Suomi ja Kuntoliikuntaliitto. Uudehko kattojärjestö on ottanut aktiivisen roolin liikunnan ja urheilun arvokeskustelussa. Järjestö on koonnut vaikuttajaraadin yhdessä Suomen Olympiakomitean, Suomen Paraolympiakomitean sekä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen kanssa. Raati on saanut nimekseen Reilu Peili.

Junnuharrastamisen hinta kolminkertaistunut

Nyt puhe on siirtynyt junioritoiminnan kustannuksiin. Valtion liikuntaneuvoston tuore tutkimus nosti asian esiin, kun se paljasti, että kymmenessä vuodessa lapsen urheiluseuraharrastuksen hinta on jopa kolminkertaistunut.

Valo on kerännyt noin sadan hengen vaikuttajaraadin, jolta se kysyi: "Onko lasten ja nuorten harrastamisen hinta urheiluseurassa noussut kynnykseksi liian monessa lajissa?" Raatilaisista 84 prosenttia vastaa: "Kyllä."

Raatilaisilta on pyydetty myös perustelut. Yksi kyllä-vastaajisa on Nuorisotutkimusverkoston vastaava tutkija Mikko Salasuo, joka perustelee kantaansa.

– Harrastusten järjettömiksi nousseet hinnat ovat seurausta liikunnan kansalaistoiminnan ideologian rapautumisesta ja suomalaiset urheiluliikkeen moraalisesta rappiosta: myydään palveluita maksaville asiakkaille - ei edistetä väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä tueta lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä.

"Kyllä" vastasi myös Tahko Pihkala -seuran puheenjohtaja Tuomo Jantunen. 

– Lliian ammattimaista harjoittelua liian nuorena, se merkitsee sekä ajan että rahan käyttöä ylenmäärin!

Suomen Uimaliiton toiminnanjohtaja Eerika Laalo-Häikiö taas vastaa "ei" ja perustelee.

– Suurin osa urheiluharrastuksista on edelleen kohtuuhintaisia. Luonnollisesti kilpaurheilun kustannukset nousevat mitä korkeammalle tasolle mennään. Uskon, että sellaisissa tilanteissa lahjakkaille lapsile löytyy mahdollisuus harrastaa kustannuksista huolimatta.

Kysymykseen vastasi "ei" viisi prosenttia raatilaisista. Yksitoista prosenttia ei osannut sanoa puolesta tai vastaan, mutta hekin perustelivat vastauksensa. Yksi heistä on aitajuoksija Noora Toivio, joka kirjoittaa muun muassa näin:

– Toisaalta ymmärrettävää sekin on, että seurojen on jostain saatava tuloja toiminnan pyörittämiseen. Tietenkin se on harmi, jos se tapahtuu tavalla, joka nostaa urheilemisen kynnystä.

Talkootyö leikkaa kustannuksia

Monissa urheiluseuroissa kustannuksia pidetään kurissa talkootyöllä. Puffettien ja muun varainhankinnan tuotto menee koko joukkueen hyväksi ja näin vanhempien maksettavaksi jäävä osuus pienenee. Esimerkiksi Leppävaaran Pallossa talkootyön arvo on lähes mittaamaton.

– Se on erittäin tärkeää. Ilman tätä vapaaehtoistyötä seurat eivät toimisi. Tämäkin turnaus olisi jäänyt järjestämättä, kertoo kentän laidalta tavoitettu Leppävaaran Pallon turnausvastaava Peter Holmström.

Talkootyö säästää kuluja ja parantaa lasten mahdollisuuksia harrastaa haluamaansa lajia, mutta sillä on muutakin arvoa.

– Täällä vanhemmat tutustuvat, verkottuvat ja ystävystyvät keskenään. Tehdään yhdessä asioita kentän ulkopuolellakin, kertoo Mikko Julin, jonka neljä lasta pelaavat jalkapalloa. Myös äiti Julin on mukana.

–Kyllä meillä koko perhe on tässä mukana. Kyllä minäkin oikein odotan seuraavaa turnausta, että pääsee taas hommiin, kertoo Leena Julin.

Kaikki vanhemmat eivät suinkaan ole mukana talkoissa.

– Se menee niin, että innokkaimpien harrastajien vanhemmat ovat aktiivisimpia talkoolaisia, kertoo Peter Holmström.

Leppävaaran Pallossa talkooporukat on aina saatu kasaan, vaikka useammillekin käsipareille olisi ollut käyttöä.

– Tätä 700 lapsen turnausta on ollut järjestelemässä kaikkiaan noin 150 talkoolaista, Leppävaaran Pallossa laskeskeltiin viikonloppuna.