Lapsiasiavaltuutettu huolestui eriarvoistumisesta: Perheille avun hakeminen pitää olla helppoa

Kolmen lapsen isä, hallintotieteiden ja teologian maisteri Kurttila aloittaa uudessa työssään lasten etujen ajajana toukokuun alussa. Hän siirtyy tehtävään Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtajan paikalta.

– Historiallisesti meillä on ollut universaaleja, automaattisesti saatavia palveluja, kuten lapsilisä ja päivähoito-oikeus jokaiselle. Nyt eletään murroskohdassa. Huolenani on se, ettei herätä huomaamaan sitä, että Suomi on jakautumassa.

Kurttilan viisi vinkkiä työn ja perhe-elämän yhdistämiseen

 – Työntekijöiden kannattaa ottaa työpaikoilla perhearkensa rohkeasti puheeksi. 

– Esimiesten on tärkeä kannustaa perhevapaiden pitämiseen.  

– Työpaikoilla voisi viettää lastenpäiviä, jolloin lapset kutsuttaisiin tutustumaan vanhemman työpaikkaan. 

– Työpaikalla on hyvä muistaa perhetapahtumia, kuten lapsen tai lapsenlapsen syntymää. 

– Työvoimasta voi kilpailla hyvillä, perheystävällisillä käytänteillä.  

Hyvänä esimerkkinä universaaliuden periaatteen rikkoutumisesta Kurttila pitää subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista. Suunnitelmissa on ollut, että päivähoitopaikkaa ei enää automaattisesti saisikaan, jos toinen vanhemmista on kotona esimerkiksi vanhempainvapaalla. Erityistapauksissa voitaisiin kuitenkin tehdä poikkeuksia.

Aina ei välttämättä löydy tarvittavia voimavaroja kertoa, että päivähoidon tarpeelle olisi erityinen syy. Näin voi käydä esimerkiksi, jos äiti kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

– Onko viranomaisilla aikaa kohdata ihmisten arkisia tilanteita ja pystyä arvioimaan, mikä olisi lapsen edun mukaista ja perheen voimavaroja ajatellen viisasta? Kurttila pohtii.

Alle yhdeksänvuotiaiden lasten vanhempien perushuoli on Kurttilan mukaan oma jaksaminen. Moni jää yksin, jos tällaisesta yleisestä huolesta tehdään erityinen syy. Kynnys hakea apua nousee korkeaksi ja syntyy leimaantumisen pelkoa.

Lapset ja nuoret tarvitsevat kannustusta 

– Päiväkodeissa lauletaan joulun alla, että "hetken kestää elämä, ja sekin synkkä ja ikävä". Suomessa yleinen tapa ajatella on synkkä, ei tykätä olla koulussa ja työelämän kuuluukin olla ankeaa. 

Kurttila toivoo synkistelyn sijasta kannustamisen ja rohkaisun kulttuuria.

– Lapset kaipaavat tukea ja rohkaisua. On lapsia, jotka eivät tule riittävästi nähdyksi koulun ja kodin arjessa. Yhdistän tämän asian siihen, että meillä joka kahdeksas poika ei osaa peruskoulun lopettaessaan lukea tarpeeksi hyvin pärjätäkseen elämässä.

Lapsen huomioiminen ja lahjakkuuden tukeminen ei ole Kurttilan mukaan kiinni budjetista vaan aikuisten asenteesta.

– Haluan ajatella niin, että jokaisessa yhteiskunnallisen päätöksenteon pöydässä istuu lapsi. Toki ei konkreettisesti, mutta niin, että lapsi on läsnä jokaisessa päätöksessä. Kyllähän meillä on halu ja tahto nostaa se joka kahdeksas poika siihen joukkoon, joka osaa lukea.

Koti-isä ei pokaalia kaipaa 

Kurttila on ollut isä yhdeksän vuotta. Muutoksia kymmenen viime vuoden aikana on hänen mukaansa tapahtunut paljon, varsinkin työelämässä. 

– Työelämän on kehityttävä ottamaan huomioon ihmisen arki, jossa hän elää.

Joustavat työajat ja etätyömahdollisuus ovatkin jo enemmän läsnä. Myös isien rooli on Kurttilan mukaan arkipäiväistynyt.

– Silloin kun ensimmäisen kerran jäin vanhempainvapaalle, oli aika paljonkin sellaista pokaaliajattelua, että kyllä on upea isä ja katsokaa nyt häntä! Haluaisin ajatella, että tähän ei enää suhtauduta yhtä dramaattisena ja hienona oscargaalamaisena valintana, vaan että se on normaalia ja tavallista.