Lähiöitä uudistettava fyysinen ja sosiaalinen puoli rinnakkain

Luetuimmat

    Näytä lisää
    Julkaistu

    Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre painottaa, ettei lähiöiden korjaaminen ole pelkkää rakennusten korjaamista. Tavoitteena on, että fyysinen korjaaminen ja sosiaalinen uudistaminen etenevät tasatahtia, totesi Mönkäre. Hän puhui lähiöiden perusparantamisen ja uudistamisen koulutuspäivillä Lappeenrannassa.

    Lähiöiden perusparannusohjelman laajentaminen oli yksi niistä toimenpiteistä, jotka sisältyivät vuonna 1995 tehtyyn valtioneuvoston periaatepäätökseen työllisyysohjelman edellyttämistä toimenpiteistä. Perusparannusohjelma käsittää laajennuttuaan liki 50 lähiötä yhtä monessa kunnassa.
    -Talon korjaaminen on monasti yksinkertaisempi tehtävä kuin raiteiltaan suistuneen elämän hallinnan palauttaminen. Onnistunut lähiöprojekti ei voi vastakaan tyytyä vain kunnossa olevien asuinympäristöjen rakentamiseen, vaikka fyysisellä korjaamisella on oltava oma asemansa jatkossakin, Mönkäre sanoi.

    Projektialueilla eletään hänen mukaansa todellisuutta, jossa työttömyys aiheuttaa syrjäytymistä ja toivottomuutta. Vaikka Suomessa ei ole syytä puhua alueiden slummiutumisesta, näyttää Mönkäreen mukaan alueiden sisälle syntyvän pienempiä erityisen ongelmallisia kohtia, yksittäisiä taloja tai vakkapa yksittäisiä rappukäytäviä. Puhutaan köyhyystaskujen syntymisestä.
    -Karkeasti arvioiden lähiöiden perusparannustarve vuoteen 2017 on noin sata miljardia markkaa. Tämä tarkoittaa viiden miljardin markan vuotuista korjaustarvetta, Mönkäre laskeskeli.

    Korjaus- ja perusparannusprojektin onnistumista on Mönkäreen mielestä voitava mitata paitsi kustannussäästöillä myös sosiaalisilla vaikutuksilla ja laadullisilla lopputuloksilla. Mittarina voisi hänen mukaansa olla vaikkapa se, miten asuinympäristö ja alueen palvelurakenne tukee erilaisten ihmisten selviämistä kotioloissaan.
    (STT)

     

    Lue myös:

      Uusimmat

      •