Lahden Nummisuutarit painottaa perhettä

Nummisuutarit Lahden kaupunginteatterissa

Ohjaaja Juha Malmivaara ei ole halunnut kumartaa numeroita, vaan etsiä klassikosta ihmisen ikuiset ongelmat. Nummisuutareissane ovat haavekuvia ja lopulta petoksia, jotka voivat olla mitä tahansa alkoholista avioliittoon ja rahasta kotiinpaluuseen. Malmivaaran ja dramaturgi Leo Kontulan uusi sovitus painottaa samalla veljesten Eskon ja Iivarin kipeää suhdetta, joka lähtee vanhempien antamista vääristä toiveista. Malmivaara kehuu Kiven Nummisuutareita todella suureksi teokseksi, johon on huumorilla kirjoitettu laaja skaala ihmisen ongelmia. Yhteisönäytelmänä se käy kommentista myös nykypäivään, jolloin perheestä tai yhteisöstä ei aina löydy vastauksia vaikeuksissa.

Pääosanesittäjä Hannu-Pekka Björkman on löytänyt Eskosta hakatun lapsen, joka on täysin jäänyt vaille äidin rakkautta. Tilalle hän on saanut vain isän katteettomia toiveita, joista epäonninen kosiomatka lähtee liikkeelle. -Molemmat veljet ovat hirvittävän haavoittuvia sen vanhemman puolelta, jolta hakee turvaa, Björkman pohtii. Veli Iivarista näyttelijä Niko Saarela on löytänyt murrosikäisen, joka ei tunne kuuluvansa mihinkään. Pikkuveljestä tulee kyläluuta ja juoppo, jolta puuttuvat kaikki tulevaisuudennäkymät Eskon perittyä isän ammatin. Lavastuksessa ja musiikissa Nummisuutarit on irrottautunut suomalaiskansallisesta hirsimökkiajattelusta. Hannu Lindholmin lähes kymmenen metriä korkeat betoniseinät korostavat niitä etäisyyksiä, joissa onnen kukkuloilta syvyyksien kaivoon kulkeva kosiomatka käy.

Teoksen taustalla soi monikansallinen musiikki, josta kuitenkin löytyvät myös kansallisromanttiset elementit. Martti Peippo on sovittanut mukaan tarpeelliset klarinetit. Lahdessa näytelmä on reilut kolme tuntia pitkä. Aleksis Kiven näytelmää ei ole käytännössä koskaan esitetty täysimittaisena, noin viisituntisena. Nummisuutarit on todellinen usean vuosisadan näytelmä. Kantaesityksensä jälkeen 1875 se on pelkästään ammattiteattereissa saanut ensi-illan 130 kertaa. Pisimpään sitä on esitetty Suomen kansannäyttämöllä ja Suomen Maaseututeatterissa viime vuosisadan vaihteessa sekä Suomen kansallisteatterissa 1947-1955 ja . (STT)